Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
raskaanako kaunis? Oh please...
20.10.2005 |
Tässä on raskaasti omakohtainen viesti, joka ei päde muihin, älkää siis tuohtuko turhaan. Kiinnostaisi vaan kuulla, kokeeko kukaan muu raskaana oleva nainen itseään epäviehättäväksi? Tai mitäpä väliä viehättävyydelläkään, kun on sellainen olo, että ei ole yhtään pelikunnossa... En ole niitä naisia, jotka istuvat sohvassa ja silittelevät mahaansa, vaan kiipeän katolle remonttihaalareissa ja vaihdan renkaat autoon jne. Meillä on mieheni kanssa rakastava ja tasa-arvoinen suhde, ja me teemme molemmat kaikkia töitä. Siksi on suorastaan RAASTAVAA kun tietää, että ensi talven lumenpukkaukset pitää pyytää mieheltä, kun ne tavallisesti ovat minun hommiani.Pitää pyytää yhtä ja toista, ärsyttävää. Odotan toista lastamme, rv 22. Ensimmäisen odotus oli yhtä kituliasta, oli vaikeaa hillitä mieltään, joka halusi tehdä kokoajan kaikenlaista. Inhottaa olla kehonsa vanki, kun yleensä minä määrään ja keho tekee. Nyt kroppa lysähtää ja minä menen sen mukana... En pääse tekemään osaani töissä enkä tienesteissä taas pitkään aikaan, voi paska.
Tietenkään mieheni ei vaadi minulta mitään raatamista, vaan ymmärtää raskauden vaatimukset ja rajoitukset varmaan paremmin kuin minä. En nyt halua enempää huokailla ja voivotella, mutta kysyisin muilta samassa veneessä olijoilta, että ällöttääkö teitä yli-imelät vakuutus- ym mainokset, joissa raskaana oleva nainen on niin ihanan hauras ja suojeluakaipaava... RRRRR, ihan kuin vatsan kasvaessa aivota lurahtaisivat jonnekkin vellihousulaan.
Kommentit (11)
Ei raskaus ole sairaus. Ihan samanlaisia fyysisiä hommia olen molempien raskauksieni aikana tehnyt kuin muutenkin. Ei kaikkia töitä tarvitse raskauteen vedoten nakittaa muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta olen jo sen verran vanha, etten jaksa hiiltyä. Ei ole ikuista, vaan erittäin väliaikaista :-)
Mutta kommentoin silti. Minusta raskaana oleva nainen on kaunis, jos pitää itsestään huolta, ei liho eikä turpoa (jälkimmäiselle ei tietysti juuri mitään voi...). Kaunis nainen on jotenkin tavallistakin kauniimpi, jos näyttää muuten samalta, mutta vatsan kohdalla on koripallo. : ) Se jotenkin " pehmentää" ulkonäköä.
Ensimmäistä lasta odottaessani olin yksin (mies armeijassa), ja ihan itse jouduin kaikki hommat tekemään lumenluonnista katon lapioimiseen lumimyräkän jälkeen. Mitään " yleispäteviä" esteitä fyysiselle aktiivisuudelle ei ole, ja normaaliraskaudessa se on peräti suotavaa.
jos joillakin ei ollut raskaana ollessa mitään rajoituksia liikkumisen suhteen, se ei tarkoita, ettei toisilla (hyvinkin useilla) olisi.
Itselläni ei onneksi ollut vaikeuksia esim. puutarhatöissä kuin parina viimeisenä viikkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järki sanoo, että älä mene raskaana jyrkälle harjakatolle, älä kiipeä 5 m korkeuteen seinänmaalaustöissä sillä sieltä voi pudota. Ja alkuperäisen viestin kirjoittajalla ainakin voima loppuu kolan kanssa jääsohjoisen lumipenkan edessä kun raskausviikkoja on 20 plus jotain. Tietty riippuu, mihin on tottunut, mutta minä olen tottunut hallitsemaan kehoni ja tekemään täysillä hommia. Raskauden aikana en liho enkä turpoa, mutta kuitenkaan ärhäkkä mieleni ei kaipaa vatsan tuomaa pehmeyttä olemukseeni. Raskaus ei minua " jalosta" , olen jääräpäinen työmyyrä ohuempana ja paksumpana.
Vierailija:
jos joillakin ei ollut raskaana ollessa mitään rajoituksia liikkumisen suhteen, se ei tarkoita, ettei toisilla (hyvinkin useilla) olisi.Itselläni ei onneksi ollut vaikeuksia esim. puutarhatöissä kuin parina viimeisenä viikkona.
Mäkin ekassa raskaudessa olin elämäni kunnossa ja tein kaikkea mitä ennenkin ja hyvin jaksoin! Toisessa taas ennen aikaset supistukset pakottivat lääkärinmääräyksellä täyteen lepoon, MITÄÄN ei saanut tehdä!! Että näin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja fyysisesti olen edelleen erittäin hyvässä kunnossa. työni on myös fyysisesti vaativaa joten mitenkään " lässähtämään" ei ole edes päässyt. ja nimenomaan: raskaus ei ole sairaus.
onneksi en itse ole enää raskaana..
silloin kun olin niin olin vielä lisäksi opiskelija, ja opiskelin sellaista aika maskuliinista (tai paremminkin sukupuoletonta), fyysistä alaa, ja koulussa asiallinen varustus käsitti mm. avohaalarit ja puukon vyöllä.
jotenkin siinä sitten vuosien mittaan ryhmässä häipyi kaikki sukupuolirajat kun kaikki teki samoja hommia hiukset samanlailla sahajauhoissa ym. vaan auta armias kun raskauteni alkoi näkyä, niin jo vaan olin yhtäkkiä aivan ultra-feminiini ja kohtelu sen mukaista. ihan niinkuin olisin yllättäen unohtanut kaikki tietoni ja taitoni ja muuttunut juurikin sellaiseksi hoivaa ja huolenpitoa vaativaksi seesteiseksi mahansilittelijäksi.
ja sitten tietysti kaupan päälle ne fyysiset rajoitukset. sain aika varhaisilla viikoilla lääkäriltä kehoituksen olla nostelematta raskaita taakkoja kohdunsuun pehmenemisen vuoksi ja se kyllä rajoitti ihan oikeasti minun normaalia elämääni. ja mahan kasvu luonnollisesti määräsi työ-asennot, eikä monikaan homma oikein luistanut totuttuun tapaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Supistuksista huolimatta tuli kuitenkin perunat kuokittua, remonttilaatikoita kannettua ja multaa kärrättyä kottikärryillä. Välillä huokasin kun supisti ja taas jatkoin...minulla supistukset eivät paljon paikkoja aukoneet ja viimeisenä kuukautena se ei edes haitannut vaikka paikat aukesivatkin.
Eniten raskausaikoina haittasi jatkuva kuvotus ja kolotus, mutta kun yrittti olla välittämättä raskausolosta ja jatkoi vaan normaalia elämää oli kaikkein helpointa.
Joskus kyllä kieltämättä tuli mieleen esim. ostoskasseja kantaessa, että voisi tuo mies vähän ottaa tämän mun raskaudenkin huomioon ja auttaa kantamisessa kun se kantaminen vähän supistelutti, kun ei ilman pyytämistä sellaista tajunnut. Silloin kun lääkäri suositteli lepoa niin elämä tuntui kyllä kovin vaivaiselta.
Alue: Aihe vapaa
Iso maha ja lyllerrys näyttää rumalta