Miten voisin tukea vaimoni äitiyttä?

Kyllä se maito voi loppua siitäkin huolimatta että pelkästään rintaa tarjottaisiin!



Koita ap houkutella vaimoasi kokeilemaan sitä imetystä aina heti kun itku alkaa, vaikka syöttämisestä olisikin vasta tunti tai allekin! Vauva voi todellakin huutaa nälkäänsä noinkin pian, mutta voi myös olla että pikkuinen kaipaa sitä läheisyyttä ja "lussuttamista" muuten vaan. Ei kaikki meistä ole synnynnäisiä äitejä, siis tarkoitan sitä, että jonkun aikaa saattaa tosiaan kestää että saa kontaktin vauvaan ja oppii tulkitsemaan niitä viestejä mitä vauva antaa. Myöskin rakkaus lapseen saattaa syntyä vasta jonkun ajan päästä. Ei kaikki välttämättä "rakastu" vauvaansa heti syntymän jälkeen (juu, minä kyllä tein niin) vaan siinä voi tosiaan kestää jonkn aikaa. Kaikki on uutta ja outoa ja jos pikkuinen itkee voi hyvinkin tulla toivottomuuden tunne. Väsymys lisää "hölmojä" ajatuksia ja näin ollen sitten vaimosikin voi kuvitella lapsen olevan tavallista hankalampi ja itsensä taas huonoksi äidiksi..

Eka tyytyi rintamaitoon, roikkui toki usein rinnalla. Eli on sitä lapsissakin eroa, vaikka on sama äiti. Tämä toinen on ollut varsinainen suursyömäri myöhemminkin, pituutta molemmilla saman verran, esikoinen koko ajan painavampi eli tää toka myös kuluttaa enemmän. Tokalla kasvu notkahti lisämaidosta huolimatta ja aloitettiin soseet 3 kk iässä. Tärkeää on että lapsi sa tarpeeksi ruokaa. Hyvä että ap huolehtii siitä.



1 kk ikäinen vauva huutaa oikeastaan vain nälkää ja vatsakipuja, ehkä väsymystä lisäksi. Itkuun on aina syy.

entä jos vaimosi nännit ovat vielä kipeät ja iho rikki? Silloin on nimittäin aika ikävä imettää. Minulla rikkoutuivvat molemmat nännit ekan lapsen kohdalla, imuote OLI KUNNOSSA :-) ja kesti kyllä yli tuon kuukauden, ennen kuin metys alkoi olla kivutonta. Nyt toisen lapsen kohdalla noin ei enää käynyt. Eikä ihon tarvitse mennä edes rikki, pelkkä rinnanpään venyminenkin voi sattua aluksi tosi paljon. Jos vaimoasi sattuu imetys, ei ole kauhean kiva yrittää imettää tunnin välein. Mutta tämä kipu menee ohi itsestään.



Kuulostat nyt hieman siltä, etä suurentelet vaimosi ongelmaa. Pelkkä vastahakoisuus imettää tunnin välein ei vielä kerro siitä, etteikö äiti osaisi olla äiti tai tulkita vauvan viestiä. Eikä vauva välttämättä olekaan kovin nälkäinen, osaahan se hakea pullosta ja sylistä muunkinlaista lohduketta kuin pelkkää ravintoa.



Jos teidän ainoa ongelma on tuo vaimosi lievä vastahakoisuus imettää koko ajan, niin enpä olisi kovin huolissani. Masentuneeksi leimaaminen tai ylipäätään hänen äitinä olemisensa onnistumisen vahtaaminen voi olla todella loukkaavaa.

En mielestäni suurentele asiaa, jos vaimo kokee itsensä huonoksi äidiksi ja leimaa lapsemme vaativaksi, vaikeaksi ja perustyytymättömäksi. Kuten sanoin aiemmin, se imetys ei sinällään ole ongelma, vaan nämä vaimon ajatukset. Ja tuo imetys oli vain yksi esimerkki, niitä löytyy muitakin.

