Missä iässä lapsenne ovat lakanneet uskomasta joulupukkiin?

Minusta lapsi - ja vähän isompikin - saa ihan mielellään uskoa, että joulupukkeja, keijuja, lohikäärmeitä, lumottuja sammakoita, velhokouluja tms. VOI ehkä jossain olla olemassa (vaikka tietoisessa mielessään tietääkin, ettei niitä OIKEASTI ole olemassa).



Miettikäähän, mitä keksintöjä olisi jäänyt keksimättä, jos aikuisilla ei olisi fantasioita!

Luojalle kiitos niin =) Eipähän ole tarvinnut keksiä tyhmiä satuja ja selityksiä!

ja kyllä meilläkin kouluikäiset vielä leikkivät leluilla mutta eivät sentään usko satuolentoon

Kolme vanhinta uskoi n. 10-vuotiaaksi asti joulupukkiin, neljäs lakkasi uskomasta 8-vuotiaana. Yhdellekään ei olla totuuden torvina oltu joulupukkiasiassa, vaan olemme antaneet heidän pitää lapsen uskonsa. Meillä käy pukki vielä vuosia, koska nuorin on vasta 3-vuotias. Sitä paitsi on tutkittu ja todettu, että joulupukkiin uskominen kehittää lapsen moraalikäsityksiä oikeasta ja väärästä.

Eikö esim. koulussa ole muut kertoneet? Minä ainakin muistan kun koulussa naurettiin jos joku vielä uskoi.

joulupukkikuviosta pidettiin oikein periaatepalaveri miehen kanssa ;) Sovittiin, että kerrotaan pukin olevan taruolento, jos ja kun asia tulee puheeksi lapsen kanssa.



Yritetään nyt sukulaisille saada sama linja, ettei tulisi liian hämmentävää pienelle.



Joo, ja taustaksi ajatuksilleni sen verran, itse olen vasta aikuisiällä löytänyt fantasiagenren kirjoissa ja elokuvissa, ja rakastan lajityyppiä, vaikka tietty tiedänkin, etteivät nämä maailmat ole totta. Tällä perusteella ajattelen, ettei lapsen tarvitse tosissaan uskoa joulupukin olevan totta, vaan hän voi joulun hengestä ja ei-ihan-oikeasta joulupukista nauttia siltikin.

ja mitä olen vanhempien kanssa jutellut, niin uskovat monen muutkin lapset.

Olen päättänyt että minä en kerro totuutta, kuulkoon mieluummin muilta (ei ole ainakaan vielä kuullut, vaikka leikkii usein yli kymmenvuotiaidenkin kanssa). Lapsi oli nimittäin minulle tosi vihainen kun kerroin, ettei pääsiäispupuja ole.



Itse en ikinä uskonut joulupukkiin eikä se ole minua häirinnyt. Mies kuitenkin halusi tällaisen tradition meille.

pukkiin ihan täysin, ei ole edes tarhassa kenellekään " paljastanut" totuutta :)

Saattaa kotona tuumata jos joulupukki tulee jutuissa esille että eihän sitä oikeesti oo ees olemassa mutta se tulee kuitenkin jouluna...:D

Isänsä toimi pukkina ja he tunnistivat hänet. Kerroin heille sitten, että pukki on vain aikuisten keksimä leikki jne. Siitä huolimatta, että heille on totuus selvinnyt, he vieläkin puhuvat joulupukista ja " mitähän se tuo ja mä toivon sitten pukilta..." Olen aina välillä oikaissut, että kukahan ne lahjat oikein hommaa.



Mun mielestä ton ekaluokkalaisen oli aika kuulla totuus kotoa, ettei tarvitse koulussa sitä kuulla ja vielä väittää vastaan. Pienemmälle selvisi siinä sivussa, jos selvisi.

