Tunnistatko lapsesi kasvatuskeskustelussa?

olisi kiva kuulla PK-henkilöstön kommentteja

ap

kaikki menee hyvin kummallakin lapsella mutta eipä menekään

että niitä on hankala pukea sanoiksi. Luulen myös henkilökunnan olettaneen, että tyttö on samnlainen kiukuttelija kotona. Yleensä lapsi kiukuttelee enemmän vanhemmilleen, joten tuo pelkkä päiväkodissa oireilu on huolestuttavaa.



Teidän pitää varmaan muuttaa lasten hakemsikäytäntöä ja kysellä kuulumisia enemmän. Tosin ainahan se ei onnistu. Monet vanhemmat voivat olla samaan aikaan hakemassa jne.



t: entinen lastenhoitaja

Jos mä alkaisin erikseen siinä hirveessä kiiressä selittämään tota niin eihän siinä jäisi muille aikaa yhtään, eli parempi että otti asian esiin keskustelussa kun on aikaa keskustella kunnolla eikä vaan että joo teidän tyttö on alkanu nyt olee sellanen ja tällanen mut enpä ehdi enempää keskustella!

ajanpuute ei riitä tekosyyksi

Kasvatuskeskustelu menisi varmasti paljon paremmin jos vanhemmilla olisi jonkinlainen haju siitä mistä asioista tullaan puhumaan ja olisivat ehtineet niitä miettiä sen sijaan että pudotetaan pommi täysin yllättäen että haa, olemmepa salanneet tämän jutun teiltä koko syksyn.

Sehän on selvä, että kaikki lapset ovat erilaisia, eikö. Hyvähän se on, että persoonallisuuksia löytyy ja varsinkin, että päiväkodin henkilökunta huomaa ne. Näitä persoonallisuuseroja sitten suhteutetaan päiväkotielämään ja tulevaan koulumaailmaan. Jos voidaan kuvitella, että lapselle itselle tulee ongelmia käytöksensä takia, toki lasta ajatellen yritetään tukea ja ohjata sellaiseen käytösmalliin, jolla lapsi pärjää paremmin.

Kenenkään peroonallisuutta ei haluta muuttaa eikä kenestäkään tehdä ongelmalasta, mutta hyvä näistä on keskustella vanhempien kanssa ihan rauhassa kahden kesken.

Itse en ole kovin hanakka puhumaan lapsen jokaisesta tuitusta vanhempien kanssa pihalla. Vaatii aikaa ja hienotunteisuutta tulla ymmäretyksi oikein. Niin moni kokee negatiiviseksi jos aina haettaessa riennetään kertomaan mitä huomiota herättävää on taas tehty.

Hoitaja sanoi, ettei ole mitään syytä huoleen, mutta että asiaan pitää kiinnittää huomiota. En voi käsittää. Olen keskustelusta saakka tarkkaillut tyttöä erityisen huolellisesti, kysellyt kuulumisia hienovaraisesti, ja kaikki vaikuttaa ihan hyvältä. Puheen sujumattomuutta on suvussakin, ja esikoinen on kärsinyt samasta vaivasta. Tyttö osaa kyllä osoittaa luonnettaan kotonakin, mutta esim. pyytää kyllä nätisti käskemisen sijaan, kun emme toimi ennen kuin hän tekee niin. Kotona hän itkee mielestäni ihan normaalisti ja normaaleissa tilanteissa.



En edelleenkään voi ymmärtää, miten on voinut puoli vuotta mennä ilman, että asiaa olisi millään lailla mainittu tai kyselty meiltä vanhemmilta, miten kotona menee. Olen soittanut esikoisen asioissa päiväkotiin muutamia kertoja, koska hänen kanssaan on vähän väliä ollut asioita sumplittavana, joten tässäkin yhteydessä olisi asian voinut ottaa puheeksi.



MInun on oikeasti vaikea kuvailla, miten tämä asia minua järkyttää. Monesta syystä.

Esim. sinun tavallasi selitettynä olisin ymmärtänyt asian kyllä - kiitos vastauksestasi. En odota, että illalla kaikkien hakiessa lapsiaan samaan aikaan, aletaan asioita puntaroida, mutta todella asian olisi voinut ottaa puheeksi, kun olen soittanut päiväkotiin. Ja toimivathan ne linjat toiseenkin suuntaan, en tiedä, kuinka usein kommunikointi hoidetaan näin päin.

ap:n kertomuksesta, että jos hän ei saa tarpeeksi huomiota päiväkodissa. JOs ryhmä on iso, hoitajat vaihtuvat jne. Hän ei ole pystynyt kiintymään keneenkään, ei saa tarvitsemaansa huomiota ja siksi käyttäytyy huomiotaherättävästi päiväkodissa. Ei ainakaan kannata heti lähteä kotia syyttelemään vaan vikaa voi nimenomaan olla päiväkodin käytännöissä ja toimintamalleissa. Jotkut lapset sopeutuvat niihin, mutta toisaalta lapsia kohdellaan ja huomioidaan päiväkodissa eritavoin. Valitettavasti suosikkeja on hoitajillakin ja suosikeille annetaan huomiota enemmän.



