" Äkkiä pois kotoa vauvan luota ja töihin!"

Aika kummalta tuntuu, kun useampi naispuolinen tuttuni, ikähaarukka 27v ja 61v,ovat alkaneet kysellä että vieläkö olen lapsen kanssa kotona, ja puhelevat että kyllä on hyvä palata pian töihin. Vauva on tosiaan vajaat viisi kuukautta vanha.



Onko tämä tämmöiseksi mennyt maailma, että lapsen saa tehdä, kunhan äkkiä lykkää sen hoitoon ja porhaltaa jatkamaan omaa elämäänsä? Ihan ihme hommaa.



Olemme miehen kanssa päättäneet että hoidan lapsen kotona kolmevuotiaaksi, ja sitten jatkan opiskelua tai palaan työelämään, ellei sitten intouduta toivomaan pikkusiskoa tai-veljeä esikoisen kamuksi.



Mietin vain, että mitähän osaisi vastata näille hoputtajille, niin ettei sanoisi mitään ilkeää mutta kuitenkin saisi toisen ymmärtämään että tätä meidän päätöstä voisi kunnioittaa vaikkei ihan ymmärtäisikään.



Väsyttää moinen höpötys.