Et ole lainkaan kertonut, millä tavoin suhtaudut nyt vaimoosi. On hienoa, etä haluat tukea häntä, mutta kerro ensin mitkä ovat lähtökohdat. Oletko puhunut hänen kanssaan vaikkapa tuosta imetyksestä ja siitä, että vauvalla todella voi olla nälkä vaikka heti syönnin jälkeen? Luuletko että vaimosi sanoessaan vauvalle olevansa huono äiti puhuu oikeasti vauvalle, vai puhuuko hän vauvan kautta sinulle? Onko hän jollakin tapaa saattanut sinun käytöksestäsi ymmärtää sinun ajattelevan hänen olevan huono äiti?

kiintynyt heti vauvaan ollenkaan, hoidin vain mekaanisesti. Asiaa ei auttanut mieheni, joka joka välissä muisti mainita, miten ihana vauva meillä on ja kuinka hän tätä rakastaa. Jotenkin se toi minulle hirveät paineet ja syyllisyyden tunteet, kun itse en vauvaa pystynyt rakastamaan. Näin jälkeenpäin minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus, kävin juttelemassa psykologin luona kun vauva oli vähän isompi. Lapsellehan se on tosi hyvä että isä tai joku muu on häneen kiintynyt jos äiti ei jaksa. Itselleni masentuneena se vain tuntui musertavalta kun toinen suitsutti kiintymystään kun itse en tuntenut rakkauden häivääkään.

ketju? Kirjoituksesta huomaa, että se ei ole miehen kirjoittama.

Tarkoitus kai motivoida vauvojen äitejä imettämään. Ja imettämään. Ja taas kerran imettämään.



Tunteisiin vedotaan, kun oikein isä on ottanut asian puheeksi. Ja muut äidit eivät tietenkään halua olla samanlaisia tunteettomia vauvan itkettäjiä, kuin tämä äiti, joka ei imetä, vaikka vauva itkee ja isi raukka joutuu sitten tuttipullosta syöttään.



Ei se vauva siihen kuole, että saa isän sylissä olla ja syödä siinä mahansa täyteen!!!! Sehän on aivan ihanteellinen asia, että isäkin saa osallistua vauvan hoitoon ja tarpeiden täyttämiseen ja äiti saa vähän levätä välillä, kun ei tarvi olla jatkuvasti tissi kiinni vauvassa.



Jännä, ettei kukaan epäillyt tätä provoksi, vaikka niin selvästi näkee, ettei alkuteksti ole miehen kirjoittamaa...

Ei se vauva siihen kuole, että saa isän sylissä olla ja syödä siinä mahansa täyteen!!!! Sehän on aivan ihanteellinen asia, että isäkin saa osallistua vauvan hoitoon ja tarpeiden täyttämiseen ja äiti saa vähän levätä välillä, kun ei tarvi olla jatkuvasti tissi kiinni vauvassa.

Jännä, ettei kukaan epäillyt tätä provoksi, vaikka niin selvästi näkee, ettei alkuteksti ole miehen kirjoittamaa...

Mutta oikeasti. Äidinmaidolle on korvike, äidille ei. Eli ei sillä tosiaan ole väliä onko lapsi täysimetetty vai ei kunhan äidin ja lapsen suhde muuten vaan toimii. Ei kannata ottaa tuosta imetyksestä niin hirveästi stressiä. Ei se kuitenkaan ole maailman tärkein asia.

meilä pikkuisen samanlainen tarina, tosin tuo teho-osasto meillä jäi sentään kokematta. Osanottoni siitä teille, uskon että se on ollut todella raskas koettelemus teille molemmille. Mutta tuosta maitohommasta: maito VOI loppua aivan hyvin, eli jos lapsi on nälkäinen, niinkuin nyt tuon sun kuvauksen perusteella kuullostaisi, suosittelisin että vaimosi antaisi joka kerta maitoa molemmista rinnoista ja heti sen päälle tarjoaisitte sen 1,5dl maitoa. Lapsi jupo sen mitä tarvitsee ja jättää loput syömättä. Mahdollisesti maidontuotanto lähtee uudelleen käyntiin, mahdollisesti ei, mutta tällä konstilla vauva olisi tyytyväinen pidemmän aikaa ja vaimosikin saisi onnistumisen tunteen äitiydestään.



