En olis uskonu että oon näin huono äiti!
Mies ollut jo muutaman päivän reissussa ja yksin lasten kanssa. Nyt vauva on alkanut kitistä ja tosiaan haluaa rintaa 1,5 tunnin välein ympäri vuorokauden. Vauva ja esikoinen herättävät yht. n. 8 kertaa yössä, päiväunet kuitenkin ovat sujuneet melko hyvin tähän asti. Kun vihdoin sain esikoisen päiväunille, niin sitten vauva heräsikin. Olin juuri saamassa itselleni ruokaa, orientoitunut siihen rauhalliseen, omaan, hetkeen... Ai että raivostutti!! Tunsin suurta ärtymystä enkä yhtään jaksanut olla iloinen - iskin vauvan sitteriin huutamaan ja söin loppuun. Esikoinen saa kyllä useammin tuta näitä väsymyksestä johtuvia kiukunpuuskia, ja tunnen itseni ihan kamalaksi ihmiseksi.
Mä ihan oikeasti luulin että jaksan hyvin kahden lapsen kanssa kotona, mutta en olisi arvannut ttä se voi ottaa näin koville. Oma unenpuutteen kestämiskykyni on yllättänyt täysin, eli siis että se on näin huono ja että valvominen vaikuttaa näin paljon mun mielialaan. Mä en tiedä mitä tekisin, välillä tuntuu että mulla ei ole mitään annettavaa näille lapsille, kunhan laahustan mekaanisesti päivästä toiseen. Ulkoilut ja ruuat kyllä hoidan, mutta en jaksa aina enempää. Imetyskin lähinnä tuskastuttaa ja kyllästyttää.
Kommentit (24)
apua. Eiköhän ap pärjää itsekin, väsymyskin kuuluu äitiyteen.
apua saa ja pitää pyytää vaikka väsymys äitiyteen kuuluukin!!!! Ei tartte hampaat irvessä yrittää jaksaa ja tiuskia lapsille, kun voi hakea apua ja tietää, että esim. kerran kuussa saat hetken apua ja aikaa itsellesi?? Voitko olla erimieltä?
Minua auttoi kovin, jos joku esim. piti vauvaa vähän aikaa sylissä tms. Muutenkin yritin aina lähteä kyläilemään, kun huomasin, että kaikki ärsytti.
Itse muistan että tietyssä vaiheessa eka lapsi söi tosi usein ja välillä öisin imetin yli tunninkin kerralla. Istuin ja katselin telkkari yöllä. Sitten lopult annoin itselleni luvan jättää lapsen samaan sänkyyn ja kun vauva alkoi yöllä itkemään iskin tissin suuhun ja jatkoin unia.
Sitten kun oli 2 lasta, söin aina kun oli aikaa, koska en tiennyt milloin seuraavan kerran ehdin ja lihoin valtavasti:(
Mutta vanhempi lapsi (reilu 2v nuorimmaisen syntyessä) auttoi jo kovasti. Laittoi tuttia suuhun ja hauskuutti pienempää.
Ei ole vaarallista, jos vauva hetken itkee ennen kuin ehdit luokse.
Mutta et olehuono äiti,muista se,kaikki johtuu vain unenpuutteesta.
Kun mun lapset X2 oli vauvoja ja he eivät nukkuneet kuin mini tirsat päivällä,oli raivostuttavaa kun ei sitä
päivän omaa pientä hetkeä saanut pitää,sekin meni nukuttaessa jos tytöillä sattui vielä olemaan eri rytmi,kyllä sitä joskus painui ulos ovesta,heti kun mies astui kotiin,niin täynnä sitä oli.
Muista nyt levätä jos vähänkin pysyt, mutta kaikki helpottaa aikanaan,niin meilläkin vaikkakin meni kyll miljoona vuotta ennenkuin meillä nukuttiin hyvin.
Onko sulla ketään joka voisi tulla hetkeksi auttamaan? itselläni ei ollut,mutta nyt olen sanonut että ottakaa apu vastaan jos joku pyytää tai ehdottaa edes.Ja kyll ä se vauva hetken jaksaa vaikka söisit ruokasi loppuun.
Et ole yksin ,olet mielessäni...jaksamista!
Kyllä kannattaa jutella neuvolassa. Ei ole mikään häpeä, jos väsyy. Nykyaikana äitiys on kovin yksinäistä puuhaa ja oikeasti vaikka vaan yhdenkin lapsen kanssa voi väsyä.
Voimia.
siis täsmälleen samoja fiiliksiä päivästä toiseen.. kyllä se siitä..
helpottaa se aikanaan.. Mulla näitä on kolme ja pari päivää olleet ihan kaameita!! Mies on vielä ihan päivätöissä, joten ei ole edes sitä syytä..
Mun mielestä kaikista pahin on tuo yövalvominen.. ei kun ei ihminen unetta selviä! Ja jos unenpuute kestää kauan niin ei sitä jaksa!!!
muitakin keinoja kun pyytää vieraan tuntemattoman ihmisen apua. Ap on selvästi vihainen itselleen ja mun mielestä tarivtsee ymmärrystä enemmän kuin
sitä, että alat tekemään hänestä heikkoa ihmistä, joka tarvitsee apua arjesta
selviämiseen. Kyllä tämä äiti pääsee tästäkin yli, omin voimin!!!