Viime jouluna vihjailtiin kyllä, mutta ei vaan suostu käsittämään asiaa. Tosin on vihainen, kun meillä käy aina " valepukki" . Musta tuntuu, että ajattelee menettävänsä lahjat, jos ei enää usko.:) Eli tietää, muttei myönnä.

eikä ole koskaan kuullut kai juttua siitä ettei joulupukkia oikeasti ole. Näinollen uskoo aivan täysillä joulupukkiin. Luulen että usko loppuu siihen, että kuulee koulussa, naapurissa, isommilta lapsilta jne. ettei joulupukki ole totta. Voi olla, että esikoinen uskoo joulupukkiin pidempään, kuin mahdolliset pikkusisarukset...

Vaikkakin tietää, että pukilla on tekoparta. Kuminauhat näkyivät viime jouluna. Olemme sanoneet, että ei se pukki niitä lahjoja maksa, vaan me vanhemmat.

Meillä lapset ovat aina tienneet ettei joulupukkia saati hammaskeijua yms ole oikeasti olemassa.

Ei maailma siitä pahemmaksi muutu vaikka jonkinmoinen lapsenmieli säilyisi aikuisillakin. :)



Sehän on selvä, että " leikkipukkeja" liikkuu pilvin pimein (selviää hyvinkin pienelle lapselle joulun alla kaupungilla liikkuessa kun pukkeja on kaikennäköisiä joka kulmalla), mutta voihan silti olla se ihan OIKEA joulupukki. Samoin se, että ihmisetkin ostavat toisilleen lahjoja, ei sulje pois joulupukin olemassaoloa.



En valehtele lapsilleni mutten myöskään halua tuhota kaikkea elämän pientä taianomaisuutta.

Hän tietää myös, että on paljon leikkipukkeja, siis ei oikeita ;) mutta yhden oikean olemassaoloon silti edelleen uskoo.



Se, mistä lahjat tulee, niin on toinen juttu. Kaikki - myös lapset - väsää pukinkonttiin jotain " lisää" eli ei kukaan meillä enää usko, että kaikki lahjat tippuu taivaasta tai edes korvatuntuilta. Lisäksi kummit tuo joululahjat siten, että sanovat, että avaavat vasta jouluaattona - ja meillä ne lisätään samaan säkkiin - ja lisäksi lapset antaa kummeille joululahjan, itse tekemänsä/valitsemansa sekä sen, mitä vanhemmat antavat kummeille.

että meillä oli viime vuonna niin ihana pukki, että sama pukki saisi tulla maailman loppuun asti!



Hänell oli aikaa jutustaa ja hänellä oli sopiva tarina kerrottavana. Oli paikallisten partiolaisten pukkipalvelusta - ensin epäilimme, että kohdalle oli osunut vanhemman lapsen alaluokkien opettaja, mutta ei se ollut kyllä se, mutta hyvin samanoloinen, mutta ehkä inan nuorempi.

ekan luokan jouluna sai itse " valita" joululahjat. ja nyt tokan luokan jouluna tulee myös saamaan. ei paljastanut pikkuveljille totuutta. itse pyysin ettei kerro.



en pidä tota joulupukkihommaa valehteluna vaan nimenomaan uskomuksena joten en koe valehtelevani lapsilleni.



niin en tiedä mistä oli kuullut mutta kun otti asian puheeksi niin myönsin että kuinka asia oikeasti on.

Häntä ei pysty kyllä kukaan muu pukki päihittämään ei sitten millään. Saa nähdä miten ensi jouluna käy, kun on sitten eri pukki. Viimeistään silloin kyllä 8v poikamme tajuaa eron...

poika oli kuin ällikällä lyöty, väitti lopuksi että joulupukki on taruolento joka saattaa olla olemassa aivan kuin lohikäärmeetkin. olen surullinen hänen puolestaan, olisin mielelläni säilyttänyt lapsen uskon, mutta pelko kiusaamisesta vei voiton.

9-vuotiaamme sen sijaan jo hieman epäilee moisen olemassaoloa, vielä hänelle tosin vakuuttelin joulupukin olevan täyttä totta.