Lue keskustelun säännöt.
Miehen sisko arvosteli ystävänsä lasta...
26.10.2005 |
sanoin meille että voi jeesus millanen se " maijan" kolmevuotias on. Supatti äitilleen että haluaa keksin. Ei leikkinyt muiden lasten kanssa vaan katseli yksikseen kirjoja. Oli kuulemma ihan älyttömän ujo, miten joku voi olla niin ujo. Taitaa olla samanlainen kun isänsä. Naureskeli päälle. Siis oikein pilkkasi tätä lasta.
Miten ihminen joka on itsekkin äiti ei voi ymmärtää että kaikki lapset ei ole samanlaisia? Mitä ihmettä se hänen persettään kaivelee jos jonkun lapsi on ujo eikä leiki hänen omansa kanssa. Eniten ärsyttää seläntakana tollaisen paskan puhuminen. En kokonaan jaksanut juttua kuunnella vaan poistuin huoneesta.
Itsekkin olen ujo, varmaan sen takin tuli pahamieli tuon lapsen puolesta. Minun lapseni on vilkas ja sosiaalinen, mutta jos olisi ujo niin varmasti ko.
henkilö laittaisi sen minun syykseni! Varmaan puhuu minustakin paska muille!
Mitä pahaa siinä on jos on ujo? Varmaan monikin lapsi on vieraiden seurassa aika arka!
Kommentit (10)
MUTTA jauhathan säkin nyt p*skaa siitä eukosta tällä palstalla " selän takana"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin sanonut suorat sanat, siksi ihmiset vähän pelkää mua. Harmi sekin.
Mutta tosiasia on, että ujous ei ole positiivinen luonteenpiirre. Siis tarkoitan sellaista todella nynnyä, joka ei suutansa saa auki kunnolla koulussa tai työpaikalla. Olin itse ujo lapsi, ja kärsinyt siitä koko kouluiän. Aikuisena vasta reipastuin, vaikka vieläkään en ole mikään hirveä hölö. Kyllä reippautta pitää vaan jostain saada, mutta ajan kanssa sitä sitten tulee tälle kyseiselle lapsellekin. Pahinta, mitä ujolle lapselle voi tehdä on ruveta taivastelemaan, että voi voi kun sinäkin olet noin ujo, etkös edes suutasi saa auki.
Hyvää luettavaa, paljon mietittävää.
Pisti silmään tuo, että ujous ei olisi positiivinen luonteenpiirre. Olen siitä vahvasti eri mieltä. Ujous ja herkkyys kulkevat käsi kädessä. Ujous on voimavara, jollei sitä häpeä tai sitä koita piilotella.
Eri asia sitten on, että yhteiskunta ei arvosta ujoutta ja että siihen liitetään paljon negatiivisia mielikuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai vanhemmille on sama, onko lapsi ulospäinsuuntautunut vai ujo, mutta kun emme voi elää missään tyhjiössä.
Itse ujohkona ihmisenä olen saanut koko ikäni luonteestani negatiivista palautetta, erityisesti koulussa. Minua yritettiin väkisin " reipastuttaa" mm. pistämällä näytelmiin esiintymään jne.
t: kuutonen
Vierailija:
Eri asia sitten on, että yhteiskunta ei arvosta ujoutta ja että siihen liitetään paljon negatiivisia mielikuvia.
joka ei voi mitenkään puolustaa itseään! Miten joku äiti voi ollakin noin julma? Tiedän, että paljon tulee vertailtua lapsia toisiinsa, ja ehkä vähän ihmeteltyä lapsen käytöstä ja kasvatusta, mutta koskaan en ole pilkannut kenenkään lasta sen takia, että on erilainen. Hirveää ajatellakin aikuista naista pilkkaamassa lapsen selän takana tuntemattomille hänen luonteenpiirrettään. Oksettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
attilaisilta tietoa ja hienovaraisuutta (myös opettajat!).
Tyhjiötä ei ole, eikä sitä tarvitakaan.
minullekkin on monesti sanottu että voi kun olet hiljainen jne.. eikä se todellakaan auta! Vanhemmiten olen reipastunut, enkä ole niin ujo kuin lapsena. Tämä mieheni sisko kyllä jaksaa aina sanoa että olen hiljainen ja kerran leikillään nimitti minua raukkikseksi. Pyysi sitä kyllä anteeksi....
hän on itse tosi hölö ja sosiaalinen ja minua ärsyttää eniten se että hän ei voi ymmärtää sitä että kaikki eivät ole samanlaisia kuin hän!
Kadehdin hänessä sitä sosiaalisuutta, mutta en sitä asennetta mikä hänellä on muita kohtaan. Muutenkin on kova haukkumaan muita. Mutta se että käy aukomaan päätään jonkun lapsesta on tosi ärsyttävää!
ap
Ujot lapset on mun mielestä tosi suloisia ja symppiksiä. Ei ujous välttämättä vanhemmista johdu mitenkään..