Oletko hyvä synnyttämään?

hyvä että tuon yhden sain jotenkin pukattua ulos, mutta pirun vaikeaa se oli. valitin ja kitisin koko synnytyksen ajan.

ap

Kaikki kun ei aina riipu vain itsestä!

ensinnäkään mun keho ei tajunnnut yhtään missä mennään, kohtu ei suvainnut esittää yhden yhtä oma-aloitteista supistusta. avautumisvaihe meni käynnistävän lääkityksen voimalla mutta ponnistusvaiheessa sain yrittää pärjätä omillani kun kohtu otti rennosti. enkä pärjännyt ollenkaan! tunnin tuloksettoman pusertamisen jälkeen lapsi autettiin imukupilla maailmaan.



sinänsä huvittavaa että siinä kun hulluna yritin ponnistaa niin salissa ramppas vaikka mitä porukkaa, kurkkivat jalkoväliin ja ihmettellivät isoon ääneen että " no, mikä siellä maksaa, tilaahan ois vaikka kuinka, miksei se tule?" no siksi ei että MÄ OLEN MAAILMAN PASKIN JA SAAMATTOMIN SYNNYTTÄJÄ.

Omasta mielestäni olen hyvä. Pysyin rauhallisena, keskityin rentoutumaan ja hallitsin kivun ilman kivunlievitystä. Kätilötkin kehuivat mallisynnyttäjäksi. Kaikki sujui ilman mitään komplikaatioita joten oli " helppo" synnyttää.

Tuli niin nopeasti ja ilman mitään suurempia ponnistuksia. Mutta jos synnytys olisi ollut kipeämpi ja pitempi, voi olla että en olisi tuntenut itseäni niin hyväksi synnyttäjäksi. Synnytyksessä olin siis hyvin rauhallinen, enkä puhunut tai pukahtanut, voi tietysti olla että sekin johtui esim. pelosta tai järkytyksestä.

vaikka aloitus oli tarkoitettu lähinnä vitsiksi. kiva kuitenkin että herätti keskustelua :) kaikki on monesti niin kiinni olosuhteista, ei kaikkeen voi itse vaikuttaa.

Mutta lääkärin kommenttia " taidat olla luontainen synnyttäjä" ihmettelin

mutta ollakseni tosissani, luulen että omaa synnytystäni vaikeutti uskon puute. en uskonut että nelikiloinen vauva mahtuisi koskaan tulemaa ulos.

Vaikka varsinkin ensimmäinen synnytys oli huippupitkä, en sortunut valittamaan ja ruikuttamaan ja sektiota vonkaamaan. Usko synnytyksen etenemiseen ei loppunut itseltäni, vaikka kätilötkin jo vähän ihmettelivät, että mitähän pitäisi tehdä. Kuuntelin kätilöiden ohjeita, mutta samalla luotin omiin tuntemuksiin. Pärjäsin pelkällä ilokaasulla ja kymmeniä tunteja kestäneen avautumisvaiheen jälkeen löytyi vielä uskomaton voima ponnistukseen, joka sujui joutuisasti. Seuraavat synnytykset sujuivat nopeammin ja edelleen mallikkaasti. Synnytysten jälkeen olen ollut aina hyväkuntoinen ja pystynyt istumaan, kävelemään ja hoitamaan vauvoja, vaikka repeämiä on tullut.

Kuinkahan oppia hyväksi synnyttäjäksi, voisiko sitä jotenkin treenata?

Ensinnäkin pelkään ja inhoan synnyttämistä. Molemmilla kerroilla on tullut komplikaatioita, epiduraali ei sovi minulle, tulen hysteeriseksi loppuvaiheessa (10 tunnin jälkeen) ja minulle tulee repeämiä.



Eli hyvällä omallatunnolla: OLEN HUONO SYNNYTTÄJÄ!

3 lasta synnyttänyt ja aina kätilöt kehunu, sitä en sitten tiedä kehuuko ne kaikkia :D

Voi kun niitä vauvoja saisi toisella tavalla, niin johan niitä meillä olisi iso lauma.

synnytykset nopeita ja saanut puudutuksia ihan kivasti, paitsi kakkosta tehdessä. eikä sekään ollut kamala. kaikkia kolmea vauhditettu tipalla. ponnistuksen tarve on ollu hukassa mutta ponnistanu aina nopeasti kun viimeistä päivää. mm. hapenpuutteen yms. pelossa niin että toisen asteen repeämät tullu aina, yks eppari ja pukamia perä-osasto täyteen. silti ihan hyvät tunnelmat.. .. näin jälkikäteen =)

3 nopeata synnytystä ilman kivunlievitystä, kaikki meni hienosti ja hyviä muistoja jäi.