Rukoileeko lapsesi iltarukouksen?

Lapset samanikäisiä, vanhemmalle joku kurja oli yrittänyt opettaa rukoilemista 1-vuotiaana. Meinasin purskahtaa itkuun, kun esikoinen alkoi ristiä kätensä ennen ruokailua. Nätisti opetettiin sitten miehen kanssa, että se ei ole tarpeellista.



Vähän vanhempana voi sitten opettaa, että jotkut ihmiset rukoilevat, kun tarvitsevat jonkun muun johdatusta/uskovat yliluonnolliseen tms.

meillä on kristillinen vakaumus ja haluamme opettaa tietysti lapsellekin miten voi lähestyä Jumalaa.

Meillä on miehen kanssa eri iltarukoukset (ollaan opittu jo lapsuudenkodeissa) eli lapset rukoilevat ainakin kahdella eri tavalla. Olemme lähinnä tapakristittyjä, mutta suhtaudumme positiivisesti kirkkoon ja uskonnollisuuteen.



Mielestäni suojeluksen pyytäminen on erittäin kaunis päivän lopetus, uskoi Jumalaan tai ei. Aivan suloista on, kun pieni ristii kätensä ja lausuu tutun rukouksen:) Lapset ovat meillä nyt 4 ja 6 vuotiaita.

Kyllä rukoilee, lapset 12 v ja 9 v, luetaan iltarukoukset yhdessä ennen nukkumaan menoa.

Ei olla niin uskonnollisia mutta itse olen pienestä asti sanonut iltarukouksen , jää hyvä mieli kun ajattelee että olisi joku voima ylhäällä joka suojelee perhettä ja lapsia..

lapset oppi myös pienempänä ihanat rukoukset iltapväkerhosta joten ne ovat jääneet ns ohjelmistoon..

Lapset 3- ja 6-vuotiaat. Joka ilta yhdessä rukoilemme mummoni minulle opettaman iltarukouksen, jonka jälkeen vielä pyydämme suojelemaan kaikkia rakkaitamme. Lapset tykkäävät ja tuohon iltarukoukseen on mukava rahoittua ja sitten nukahtaa.

Useimmiten ihan omin sanoin, ikää runsas 3 vuotta. Harvoin rukoilemme ns. valmiin rukouksen niin kiva kuin se onkin. Lapsi kiittää Taivaan Isää ja pyytää suojelusta. Olemme koko perhe yhdessä ja rukoilemme iltarukouksen. Ihana tapa.



Olemme tapakristittyjä joskin haluaisin olla hieman aktiivisempi koska kaipaan Jumalan läheisyyttä, siitä tulee hyvä olo. Rukoilen itsekin paljon päivän mittaan ihan hiljaa esim. töiden lomassa. Se tuntuu hyvältä. Jollain tapaa haluaisin lähemmäs Jumalaa ja siksi joskus luen UT:tä.

Koitettiin ottaa levolle laske luojani jne. iltarutiiniksi, mutta 4-vuotiaastamme se on tosi pelottava! Jos sijaltain en nousisi mm.

Tule Jeesus lapses luo,

armos siunaukses suo.

Tue pientä horjuvaa,

johda tietä oikeaa.

Amen.



Tai sitten minusta on hieno tapa opettaa lapsi rukoilemaan omin sanoin. Silloin konkretisoituu se, että Jumala kuuntelee kaiken mitä haluamme kulloinkin sanoa eikä kyseessä ole vain ulkoa opittu litania. Esim. niin, että kiitetään kaikesta mitä olemme saaneet (opettaa lasta huomaaman pienet ihanat asiat elämässä) ja pyydetään suojelusta perheelle ja rakkaille, vaikka koko maailman ihmisille (opettaa empatiaa). Ja samalla voi opettaa lasta kertomaan Jumalalle mitä sydämellä sattuu olemaankin (opettaa lapselle, että on olemassa turvallinen ja rakastava Taivaan Isä johon voi aina turvautua).