Perheet jossa pieniä lapsia ja koira!

isäntä vie aamulla, koira on mun ja lasten kanssa pihalla aamu- ja iltapäivällä, minä vien iltalenkille ja koira käy vielä yksin pissillä ennen nukkumaan menoa ;). lapset 2 x 3v. ja 1v.

ulkoilee näin:

Aamulla päästän koirat vapaana pihalle aamupissalle. Töistä tultuani päästän ne jälleen pihalle pikaiselle pissalle. Illalla joko mies tai minä käy niiden kanssa puolen-tunnin lenkillä ja illalla käyvät ennen nukkumaanmenoa taas pihassa pissalla. Miehen ollessa työmatkalla, hoidan tuon iltalenkityksen niin, että lapsi on rattaissa mukana. Tai sitten yksi dogsitterityttö vie koirat puolentoistatunnin iltalenkille...



Aika minimiin on menneet koiriemme lenkit, mutta hyvinpä nuo näyttävät näilläkin vähillä pärjäävän.

Mutta meillä 4-v ja 2 kk lapset, ja maalla koira juoksee mukana vapaana ulkona kun kärrytellään ja on pihan touhuissa mukana.

Meillä kun on koira ulkona ympäri vuoden, niin ei ole tuota ulkoiluttamisongelmaa.

Mies hoiti koiran aamupissattamisen ennen töihin menoa. Minä itse taas pidemmän lenkin päivällä vaunujen kanssa ja illalla sitten käytti jompi kumpi tai tehtiin koko porukalla pidempi lenkki vielä vaunuilla. Näin siis silloin kun olin äitiyslomalla. Lapsi nyt 1v 2kk. Joskus harvoin kun toinen aikuisista ei ollut kotona illalla tehtiin niin, että laitettiin poika nukkumaan ja käytettiin koira sitten nopealla pissauksella ulkona ja paremmin sitten kun toinen tuli kotiin. Sama meininkin jatkuu taas kun jään uudelle äippälomalle eli pidemmät vaunulenkit aina päivällä..

Ja vilkas russeli, joka kaipaa paljon liikuntaa.



Aamulla mies menee koiran kanssa tunnin lenkille ennen töihinlähtöä. Minä otan koiran aina mukaan kärrylenkeille paitsi en silloin kun mennään kauppaan, noita russeleita nimittäin pöllitään kauppojen edestä.



Ja illalla mies töistä tullessaan jää lapsen kanssa, minä puhallan omalle reilun tunnin lenkilleni koiran kanssa kahden.



Iltalenkkejä tehdään 1-2 kärryjen kanssa, jos ei tehdä, niin koira pääsee vielä kerran privaattipisulle jomman kumman kanssa.

Täällä lapset 1, 4 ja 5. Koirat 2kpl sisäkoiria. Meillä koirat käy isännän kanssa aamupissalla samalla kun itse laitan lapset tarhavalmiiksi, joskus päivällä jos olen kotona koirat pääsevät minun ja lasten kanssa pihalle leikkimään, kesäaikaan isommat lähtivät pyörillä ja koirat otettiin hihnojen kanssa lenkkeilemään, ja illalla joko minun tai miehen kanssa koirat pääsevät pitemmällä lenkillä. Ennen nukkumaan menoa pääsevät vielä pissalle.



Eli ei ole ongelma ulkoiluttamisten kanssa, kunhan sen organisoi oikein. Jos tämän kanssa on ongelmia, niin otatte sitten sen verran pienemmän koiran, ettei tarvitse niin paljon liikuntaa.

Mielenkiinnosta vaan kyselen miten muut on ulkoilun järjestänyt. Meillä pieni phalenen pentu 16 viikkoa. Nuorempi lapsi on 1v 1kk ja vanhempi 8v.



t ap

käytän koiran ulkona aamupäivällä pitkällä lenkillä rattaiden kanssa. Ihan aamulla koiramme ei kaipaa vielä ulos, on aamu-uninen sohvaperuna. Sitten kun mies tulee töistä, jompikumpi käyttää koiraa keskipitkällä lenkillä. Ennen iltauutisia samoin toinen vielä pienellä pissakäynnillä. Jos mies on työmatkalla, käyn ulkoilemassa kaksi kertaa rattaiden kanssa ja sen viimeisimmän pikaulkoilutuksen vielä tavallista lyhyempänä versiona hoidan yleensä niin, että 1-vuotiaamme on 8-ja10-vuotiaiden sisartensa kanssa kotona.

mutta nykyään kyllä joskus jätämme 5-vuotiaan varttitunnin lenkin ajaksi yksinkin. Jos jompikumpi vanhemmista on pidempään poissa (työmatkalla tmv.), koira on useimmiten hoidossa vanhempieni luona.

... ja kultainen noutaja 10v. Koira minun vastuullani, isommat lapset auttavat tarvittaessa. Koira äärimmäisen kiltti ja rauhallinen.

Aamuisin minä ulkoilutan koiran vietyäni tarhaikäiset ensin hoitoon (teen työtä kotona). Päivällä/iltäpäivällä samaten, mikäli töiltä vain ehdin. Jos en ehdi, niin sitten koululaiset koulusta tultuaan ulkoilevat koiran kanssa pyörätiellä lyhyesti. Illalla minä ulkoilutan koiran, tavallisesti ilman lapsia. Jos mies on kotona pienten kanssa, voin tehdä pidemmän lenkin. Jos ei, niin isommat lapsevat katsovat pienempien perään ja teen vain lyhyen kävelyn.

