Synnytyksestä... Miksi jotkut vastustavat kalvojen puhkaisua ja oksitosiinia?

puhkaistu. Vaikka saahan niinkin sanoa - ei ole multa pois.

että se voi saada synnytyksen etenemään tosi rajuna ja kivuliaana. En minäkään toivoisi että joutuisin kumpaakaan kokemaan... Parempi että synnytys etenisi ihan omalla painollaan. Toki jos lapsen tila sitä vaatii että synnytys etenee nopeammin, niin sitten tietty on toimenpiteet aiheellisia.



Ja jos synnytys ei ole käynnissä ja kalvojen puhkaisu sen käynnistää, niin tottakai synnytys silloin käynnistetään eikä käynnisty itsestään.

monella ne taas puhkaistaan synnytyksen ollessa jo käynnissä sen nopeuttamiseksi.



Minä en vastusta mitään :-) (Itselleni on tenty nuo molemmat mainitsemani)

jälkeen oli todellakin helvetti irti hetken aikaa kunnes sain epiduraalin. Ihan järkyttävät, paniikinomaiset tuskat _yhtäkkiä_, nollasta sataan muutamassa minuutissa, oksu lensi kaaressa, ajattelin että nyt kuolen. Oikeasti jälkeenpäin ajattelin että nyt tiedän mitä kauhua kokee ihminen joka kuolee väkivaltaisen kuoleman ja on tajuissaan ennen sitä.

mulla 1. synnytys oli täsyin luomu, joka alkoi vesien menolla. Herranjumala sitä rajuutta ja kipua ja millä teholla eteni! Ikuiset traumat tästä!



Toisessa alkoi suppareilla ja kätilö halusi puhkaista kalvot kun 4 cm auki, ja laittaa oksitosiinia kun epiduraali auttoi hyvin. Ja vauhdillahan se sitten eteni, mutta kipua rajoitti epiduraali jonkin verran. Eli siksi en äänestä heti kättelyssä noiden toimenpiteiden puolesta, koska ainakin mulla tekevät synnytyksestä luonnottaman nopean ja rajun!

supistusten lisäämiseksi. Mulle oli ihan sama, siinä olotilassa olisin antanut tehdä mitä vaan jotta lapsi olisi tullut pihalle mitä pikimmiten.

Vaikka molemmat synnytykset kesti pitkään. Eka reilu 22 tuntia ja aika loppuvaiheessa itsestään kalvot puhkesi. Tehostavaa tippaa sain ja sen vuoksi kivun lievityskään ei tehonnut yhtään.

Toisessa synnytksessä kalvot ei puhjennu. Vauvan pää näkyi jo kun kätilö puhkaisi kalvot ja vedet tuli vauvan perässä. Ilman kätilöä olisi vauva varmaan syntynyt kalvopussissa. Tämäkin synnyts kesti n. 15 tuntia. Eikä sitä nopeutettu mitenkään.

1. Käynnistettiin. Ensin pari päivää cytotecia, jotta saatiin kalvot puhki. Sitten mega-annos oksitosiinia, kun ei supistukset alkaneet. AIVAN JÄRKYTTÄVÄT kivut. Sellaiset ettei henkeä saanu, vaikka olin kaikenlaista rentoutumista opetellut. Vasta epiduraali pelasti ja synnytys eteni sen jälkeen kuin tanssi.



2. Käynnistyi itsestään ja oli unelmahelppo, rauhallinen ja huomattavasti vähemmän kivulias kokemus.



3. Käynnistyi itsestään, mutta eteni hitaasti. Kovat supistukset eivät avanneet kohdunsuuta kovin tehokkaasti. Sain epiduraalin ja VASTA kun se vaikutti hyvin, plaitettiin oksitosiini. Kalvot puhkaistiin vasta kun vauva ei meinannut laskeutua kun kohdunsuu oli 6m auki. Puhkaisusta meni ehkä 5 min. kun kohdunsuu olikin kokonaan auki ja sai ponnistaa vauvan ulos.





Enää en vastusta muuta kuin turhia käynnistyksiä ja turhaa kärsimystä (eli oksitosiini tai kalvojen puhkaisu ENNEN puudutteen laittoa).

1: käynnistyi itsestään, kalvot puhkaistiin ennen epiduraalia, kun kohdunsuuta auki ehkä 2 cm.



2: käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinilla. Epiduraali jossain vaiheessa.



Aivan samat kivut olivat molemmissa! 2. synnytys oli totta kai helpompi, ponnistusvaihe 4 min (vs. 28 min ekassa) ja epiduraalin ajoitus oli parempi. Mutta kivut ennen epiduraalia ja ponnistusta aivan yhtä kauheat, 1. ne totta kai alkoivat hieman hitaammin.