Itsekin kolmen pienen äitinä tunnen välillä oloni maailman huonoimmaksi äidiksi. Mies on paljon poissa kotoa työn takia ja arjen pyöritys on minun vastuullani. Välillä on rankkoja hetkiä, mutta kyllä se siitä taas sitten kirkastuu.
Jaksamista sinulle. Meitä on paljon kohtalotovereita.
Mitä jos vauva alkaisi juomaan korviketta? Pysyisi ehkä pidempään tyytyväisenä ja varsinkin nuo yöt voisivat sujua paremmin ja saisit nukuttua.
muitakin keinoja kun pyytää vieraan tuntemattoman ihmisen apua. Ap on selvästi vihainen itselleen ja mun mielestä tarivtsee ymmärrystä enemmän kuin
sitä, että alat tekemään hänestä heikkoa ihmistä, joka tarvitsee apua arjesta
selviämiseen. Kyllä tämä äiti pääsee tästäkin yli, omin voimin!!!
No minä en pidä itseäni heikkona vaan vahvana, että uskalsin myöntää väsymykseni ja hain ja sain apua. Miksi sinä itse teet hänestä heikon?
Pakko olis käydä kaupassa niiden kanssa ja hoitaa kaikki muutkin asiat yksin. Pakko vaan olis jaksaa 24h/7päivää viikossa...
Tai voitko lähteä lasten kans esim. mummolaan?
Minä monesti menen, kun mies on reissussa. Paljon kivempaa meille kaikille niin.. =)
Voimia!
Niin ja varsinkin jos miehesi on paljon poissa, niin ehdottomasti puhut neuvolassa!
On rohkeutta puhua asioista!!
Mutta olen hieman huolissani jaksamisestasi, koetko ollenkaan nauttivasi ajasta lasten kanssa? Itselläni vastaavassa tilanteessa alkoi tulla masennusoireita, ja lopulta synnytysmasennus vei minut sairaalaan asti. Olin kuukauden osastohoidossa nuorimman lapsen ollessa puolivuotias.
Nämä ovat toki omia kokemuksiani, mutta haluan viestittää, että sinulla on oikeus olla väsynyt, ja oikeus saada apua!! Googleta "Beckin masennustesti", ja testaa, olisitko masentunut. Jos olet, ota yhteyttä Äimä ry:seen, eli Äidit irti synnytysmasennuksesta. Saat vertaistukea, käytännön apua ja neuvoja. Jos olet vain väsynyt ja kaipaat seuraa, hakeudu kerhoon lasten kanssa.
Lämmin hali, yritä saada järjestettyä itsellesi lepoaikaa jostain välistä. Itselleni imetyksen lopettaminen helpotti tilannetta, kun sain nukkua pari yötä, kun isä syötti vauvan yöllä. Väsymys on yleisempää kuin uskotkaan!
Omat lapseni ovat JO 3- ja 5-vuotiaat, mutta muistan vielä jotenkin nuo koliikit, väsymykset, kiukut jne. Jos voisin nyt ITSEÄNI neuvoa pari vuotta taaksepäin, niin neuvot olisi näitä:
Pyydä enemmän sitä ikävää anoppia avuksi
Pyydä vanhempiasi ja sisaruksiasi avuksi
Ehkä olisi kannattanut neuvolassakin asia ottaa puheeksi
Kiellä mieheltä yli yön kestävät työmatkat ja illanvietot
Älä karju pikkuisille, älä käsittele liian kovakouraisesti - muistat ne lopun ikääsi (yritä olla vaikka ihan hiljaa ja mene toiseen huoneeseen)
a) ei ole anoppia
b) oma äiti ei sairautensa takia voi auttaa
c) sisaruksilla on omatkin lapset hoidettavina
Tämä vaan yksi näkökulma asiaan. Meillä näin, enkä uskalla hankkia toista lasta kun pelkään, miten jaksaisin kahden kanssa.
Oikeasti se vauva-aika on tosi lyhyt. Harmittelet muutaman vuoden päästä, kun et yrittänyt toista lasta!? Nyt kun nuo lapseni ovat 3- ja 5-vuotiaat, niin oikeasti elämä ollut jo pitkään helppoa. Lapsilla on 2 vuotta ikäeroa, leikkivät ja pärjäävät hyvin keskenään (vaikka tyttö ja poika). Saan levätä, syödä, käydä vessassa, suihkussa jne rauhassa. Ja olen niiin onnellinen, kun noita on kaksi, vaikka toisen "hankkimisen" päätös olikin kovan tuskan takana. Jossain sentään onnistuin:=)
Se 18 (tai 17)
a) ei ole anoppia
b) oma äiti ei sairautensa takia voi auttaa
c) sisaruksilla on omatkin lapset hoidettavinaTämä vaan yksi näkökulma asiaan. Meillä näin, enkä uskalla hankkia toista lasta kun pelkään, miten jaksaisin kahden kanssa.
On täysin luonnoton aine vauvalle ja aiheuttaa erittäin usein vatsavaivoja. Oman maidon tuotanto sitten vain vähenee jne...
Onpa taas typerin neuvo, mitä olen kuullut.
aikoinaan esikoiselle purkanut. Mutta kaikesta sitä oppii ja oppii antamaan itselleenkin anteeksi, ihmisiä me vaan ollaan ja yritetään parhaamme.