Jos asia vielä vaivaa sinua, ota se uudelleen puheeksi kasvatushenkilöstön kanssa.



t. lto

Tuokin kuulostaa ihan järkevältä, ymmärrettävältä ja mahdolliselta. Ihmettelen kuitenkin, eikö tyttö olisi jossain vaiheessa valittanut, ettei tarhaan ole mukava mennä tai ettei hän pidä jostain hoitajasta. Päinvastoin hän on aina kysyttyäni - lähes päivittäin - vastannut, että oli mukava päivä, leikin sen-ja-sen-ja-sen kanssa ja kaikki hoitajat ovat kivoja (toki suosikkihoitajakin löytyy).



Sanoin eilen illalla tytölle, että jos hänellä joskus on paha (tai hyvä) mieli, hän voi aina tulla juttelemaan äidille ja isille, jotta voidaan yhdessä miettiä, mitä voidaan tehdä. Hän halasi minua ja sanoi: "äiti, luotan sinuun.". Nukkumaan mennessä hän sanoi, että hänellä olisi paha mieli, jos hänellä ei olisi leikkikaveria, mihin totesin, että sellaista epätodennäköisemmin tapahtuu, jos hän puhuu toisille nätisti ja esim. leikkiä ehdottaessaan ei käske, vaan kysyy, mitä kaveri tästä leikistä pitäisi ja haluaisiko leikkiä. Hän nyökytteli ymmärryksen merkiksi.



Tyttö on iältään kohta 4 v.



ap

Meillä vain yllätti toisin päin.. Kotona lapsi on villi, tekee koko ajan pientä kiusaa, kiusaa kavereita, puhuu rumasti..



Älykyys, kiinnostus ja kysely ei olleet yllätyksiä, mutta sosiaaliset taidot olivat. Käyttäytyy erittäin hyvin, on hyvä kaveri kaikille, malttaa kuunella. Eivät lainkaan epäilleet, etteikö selviäisi vuoden kuluttua esikoulussa. Tämä kyllä tiputti kiven äidin sydämeltä, kun olin ajatellut, että käyttäytyminen olisi samanlaista hoidossa kuin kotonakin.. Ehkä kotona sitten purkaa päivän mittaan kertyneitä paineita..

Luulen, että meilläkin on enemmän noin päin: vanhempia koetellaan urakalla, kun taas muualla osataan käyttäytyä paremmin. Mutta enpä sano mitään, ennen kuin olen huomenna soittanut päiväkotiin ja varmistanut, ettei siellä piile yllätyksiä :(

ja puhuin esikoisesta

Meillä on ollut vähän vastaava tilanne, lapsista on tullut täysin erilaista palautetta kuin mitä olimme odottaneet kotikäyttäytymisen perusteella. Olen kiitollinen kaikista ammattikasvattajien tekemistä havainnoista ym., mutta suuresti ihmeissäni siitä että näistä asioista ei ole meille aiemmin puhuttu, ennen keskustelua siis. Joka ikinen kerta kun lapsia haen, kysyn miten on mennyt, ja aina vastaus on ollut 'hyvin', sitten kerrottu perään onko nukuttu ja syöty hyvin, ei muuta. Keskustelussa tuntui että matto vetäistiin jalkojen alta, kun päivittäinen palaute on ollut niin erilaista keskustelun palautteen kanssa. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta ajatella asioita ennen kuin keskustelussa yhdessä lto:n kanssa pitäisi sopia jatkoista - on vaikea miettiä asioita joka kantilta ja pohtia miten eteenpäin, kun asiat tulevat yllätyksenä. Kuitenkin haluaisin lapsilleni parasta ja paneutua näihin ongelmakohtiin myös omalta puoleltani. Ja suoraan sanoen tuntui nöyryyttävältä allekirjoittaa keskustelun yhteenvetopaperi lto:n sanelemine jatkosuunnitelmineen, tuntui kuin olisi ollut saamassa syytöksiä ja allekirjoituksin vakuuttamassa että jatkossa kyllä lupaan muuttua. Tämä tunne oli tietysti jonkinlainen regressiivinen puolustautumiskeino, mutta siltä se todella tuntui. Jos olisin saanut etukäteen reilua rehellistä palautetta, olisi keskustelun lähtökohtana ollut luottamus henkilökuntaan ja halu toimia jatkossakin yhteistyössä lasten parhaaksi. Keskustelun jälkeen käteen jäi lähinnä tyrmistynyt, epäluottavainen, huijattu ja nöyryytetty olo. Se täytynee vielä mainita, että keskustelun perussävy oli vanhempia syyllistävä ja sanomaani kyseenalaistava, siis tuntui ettei uskottu sitä miten lapsilla sujuu kotona. Myös se jäi vaivaamaan, että keskustelussa keskityttiin vain ongelmiin, jos jotain positiiviseksi tulkittavaa tuli esiin, se tyrmättiin sivulauseessa tyyliin: 'lapsi puhuu ikäisekseen hyvin, mutta on jatkuvasti äänessä'.

Meillä onneksi muistettiin pariin kertaan puhua positiivisistakin asioista, mutta ei se, että tyttö on näppärä ja fiksu jotenkin lohduta ollenkaan, kun ihmissuhdetaidot ovat niinkin rempallaan. En myöskään kokenut, että meitä olisi suoraan syyllistetty, mutta ehkä olen siinäkin vain sinisilmäinen. Onneksi mitään paperia ei pitänyt allekirjoittaa, koska olisin luultavasti kokenut tilanteen samoin kuin sinä :)



Hyvää joulun odotusta ja toivottavasti tilanteet tästä petraantuvat.