Miksi te äidit teette itsellenne liikaa " turhia" sääntöjä??

milloin söi tai vaihdettiin vaippa. Syödään kun on nälkä, vaihdetaan vaippa kun on kakkainen ja nukutaan kun nukuttaa. Parempaan rytmiin pääsee sitten kun lapsi on vanhempi.

Toiset kyttää kellon kans millon pitää muksu syöttää yms. Ei mee ihan mun järkeen eikä mulle tollanen passaiskaa ku oon just sellanen että teen hommat sillon ku siltä tuntuu.:)

Kohta syödään uunituoretta pannaria.



Relaillaan!



P.S. Saunominen oli kylläkin ihan uusi juttu. Siis tähän aikaan. Voin kyllä suositella : ))

Tuntuu, että homma on paremmin hanskassa. Ei minulla ainakaan paljon ollut sitä maalaisjärkeä esikoisen kanssa. Tein jotain aivan typeriä sääntöjä, joissa ei ollut päätä eikä häntää. Kun kokemusta vähän karttui, niin saattoi mennä enemmän vaistoilla.



Nykyajalle tyypillinen ilmiö tämä suorittaminen: ei voi vain relata vauvankaan kanssa ja ottaa päivää sellaisena kuin se tulee.

kun on ennen lapsiakin ollut jo tietty elämänrytmi niin miksi nyt ei pitäisi olla ollenkaan?ja pyllyt pestään ihan siksi että pesen oman alapäänikin aamuin illoin niin miksi en lapsenkin?

kyllä meillä ihan maalaisjärjellä mennään vaikka tietyt asiat tehdään yleensä saman kaavan mukaan.

minuutin tarkkaa aikatauluakaan en kyllä ymmärrä, mutta en sitäkään että kaikki päivät on täysin erilaisia!

Vierailija:

Toiset kyttää kellon kans millon pitää muksu syöttää yms.

Luulenpa itseasiassa, että jokainen vanhempi on oman lapsensa paras asiantuntija. Tavat tulevat siitä, kun huomaa mikä asia sujuu hyvin. Jotkut lapset kaipaavat esim runsaammin unta tai tarkasti ruuan tiettyyn aikaan. Ei ne välttämättä ole mitään vanhempien päähän takomia pinttymiä. Joku jokailtainen kylvettäminen voi olla jossakin perheessä tosi tärkeä iltahetki vaikka isälle ja lapselle. Lapsi saattaa sen myötä rauhoittua yöunille tai muuta. En usko, että kukaan hullu minkään kirjan mukaan näitä juttuja tekee. Kyllä niihin yleensä on hyvä syy.

myös äidille

ja koko kysymyksesi on hassu: miten niin minä äitinä teen tästä vaikeaa? En minä pyöritä yksin meillä arkea, vaan molemmat vanhemmat yhdessä.



Vaikka meillä on ruoka-ajat, jokapäiväinen ulkoilu ja nukkumaanmenoajat - peräti vielä ne hygieniajututkin -, niin ei meidän elämä kellon kanssa kulje. Kun on tietty struktuuri päivällä, niin aikaa jää oleiluunkin. Lapset rauhottuvat yöpuulle ajoissa, kun päivällä ovat saaneet touhuta ja kaikki etenee tuttuun tahtiin. Meillekin jää enemmän energiaa ja aikaa!



Yhtään sääntöä en noudata pakosta. Joskus ei jaksa mennä ulos, sitten ei mennä. Yleensä kuitenkin mennään:)

tätä, että nyt mennään ulos kun on pakko joka päivä ulkoilla jne. Kyllä minä tiedän perheitä, joissa lapsen nukkumaanmenoaika on tasan jotain eikä siiitä jousteta. Mutta ilmeisesti siihen on jokin hyvä syy, en ole kysellyt sen tarkemmin. Vaikka itse ajattelen, että lapsi voi hyvin valvoa joskus myöhempään, jos saa jäädä äidin kanssa nukkumaan aamulla. Sen sijaan lapset, jotka viedään aamulla hoitoon, täytyy pistää nukkumaan ajoissa, jotta jaksavat nousta aamulla.