Kolme kertaa sektion kokeneena voin sanoa, että siinä todella tuntuu, että on epäonnistunut sekä naisena että äitinä, eikä siihen tunteeseen näytä auttavan, vaikka perustelut olisivat kuinka tukevat ja lääketieteellisesti perustellut ja vaikka ne olisi latelemassa kuinka kokenut synnytyslääkäri. Siihen mietteeseen ei auta kuin aika, ja sitähän teillä tämän lapsen kanssa riittää, oman elämän loppuun saakka. Nämä ekat kuukaudet on todella rankkaa aikaa kaikin puolin, lapsen tulo ja iso leikkaus vielä samaan kimpuun ei asiaan auta, eli ainoa, mitä voin neuvoa on, että kuuntele ja ole läsnä, ja anna vaimollesi vähän omaa hengähdysaikaa, vaikka 15min kävelylenkki itsekseen pari kertaa viikossa tekee ihmeitä.

Et ole lainkaan kertonut, millä tavoin suhtaudut nyt vaimoosi. On hienoa, etä haluat tukea häntä, mutta kerro ensin mitkä ovat lähtökohdat. Oletko puhunut hänen kanssaan vaikkapa tuosta imetyksestä ja siitä, että vauvalla todella voi olla nälkä vaikka heti syönnin jälkeen? Luuletko että vaimosi sanoessaan vauvalle olevansa huono äiti puhuu oikeasti vauvalle, vai puhuuko hän vauvan kautta sinulle? Onko hän jollakin tapaa saattanut sinun käytöksestäsi ymmärtää sinun ajattelevan hänen olevan huono äiti?

Yritän tukea ja rakastaa, ymmärtää. Mitä tarkoitat lähtökohdilla? Meillä on hyvä suhde. En halua painostaa tässä imetysasiassa, koska ongelma on mielestäni muualla. Haluan vain, että vaimo tuntee itsensä hyväksi äidiksi ja hyväksyisi lapsen. Vauvalle hän sanoo, että "Sinulla on niin huono äiti" ynnä muuta vastaavaa.

Tilanne on nyt mennyt pahemmaksi. Vaimo on itkenyt koko illan. Nyt hän ajattelee, että vauva itkee, koska vauva vaistoaa hänen huonon äitiyden. Kysyin, haluaako antaa rintaa vai korviketta vauvan nälkään ja vastaus oli "Ihan sama." Annoin sitten korviketta, kun en halua rasittaa vaimoa enempää. Aion jäädä huomenna pois töistä, sillä olen todella huolissani nyt tilanteesta.

kiintynyt heti vauvaan ollenkaan, hoidin vain mekaanisesti. Asiaa ei auttanut mieheni, joka joka välissä muisti mainita, miten ihana vauva meillä on ja kuinka hän tätä rakastaa. Jotenkin se toi minulle hirveät paineet ja syyllisyyden tunteet, kun itse en vauvaa pystynyt rakastamaan. Näin jälkeenpäin minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus, kävin juttelemassa psykologin luona kun vauva oli vähän isompi. Lapsellehan se on tosi hyvä että isä tai joku muu on häneen kiintynyt jos äiti ei jaksa. Itselleni masentuneena se vain tuntui musertavalta kun toinen suitsutti kiintymystään kun itse en tuntenut rakkauden häivääkään.

Tilanne on nyt mennyt pahemmaksi. Vaimo on itkenyt koko illan. Nyt hän ajattelee, että vauva itkee, koska vauva vaistoaa hänen huonon äitiyden. Kysyin, haluaako antaa rintaa vai korviketta vauvan nälkään ja vastaus oli "Ihan sama." Annoin sitten korviketta, kun en halua rasittaa vaimoa enempää. Aion jäädä huomenna pois töistä, sillä olen todella huolissani nyt tilanteesta.

