Lue keskustelun säännöt.
Ongelmana henkinen väkivalta ja seksiin painostaminen
14.01.2008 |
Ongelmamme alkoivat esikoisen syntymän jälkeen, kun olin aluksi haluton harrastamaan seksiä ja muutoinkin väsynyt. Yleensä kaikkien tilanteiden taustalla on ollut myös miehen vahva humalatila ja känninen seksin vonkaaminen 4:ltä aamulla.
Jos suostun, niin hän on todella kovakourainen ja satuttaa minua tai haukkuu paikkojani löysiksi ja seksitaitojani huonoiksi. Jos en suostu, niin hän haukkuu ja painostaa minua, uhkailee erolla ja joskus sillä että heittää ovesta ulos iman vaatteita ja takaisin ei ole tulemista.
Muuten mies on todella ihana ja kunnollinen, mutta en enää luota häneen enkä koe oloani turvalliseksi. Aina kun tiedän, että hän aikoo juoda enemmän, olen kauhuissani. Olen puhunut miehen kanssa ja hän lupaa lopettaa. Lupaus on kuitenkin rikottu jo 11 kertaa. Mihinkään hoitoon hän ei halua mennä. Tuntuu pohjimmiltaan ajattelevan että kaikki on minun syytäni, kun en tarjoa tarpeeksi hyvää seksiä. Kun yrittää kysyä mitä se hyvä seksi on, niin ei selitä.
Seksiä meillä on päivittäin ja kaikkea sellaista, mistä tietääkseni mies pitää. Itse en enää ole niin kiinnostunut seksistä, enkä nauti niin paljoa enää. Tästäkin mies ottaa itseensä. Seksiä tarjoan miehelle usein ja feikkaan innostunutta, jotta noita kännikohtauksia ei tulisi. Saan yhä orgasmeja ja välillä tosissani nautinkin, mutta liian usein mietin riitänkö miehelleni. Tiedän, etten saisi syyllistää itseäni, mutta aika vaikeaa se on. Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En valitettavasti osaa sanoa mikä auttaisi, mutta ainakin tekstistäsi osui silmään pari asiaa, joita voisit itseksesi alkaa miettiä:
Vierailija:
" ...Muuten mies on todella ihana ja kunnollinen, mutta en enää luota häneen enkä koe oloani turvalliseksi."
Voisitko kertoa vielä miten se todella ihanuus ja kunnollisuus miehessä ilmenee, jos kerran et enää luota mieheen etkä koe oloasi turvalliseksi?? Mun ulkopuolisen on todella vaikea ymmärtää, että voisin pitää ihanana miestä, jota pelkään! Vai pitikö sun kirjoittaa " ennen mies oli" ...?
" Seksiä meillä on päivittäin...
kaikkea sellaista, mistä tietääkseni mies pitää...
Itse en enää ole niin kiinnostunut seksistä, enkä nauti niin paljoa enää. Tästäkin mies ottaa itseensä. Seksiä tarjoan miehelle usein ja feikkaan innostunutta, jotta noita kännikohtauksia ei tulisi. Saan yhä orgasmeja ja välillä tosissani nautinkin, mutta liian usein mietin riitänkö miehelleni."
Siis anteeksi mitä? Mies saa seksiä, jota yrität innokkaasti antaa, vaikket siitä enää nautikaan. (No et tietenkään, jos seksiä käytetään vallan välineenä ja yrität vaan toista miellyttää ilman että saat mitään takaisin!!)
Mitäs jos miettisit ap kerran edes niin päin, että riittääkö mies tuollaisena sinulle?? Mitä mies tarjoaa tai antaa sulle sellaista, tekee sun eteen, että sinä olisit tyytyväinen?
Se, että sanot, ettei itseään saisi syyllistää, on täysi tosi, mutta etkö huomaa, että mies on saanut sut uskomaan, että sussa on jotain vikaa. Ei se kyllä sun syy ole, jos et nauti seksistä hänen kanssaan!!
Haluaisin osata sua auttaa, mutta en osaa muuta sanoa kuin että yritä hyvä ap nähdä teidän tilanteenne niin kuin se ulkopuoliselle näyttää. Teidän suhteenne ei ole tasa-arvoinen, kuten pitäisi ilman muuta olla.
Ja vielä, seksiin ei IKINÄ pitäisi painostaa kenenkään!! Seksi on iloinen ja yhdistävä asia kahden toisiaan rakastavan ihmisen välillä. Teillä se vaikuttaisi olevan miehen tapa alistaa sinua.
Voimia sulle!