Vierailija:

Yhtään sääntöä en noudata pakosta. Joskus ei jaksa mennä ulos, sitten ei mennä. Yleensä kuitenkin mennään:)

VOI tietysti elää, mutta onko se lapselle hyväksi säveltää koko ajan ja muuttaa päivärytmiä? Ei ole. Lapsi rakastaa rutiineja, vaikka ne aikuisesta tuntuvatkin joskus puuduttavilta.



Tietysti meilläkin joskus sävelletään ja muutetaan rutiineja. Mutta usko ap pois, ne rutiinit helpottavat varsinkin pienen lapsen kanssa elämistä siksi, että niiden myötä lapsen on helpompaa siirtyä toiminnosta toiseen. Hän oppii ennustamaan, mitä tapahtuu milloinkin ja missäkin tilanteessa.



Meillä ne ovat erityisen tärkeitä siksi, että nuorin lapseni on asperger-lapsi, joka jumiutuu helposti yllättävien tapahtumien ja muutosten edessä. Hänelle nukahtaminen on muutenkin vaikeaa, ilman säännöllisyyttä se olisi liki mahdotonta.

Osa noista tulee elämän myötä automaattisesti, esimerkiksi aikaiset uniajat johtuvat aikaisesta heräämisestä päiväkotiin. Ruoka-ajat on säännölliset, koska aamulla lähdetään tiettyyn aikaan ja kotiin palataan tiettyyn aikaan.

Iltasadun lukeminen taas on lapsesta ja äidistä mukavaa, kuten myös ulkoilu.

Aika harva saa elää elämänsä täysin ilman aikatauluja, taidan tuntea yhden sellaisen ihmisen. Hän asui entisessä kotikunnassani valtion metsässä kyhäämässään hökkelissä. Tosin hänelläkin oli omat aikataulunsa, jos halusi ehtiä kauppaan kahdenkymmenen kilometrin päähän ja illaksi vielä kotimetsään nukkumaankin piti lähteä kävelemään aika aikaisin aamusta.

jokapäiväistä elämää. Jos siis rutiineista (tavoista, tottumuksista) pidetään tiukasti kiinni ilman joustoa. Nämä eivät välttämättä liity lapsen kannalta tuttuihin, turvallisiin tai mukaviin rutiineihin, vaan ovat enemmän pakkomielteenomaisia (en sano, että pakkomielteitä).

annika73:

jokapäiväistä elämää. Jos siis rutiineista (tavoista, tottumuksista) pidetään tiukasti kiinni ilman joustoa. Nämä eivät välttämättä liity lapsen kannalta tuttuihin, turvallisiin tai mukaviin rutiineihin, vaan ovat enemmän pakkomielteenomaisia (en sano, että pakkomielteitä).

Vierailija:

Aika harva saa elää elämänsä täysin ilman aikatauluja

Itse ajattelen ap:n tarkoittavan sitä, että rytmi on hyväksi, mutta siitä voidaan tarpeen mukaan joustaa.

Että ei tarvitse tehdä stressiä itselleen jos tänään ei jaksa mennä ulos tai lapsi on syönyt vain yhden lämpimän aterian. Rytmi voi olla ja oikeastaan pitääkin, mutta siitä voidaan myös joustaa ilman huonoa omaatuntoa.

No tarkoitan vaikka joitakin kodin siisteyteen liittyviä juttuja, joista tulee itsetarkoituksellisia. Siis kuka haluaisi missään p*skaläjässä asua, mutta siisteys äärimmäisyyksiin vietynä ei kai palvele ketään, varsinkaan lapsiperheessä.



No jos äiti vaikka on tosi väsynyt, mutta ei salli itsensä levätä, vaikka siihen olisi mahdollisuus " koska on huono äiti jos lepää ennenkuin talo on siisti ja lapset nukkumassa" , niin onhan se vähän hankalaa.