Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan loppu! En tiedä mistä voisin saada keskusteluapua. Lapseni on erityislapsi
25.11.2008 |
Ja kun tänään tulin töistä oli täällä taas mahtava riita pojan ja isän välillä. Mieheni huusi lopuksi, että tuo lapsi olisi pitänyt hävittää jo ajat sitten!
Raivostuin ja käskin mieheni lähteä ulos ovesta. Nyt yritän vain jaksaa vaikka itkettää ihan kamalasti..
Kommentit (12)
leijonaemot.org
nettisivusto on Suomen paras erityislasten vanhempien vertaistukisivusto- osallistujien tulee rekisteröityä
muitakin on. aloita näistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvittäkää tilanne ja painottakaan, että suutuspäissään voi aikuinenkin sanoa asioita, joita ei todellakaan tarkoita. Voimia!
Meille on tarjottu keskusteluapua perheneuvolasta, ns vanhempainkäytejä, joilla voi purkaa mieltään.
Erkkalapsen äiti
On ihan orpo olo, kun on viikkoja pitänyt elää ilman perheklubia.
Sieltä todellakin saa (virtuaali)vertaistukea!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liity ihmeessä johonkin keskusteluryhmään- olen itsekin ja se auttaa.
Moni perhe käy myös perheterapiassa.
meillä on kaksi adhd tapausta,murrosiät päällä ja tosiaan pinna alkaa olla aika olematon nykyään. adhd centerillä on myös keskusteluapua ja vanhempainryhmiä,suosittelen niitä jos asuu pääkaupunkiseudulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin tosiaankin vain kuvitella kuinka poikki olet. Iso halaus, ja paljon jaksamista! Tuo keskustelupalstoille rekisteröityminen on hyvä vinkki. Itselläni kaksi erityislasta, ja olen sairaudelle perustetun keskustelupalstan "vakioasiakas". Sieltä oikeasti saa niitä voimia arkeen, sekä roppakaupalla hyviä neuvoja. Se nyt vain on niin, että erityislapsen vanhemmuus osaa olla aikalailla erilaista kuin ns. "normilapsen", meilläkin valvotaan yökaupalla, paljon sairaalakäyntejä, käytöshäiriötä (lääkityksistä johtuvia kylläkin) jne. Ystävät eivät aina osaa todellakaan samaistua tilanteeseen, ja hyvää tarkoittavat "kyllä se siitä"-lausahdukset voivat olla välillä kaikkea muuta kuin auttavia, toisaalta taas, ilman hyviä ystäviäkään ei pärjää. Mutta: etsi oikeasti vertaistukea, siellä osataan tasan samaistua tilanteesesi.
Vanhemmalla kehitysvamma ja nuoremmalla adhd epäily ja asperger vuorovaikutus. Diagnoosia ei ole vielä nuoremmalla.
Olen sisäistänyt nuoremman häiriön, jotta itse jaksaisin paremmin.
Olen ajatellut näin, että lapsi ei voi sille itse mitään, että suuttuu helposti, jumiutuu. On itseppäinen ja huonosti totteleva.
Mies laittaa välillä pojan järjestykseen ja minä nalkutan vieressä, kun huutamalla tilanne vain pahenee. Adhd lapsi on aina voittaja, jos hänet raivoomalla yritetään kuriin laittaa.
Tosin tämä meidän kuopus on valloittava lapsi monella hyvällä piirteellä, mutta osaa nostaa vanhempien karvat pystyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä sitä tarvitse pelätä. Lapsennekin kannalta on parempi, ett' haette apua jaksamiseenne. Voimia!
t. myös erityislapsen äiti
Minkä ikäinen lapsi? Saisitko keskusteluapua neuvolasta/kuraattorilta tms?