No kun lääkäri sanoi, että tule seuraavana tiistaina, niin käynnistetään synnytys kalvojen puhkaisulla



en tiennyt, että niin ei pidä sanoa : /



Kyllä synnytys sitten käynnistyi siitä 6 tunnin jälkeen

Minulla on neljä erilaista kokemusta:

Synnytys 1:

Synnytys alkoi vesien menolla kotona, kivuliaat supistukset alkoivat kotona. Sairaalassa epiduraali+ oksitosiini, joka auttoi hyvin. Sattuivat, mutta eivät olleet tuskallisia. Synnytys 12 tuntia.



Synnytys 2:

Synnytys käynnistyi supistuksilla ja kalvot puhkaistiin synnytyksen kestettyä 5 tuntia. Alla kohdunkaulan puudute, joka ei sanottavammin toiminut. Tuskaa!



Synnytys 3:

Tämäkin käynnistyi supistuksilla, kalvot puhkesivat itsekseen synnytyksen edistyessä. Kivulias synnytys, kohdunkaulan puudute ei taaskaan toiminut kunnolla. Lapsi oli syntyessään tosi iso ( 5150g ja 56 cm ), eli tämä voi selittää osaltaan pitkää ja kivuliasta synnytystä.



Synnytys 4:

Supistukset käynnistivät synnytyksen ja sairaalassa ei kätilö uskaltanut antaa mitään puudutetta lapsen sydänäänien ongelmien vuoksi. Kalvot puhkaistiin, jotta saatiin scalppi paikoilleen. Kivut ihan helvetilliset eikä puudutetta vieläkään kun nukutuslääkäri piti herättää. Spinaalin sain, joka sitten vei kaiken kivun heti pois ( myös ponnistamisen tunne meni saman tien ). Kun spinaali toimi, sain ponnistaa heti ja sen tein vanhasta muistista ( kun se tarve meni sen puudutteen myötä ). Kaikki meni hyvin. Synnytys kesti 4 tuntia ja 55 minuuttia, josta 4h40min ilman puudutteita luomuna.



Siis ihan tuurista kiinni, kuinka rajusti kalvojen puhkaisu vaikuttaa. Toisaalta kun on toimiva kivunlievitys alla, niin toimiihan se.

mul on tänään laskettu aika eikä mitään kuulu,perhana... =)

se on kamalaa ainetta, saa aikaan aivan mielettömän rajut kivut.

Mulla on tehty molemmat kahdesti. Eka synnytyksessä mulla ei ollut mitään suunnitelmia, otin kaikki vastaan mitä ehdotettiin, mukaan lukien epiduraali.



Tokassa halusin selvitä mahdollisimman pitkälle luomuna, mutta homma ei oikein edennyt. Puudutusta en kuitenkaan ehtinyt saada. Toinen synnytys nopeampi.

Että ne kivut on nii kamalat kun ne kalvot puhkaistaan!!! Ensisynnyttäjälle kalvojen puhkaisu oli niin rankka kokemus, että ajattelin sen jälkeen, etten koskaan enää synnytä. Sain kyllä epiduralin puhkaisun jälkeen, mutta jouduin kuitenkin olemaan lähes puol tuntia ilman puudutusta, kun lääkärillä oli kiirettä. Traumaattinen kokemus.



Toinen synnytys sujui ihanan rauhallisesti, kivut lisääntyi pikkuhiljaa ja selvisin hyvin ilman puudutuksia. Olin muistaakseni 6-7cm auki, kun otin spinaalin ja pyysin etukäteen, ettei kalvoja puhkaistas ellei ole pakko. Eikä niitä puhkaistukaan. Spinaali heikensi supistuksia kovasti ja sain oksitosiinia. Se pisti synnytykseen vähän vauhtia, mutta aloin silti tuntemaan supistukset taas kovina ennenkuin olin täysin auki. Loppumetrit siis mentiin luomuna ja vaikka kivut oli tosi kovat, niin silti ne ei tuntunu lähellekään niin kovina kuin edellisellä kerralla kalvojen puhkaisun jälkeen. Kalvot puhkaistiin vasta, kun ponnistusvaihe alkoi. Ja jos vielä joskus synnytän, niin aion myös silloin toivoa, että kalvoja ei puhkaista.

Monella uudelleen synnyttäjällä käynnistetään synnytys juuri kalvojen puhkaisulla. Synnyttäjä tulee aamulla, voidaan laittaa ekaks spinaali ja sitten puhkaistaan kalvot. Synnytys käynnistyy pian ja kivunlievitys on hyvällä teholla. Aina asiat ei suju kuitenkaan juuri näin. Oksitosiiniä käyetään lähes rutiinisti kaikilla ja puudutuksen jälkeen se laitetaan että kohtu supistaisi tehokkaammin, koska puudutus supistuksia yleensä myös heikentää. Oksitosiinia saavat helsingissä ainakin kaikki myös synnytyksen jälkeen jotta istukka irtoaisi paremmin. Oksitosiinillä myös käynnistellään synnytyksiä ja joudutetaan että se ei kestäisi niin kauan, Supistukset sattuvat joka tapauksessa ja niiden kuuluukin sattua mutta kalvojen puhkaisua ja oksitosiinin aloitusta ei pidä tehdä yhtäaikaa..väliä pitää olla väh tunti. .