Isyyden tunnustamattomuudesta
Minulla on erittäin painavia syitä siihen, ettei lapseni isyyden vahvistamista tehdä. Vanhemman lapsen kohdalla se kuitenkin on tehty ja heillä on sama isä. Nyt toivoisin, ettei ensimmäisenkään kohdalla virallisesti isyyttä olisi vahvistettu.
Nyt on isyysasia ajankohtainen. Mietin pääni puhki ja sydän särkevänä sitä, mikä olisi lapselle parasta /vähiten huono ratkaisu. Isää ei juuri ole elämässämme olemassa ja kun on, tuottaa hän pelkkää surua, murhetta ja pelkoakin. Kuitenkin mietin, tulevatko lapset reagoimaan ja miten, jos toisella on virallisesti isä ja toisella ei...
Tämä on erittäin vaikea asia enkä olisi koskaan uskonut, että joutuisin tällaistakin miettimään. Haaveilin ydinperheestä ja kuitenkin löydän itseni moisten kysymysten ääreltä :`(
Kommentit (2)
Lapseni biol. isän isyyttä ei ole tunnustettu. Eikä tunnusteta. Muutaman vuoden päästä miesystäväni todennäköisesti adoptoi lapseni, jos kaikki menee hyvin.
Vaikeita ratkaisuja nuo on. Sitä päänsä puhki miettii, mikä olisi kaikkien (ja ennen kaikkea lapsen) paras. Minä päädyin tähän ratkaisuun.
Ilmoitin kuitenkin lapseni isälle, että salailuun en ryhdy. Lapsi saa tietää taustansa kun aika on kypsä.
Kannattaisi mietti kennelee jakaa