mieheni ei itkenyt lapsen syntyessä. Muistan aina hänen ilmeensä, se oli
kivikasvo, vihaisen näköinen. Ruma. Pitikö niitä tunteita tuollakin hetkellä peittää. aiemmasta liitostani kun esikoiseni syntyi, muistan myös lapsen isän ilmeen, hän itki ja oli sillä hetkellä niin kaunis ihminen.
Kommentit (6)
En kyllä itkenyt minäkään. Tunsin vain epäuskoista helpotusta että onko se tosiaan ohi?
Minunkaan mieheni ei itkenyt. Ei esikoisen kohdalla eikä toisenkaan kanssa. Muuten näytti onnelliselta. Hän on pitänyt molempia lapsia sylissään ennen minua.
No, ei mulla ollut kyllä silmälasejakaan. Tuskinpa itki kuitenkaan. En itkenyt minäkään, olisiko pitänyt? Hymyilin vaan kuin naantalin aurinko.
Älä huoli, ihmiset suhtautuvat asioihin eri tavalla, eikä tuosta nyt voi mitään johtopäätöksiä vetää.
Tai mieheni. Eivät kaikki itke onnesta.
Itkimme kylläkin surusta/pelosta siinä vaiheessa, kun vastasyntyneemme joutui teholle.
Eikö se ole tärkeämpää kuin se miltä siinä tunteita herättävässä ja aika hurjassakin menossa näyttää
täällä täytyy asiaa puida? Miksi et kysy mieheltäsi miten koki lapsenne syntymän?