Viikonloppuisin on joskus sellainen tilanne, että olen yksin pienten kanssa kotona aamulla (isommat isällään muualla) ja mies töissä. Näissä tilanteissa olen kesäaikaan ottanut pienimmän mukaan koiran pissatukselle, mutta nyt kylmillä keleillä jätän joskus (hyvin harvoin) pienet hetkeksi keskenään, kun pissatan koiran. Katsovat rauhassa aamulastenohjelmia, joten ongelmia ei ole tullut (pienempikin lähestyy jo kolmea vuotta).

Kyselee esikoistaan odottava.

Meillä kun on koira ulkona ympäri vuoden, niin ei ole tuota ulkoiluttamisongelmaa.

Kyselee esikoistaan odottava.

Aluksi koira oli vähän mustis, ei pystynyt katsomaan vauvaa vaikka muuten pitää lapsista kovasti. Nyt kun vauva on vuoden, ovat ihan hyvää pataa. Vauva antaa välillä ruuastaan ja koira odottaa syöttötuolin alla tippuvia ruokia. Lapsi on oppinut aika hyvin silittämään koiraa nätisti mutta vahdin ettei kisko korvia tai käsittele nenää kovakouraisesti. Joskus lapsi on yrittänyt työntyä koiran makuukoppaan silloin kun tämä on ollut nukkumassa. Silloin koira on antanut hiljaisen varoitusmurahduksen ja olen käynyt nappaamassa lapsen pois.

Kun esikoiseni syntyi, minulla oli dominoiva ja aktiivinen, joskin hyvin koulutettu, saksanpaimenkoiranarttu. Kun lapsi kasvoi ryömimisikäiseksi, koira alkoi osoittaa selvää dominointia vauvalle; pahimmillaan murisi ja käveli karvat pystyssä ja hampaat irvessä lattialla ryömivän vauvan ympärillä. Vaikka koira oli minulle hyvin rakas, en tietenkään voinut ottaa vauvan kanssa mitään riskejä, enkä katsonut voivani odottaakaan, että lapsi kasvaisi (miten olisin voinut ikinä luottaa koiraan vaikka tuo vaihe olisi mennyt ohi). Joten etsimme ja onneksi löysimme koiralle uuden, hyvän kodin, jossa koira sai tarvitsemansa jakamattoman huomion emännältä ja eli onnellisena ja tehden uuden emännän tyytyväiseksi elämänsä loppuun saakka.



Myöhemmin meille tuli asumaan jo aikuinen, kiltti kultainen noutaja. Silloin perheessä oli kaksi leikki-ikäistä lasta. Sittemmin on syntynyt kaksi lasta lisää eikä missään vaiheessa ole ollut mitään ongelmia koiran ja lasten välissä. Vauvavaiheessa koira on ollut suht välinpitämätön uudesta tulokkaasta, ja siinä vaiheessa kun 1-2-vuotias pyrkii työntämään koiran nenään sormet tai vetämään turkista tai ratsastamaan koiralla, koira on vain sietänyt senkin. Tietysti lapsia on estetty näistä puuhista mahdollisuuksien mukaan.



Suurin osa koira-lapsi-kokemuksista lienee kai positiivisia!

ja ollaan tehty niin että mä käytän koiran 1-2krt vaunujen kanssa ulkona. Yks pidempi noin tunnin lenkki. ja mies käyttää sitte vielä illalla. Joskus mies käyttää aamulla ennen töihin lähtöä, jos meillä menoa.

lapsi on aina mukana, ikää 10kk.

Jos mies ei ole kotona niin sitten käytän koiran vaunujen kanssa myös illalla, ennen lapsen nukkumaan menoa. Tulee vähän pidempi pissatus väli mutta eipä tuo ole ollut moksiskaan.



Ja koira on suhtautunut uuteen tulokkaasen hienosti, vaikka on jo reilu 6v ja tottunut olemaan aina miehen "lapsen korvike" (oli olemassa jo ennen mun kuvioihin tuloa) Pehmolelut yrittää varastaa ja kun vieraita tulee on kovasti mustasukkanen, änkeää rapsuteltavaksi.

Lapsen kanssa leikkivät yhessä ja muksu tykkää ku hullu puurosta.

Silloin ku koira ei ole leikki tuulella niin lähtee pois.



sairaalassa neuvovat viemään koiralle jonkun rätin tai vaatteen mikä haisee vauvalle, ennen lapsen kotiin viemistä.

Koirat lenkitetään 3 kertaa päivässä ilman lapsia. Kun ulkoilemme lasten kanssa niin koirat ovat kytkettynä pihassa.

joka ulkoilee 3 krt päivä. On jo sen verran vanhus (10 v), ettei nyt mitään ihan älyttömiä lenkkejä kaipaa, noin ½ tuntia kerrallaan ja sitten vähän vapaana juoksentelua.



Vien koiran aamulla lenkille ennenkuin mies lähtee, sitten päivällä kun haemme esikoisen kerhosta, niin koira tulee silloin mukaan ja sitten illalla jompikumpi vie koiraa yleesä ilman lapsia. Kesällä ulkoilemme iltaisin usein koko perhe. Lapset 1 v ja 3 v.