Lue keskustelun säännöt.
Inhoan itseäni, koska kaveeraan yhden
22.01.2009 |
ihmisen kanssa siitä huolimatta, etten pidä hänestä yhtään. Kerron hänelle asioitani, hän kertoo minulle, mutta koko ajan tuntuu etten haluaisi. Aivan ihmeellistä, en osaa sitä itsekään selittää. Jonkin sortin velvollisuudesta on kyse varmaan molemminpuolin. YLeensä olen tarkka sen suhteen, etten viljele ihmissuhteita joista en mitään saa irti, mutta tässä teen poikkeuksen. En tiedä miksi.
Kommentit (2)
että ystävyys on hyväksikäyttösuhde, josta molempien on hyödyttävä, jotta sitä kannattaisi ylläpitää? Ja jos näin ei ole, sen voi unohtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein päätöksen, että alan "laimentelemaan ystävyyttämme", kun kuulin hänen kaiken lisäksi kertoneen asioitani ja luottamuksella kerrottuja juttuja eteenpäin ja pilanneen muutaman ihmisen silmissä maineeni. Minulla ei ole mitään tarvetta tehdä vihaista lopetusta tuttavuuteemme, vaan alan vain hieman rajoittamaan yhteydenpitoa ja kertomaan valikoidummin asioistani hänelle. En ole itsekään täydellinen ihminen, joten minulla ei ole oikeutta olla hänelle vihainen, En vain tunne enää oloani hyväksi hänen vaikutuspiirissään.