Heti huomenna yhteys neuvolaan ja kerrot tilanteen tarkasti. Kyllä neuvolasta järjestetään jonkinlaista apua heti. Viittaisi tuo tilanne synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Vaimollasi on ihan selkeä masennus. Mistä se johtuu niin sillä ei ole väliä mutta hänellä on masennus oman äitiyden epäonnistumisesta. Silläkään ei ole väliä onko se oikeasti totta vai ei, vaimosi nyt vaan tuntee että asiat ovat kurjasti ja kaikki on hänen syytään.



Voi jopa ollakin niin että osa vauvan itkemisestä johtuu siitä että hän vaistoaa äitinsä olevan levoton, surullinen ja masentunut. Mutta silläkään ei ole merkitystä nyt tässä tilanteessa. Tärkeintä on että vaimosi saa apua ja niin paljon kuin haluatkin vaimoasi itse auttaa niin et voi nyt hänen miehenään tehdä muuta kuin ottaa yhteyttä osaavimpiin tahoihin jotka lähtevät tilannetta purkamaan.

Sillä ei ole merkitystä tiedätkö kuka teidän neuvola terveydenhoitajanne on. Soitat aamupäivällä terveyskeskukseenne ihan vaikka vaihteeseen ja kerrot missä asutte (ihan konkreettinen osoite) ja sen perusteella katsovat sieltä kuka teidän terveydenhoitajanne on. Saat sitä kautta myös numeron ja soittoajan tietoosi.

voi olla rinnalla vaikka joka puolen tunnin välein ja imeä pitkiä aikoja. Alussa se on sellaista. Meillä suomessa ollaan menty jotenkin tosi kauas siitä, mikä on luonnollista. Monissa maissa äiti on aivan lapsivuoteessa ja jossain kotiasuissa pari kolme ekaa kuukautta ja imettää ja imettää vaan poikastaan. Sukulaiset tuo ruokaa ja kantelevat ja hoitavat vauvaa välillä, jotta äiti voi käydä pesulla ja levätä.

Sinä voit hoitaa vauvaa, kantaa vauvaa rinnalle, nostaa yöllä rinnalle, tuoda äidille juotavaa, olla hellä ja huomaavainen. Meillä vauvat ovat saaneet olla lähes koko ajan sylissä ja nukkua meidän vieressä. Emme ole kuitenkaan mitään viherpiiperöisiä ihan taviksia vaan, mutta vauvat ovat olleet tyytyväisiä ja ovat oppineet kyllä ihan hyvin nukkumaan omillaan kun sen aika on koittanut ja osanneet nukkua sekä omassa kehdossaan että meidän vieressä. Kehto on kätevä sänky kun sitä voi yöllä keikuttaa ollen itse pitkällään. Monet vauvat tarvitsevat vähän erityistä hoitoa, (melkein kaikki) osa vanehmmista vaan kieltää vauvaltaan syystä tai toisesta kunnon hoivan ja päättää, että ei viereen eikä rintaa eikä' sitä ja tätä tämä saa riittää. Usko huviksesi, tyytyväisen lapsen saatte, kun noudatatte sitä ohjetta, että lapsen luonnollisin paikka on äidin tai isän syli, rinnalla olo ja poikkeusena voi lapsen hetkeksi laskea muualle. Vielä tärkeää on se (tästä on tutkimuksiakin) että tyytyväisimmät vauvat ovat sellaisia, joita on huomioitu ja otettu syliin ENNEN kuin alkavat itkemään tai vaatimaan huomiota. Vähän väsynyt illan vika kirjoitus.

Älä ainakaan missään nimessä enää pahenna vaimosi oloa, eli hauku tms. En toki usko, että niin teet/tekisitkään. :) itselläni meni kaikki pieleen esikoisen kanssa, tuntui ainakin siltä. Imetys ei onnistunut ja tuli kipeää, olin itse todella kipeä, sairastinkin. Luulen, että mulla oli jonkinlainen masennus. Mies oli todella suuri tuki minulle vain olemalla läsnä. Hän kannusti, ei koskaan haukkunut. Minulta meni hermot koko ajna, häneltä ei. hän heräili yöllä vauvaa hoitamaan ja syöttämään jne. Vihdoin vauvan koliikin loputtua ja kiinteiden aloituksen jälkeen minäkin aloin jaksaa ja uskoa olevani ihan hyvä äiti.



