Oletko koskaan lintsannut töistä, siis esittänyt olevasi sairas, vaikket olekaan...?

no itse ne koskaan kokenut olevani suuri lintsari, ei mullakaan kukaan muu tullut tekemään mun töitä eli ne jäi mua odottamaan, mutta toisaalta olen aina ollut keskimääräistä tehokkaampi ja töissä sellaisella alalla, jossa on muut arvot kuin kiireellä aikaansaatu teho - onneksi. eli työni tein, mutta kun en tarvinnut siihen niin paljon aikaa kuin oli varattu, niin välillä oli ihanaa jäädä kotiin lueskelemaan, eikä mennä ns.tyhjän pantiksi töihin.

En myöskään ikinä jättänyt muita " pulaan" sairaspäivilläni ts. että joku toinen olis joutunut ottamaan työni vastuulleen, vaan pidin niitä vain oman jaksamiseni takia.

Aamulla olin kyllä menossa mutta mies sanoi että tuossa kunnossa et rattiin mene ja niinpä soitin ja sanoin sairastavani vatsatautia. En ole asiasta ylpeä mutta enpä olisi varmaan töissäkään pystynyt mitään tekemään.

Se on laillinen sairausloma ja syy ei kuulu uteliaille kääköille.

Ehkä olen näin nipo, koska työskentelin joitakin vuosia samassa tiimissä päihdeongelmaisen lintsarin kanssa. Joka oli koko ajan päivän silloin tällöin rokulissa. Muutaman kerran jouduttu lähettämään kotiin kesken työpäivän, kun oli niin humalassa että häiritsi jo muita. Ja sitten soitteli meille työkavereille töihin kännissä kotootaan rokulipäivinään.



Täytyy myöntää, että mun arvostus lääkäreihin aleni tona aikana maan rakoon, muijalla oli nimittäin melkein aina ' tutun' antama lääkärintodistus. Lopulta hoitoonohjausten jälkeen häneltä hyväksyttiin vain työterveyslääkärin todistus lyhyistä poissaoloista tai vähennettiin aina palkasta.

Luojan kiitos hän on lopulta pitkällisten hoitoonohjausten ja ' uusien alkujen' jälkeen saanut kenkää.

Olin tavoistani poiketen kaljalla keskellä viikkoa (piti ottaa vaan yhdet), mutta lankesin aika moneen. Aamulla oli niin kamala krapula että soitin töihin ja valehtelin lapseni olevan oksennustaudissa. Meidän ei tarvinnut viedä todistusta alle 10-vuotiaasta töihin.

ja rentouduin kotona kirjojen parissa sängyssä löhöten. Sen jälkeen jaksoi taas olla tehokas ja pirteä. Syy oli yleensä joko flunssa tai äkillinen vatsatauti.

Nykyisin kahden lapsen kanssa niitä lasten sairaspäiviä tulee sen verran tiuhaan, että omat sairaslomat on ihan oikeita sairaspäiviä.

Ja joskus,kun itse olit jossain asiassa joustanut(Esim viikonloppu työt) ja menit itse kysymään jotain asiaa ja toisinaan ei todellakaan onnistunut,kun oli sitä tätä ja tota,niin meikäläinen paineli saikulle kesken päivän.



Joo,en ole enää samassa firmassa töissä.Irtsanouduin itse vitutuksen voimalla ja sain paljon paremman työn.

En ole. Joskus tekisi kyllä mieli, mutta mulla kasvaa nenä ja äänikin paljastaa jos valehtelen :-)



Vakavasti puhuen en voisi tehdä ohareita, omatunto kolkuttaisi liikaa.

Ja jos se on alhaalla, niin silloin tuollaista jotkut harrastaa.



Minun työni on esimerkiksi sellaista, että jos olen pois, niin kukaan muu ei niitä koskaan tule tekemään, vaan ne odottavat minua. Ja jos olen pois, minulla on kahta kauheampi kaaos selvitettävänä. Sitten olen illat ja viikonloput pois jos en työajassa pysty suoriutumaan.



Eli en tahallani aiheuta itselleni ongelmia. Sellaisessa työssä, jossa työt eivät kasaannu, olisi houkutus varmaan olemassa.

eivätkä silmät pysyneet millään auki. Väitin, että mahatauti tulossa ja

lähdin kotiin kesken päivän ; )



Työelämässä olen kyllä sitten törmännyt tuota keinoa käyttäviin. Jotenkin heistä paistaa aina läpi, milloin kyseessä on oikea sairaus ja milloin ei. Tai sitten mulla on ertityisen herkät tuntosarvet... varokaa!!