En oikein osaa kyllä selviä neuvoja antaa. Mutta itse selvisin noin. Sain paljon hoitoapua myös lapsen molemmilta mummoilta. Kun lapseni oli 8kk, halusin jo toisen lapsen. :)

Taustaksi kerrottakoon, että saimme n. kuukausi sitten kauan toivovamme lapsen keinohedelmöityksellä (lapsettomuuden syy oli minussa). Hoidot olivat tietysti vaimolle raskaita, vaikkei koskaan asiasta valittanutkaan. Raskausaika meni hienosti, ei mitään ongelmia tai sairauksia. Vaimo pystyi käymään äitiysloman alkuun asti normaalisti töissä ja harrastamaan. Synnytys taasen meni pieleen eli päätyi kiireelliseen sektioon vauvan tilan heikennyttyä. Vauva oli ekat elinpäivät teholla, mutta nyt on kaikki hyvin.



Mutta nyt on tullut ongelmia. Mielestäni vaimoni ei osaa lukea vauvan viestejä. Hän esim. väittää, että vauva saa tarpeeksi rintamaitoa ja kieltäytyy syöttämästä häntä, jos vauva itkee ihan selvästi nälkäänsä esim. tunti imetyksen jälkeen. Annan sitten itse korviketta ja vauva vetäisee sitä yleensä 100-150 ml kovin hanakasti. Neuvolassa meille sanottiin, että rintamaito ei voi loppua ja että kyllä se riittää. Vaimo luottaa tähän, ja onkin nyt "tuominnut" vauvamme perustyytymättöksi lapseksi, joka vain huutaa eikä ole mihinkään tyytyväinen. Itse olen toista mieltä. Vauva ei huuda mitään muuta kuin nälkäänsä, edes märät tai kakkaiset vaipat eivät häiritse. Vaimo on myös "tuominnut" itsensä huonoksi äidiksi ja juttelee vauvalle, että "hänellä on niin huono äiti".



Neuvoja tilanteeseen?



t. huolestunut mies ja isä

Synnytyksen jälkeistä masennusta voi olla. Ottakaa yhteyttä neuvolaan.

neliviikkoisen joka vetää 150 milliä maitoa! ja vielä tunnin aterian jälkeen...



Mutta tosissaan, voisit puhua vaimolle tiheämmästä imettäisestä ja tukea vaimoa tässä. Anna vaimon ja vauvan pesiä -- ihokkain sänkyyn ja vaimolle niskahierontaa, suklaata, ruokaa ja sopivaa viihdykettä (vaikk siis vauvalehtiä tai kirjoja tai hyviä leffoja) ja vauvalle rinta suuhun ja tuhnuttelua äidin iholla. Maiontulo tehostuu ja lapsi saa haluamansa huomion ja äitikin huomaa vauvan ihanuuden ja tyytyväisyyden. ja jos ei tehoa, hoitoa siihen masennukseen!

ettet millään lailla syyllistä "olitpas huono äiti kun et antanut lisämaitoa" vaan rohkaiset antamaan lisämaitoa! puhelet imetyksestä tyyliin että pullosta ruokkiminen vaan auttaa äitiä kun äiti ei ole niin sidottu, voi vaikka rauhassa laittaa ruokaa/tehdä omia juttuja tms... lisäksi käsket lopettamaan tuollaiset höpöttelyt ääneen joita vauvalle harrastaa "onpas huono äiti" ja puhelet itse vauvalle että "sinulla on niin kaunis ja osaava äiti ettei ole tosikaan" tms. kehut vaimoasi kaikesta mitä vaan keksit ja ihastelet häntä ja pientä. autat tarvittaessa viemällä vaikka vaipparoskia tai heräämällä yöllä nostamalla vauvan rinnalle tms.