Erityislapsista...

Itse ajttelen, että poika pääsisi dysfaattisten lasten kouluun, vaikka ehkä onkin adhd.

Todennäköisesti poikani joutuu tavis kouluun avustajan kanssa tai pienluokkaan, mutta en halua häntä pienluokkaan. Eikös siellä ole kaikki häiriköitä?

Vai onko minulla vain ennakkoluuloja?

Olen kovasti tehnyt töitä hänen kasvatuksen eteen ja tiedän että rupeaa matkimaan, jos joutuu huonoon seuraan.

Ja minulla on työni kautta kokemusta näistä erityisryhmistä... pahimmassa tapauksessa kaikki muut ovat käytöshäiriöisiä ja opettajan aika menee pahimpien perässä juoksemiseen käytävällä lasten karjuessa vittua ja kyrpää päin opettajan naamaan. Miten kukaan siellä voisi oppia??? On myös hyviä erityisryhmiä joissa lasten kyvyt on otettu huomioon.

Kolme vuotta oli integroituna normaaliin luokkaan. Jos luokassa olisi ollut aikuisen tukea tarpeeksi niin olisi hyvin pärjännyt.

Koska tukea ei ollut tarpeeksi niin oli pakko siirtyä erityisluokalle.

Luokka on kuin entinen tarkkis. Kirotaan kamalasti ja seksijutut kaikilla mielessä.

Aluksi lapseni ahdistui noista puheista ja siitä, ettei tunnilla voinut opiskella rauhassa.

Nyt on "sopeutunut". Kiroilee kun on luokkakavereiden kanssa ja iltaisin käydään aina seksisanastoa läpi, ettei erotu tietämättömyydellään noista toisista :(

Vierailija kirjoitti:

Itse ajttelen, että poika pääsisi dysfaattisten lasten kouluun, vaikka ehkä onkin adhd.

Todennäköisesti poikani joutuu tavis kouluun avustajan kanssa tai pienluokkaan, mutta en halua häntä pienluokkaan. Eikös siellä ole kaikki häiriköitä?

Vai onko minulla vain ennakkoluuloja?

Olen kovasti tehnyt töitä hänen kasvatuksen eteen ja tiedän että rupeaa matkimaan, jos joutuu huonoon seuraan.

"Tavis kouluun"? Olet kovasti tehnyt töitä "hänen kasvatuksen" eteen?

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa tuo, että kaikki e-lapset leimataan helposti yhteen nippuun: huonosti kasvatetuiksi.

Olen lastenhoitaja jolla on yksi e-lapsi ja yksi "tavallinen" lapsi. Molempia on kasvatettu samoin. Niin hyvin kuin vain osaan. Lasten isällä on pienenä ollut samoja ongelmia kuin e-lapsellani, joten lienee geneettistä. Puheongelmaa ja keskittymisvaikeutta.

Mutta asiaan: miten tällainen ratkaistaan? Lapseni on todistetusti fiksu: hänen tiedolliset ja taidolliset kykynsä ja taitonsa ovat erinomaisia. Ongelmia tuottaa kuullun ymmärtäminen ja keskittyminen tilanteissa joissa ei ole riittävää henkilökohtaista ohjausta. Erityisryhmässä on paljon hyvin riehakkaita lapsia ja opetus on sitä ja tätä. Riehujat riehaannuttavat myös nämä jotka muuten kykenisivät oppimaan hyvin. Erityisluokka ei siis sovi lapselleni.

Toisaalta hän ei sopisi myöskään tavalliseen suureen luokkaan jossa on vain yksi opettaja, koska joko hän jäisi ilman tarvitsemaansa ohjausta tai sitten hän veisi kohtuuttomasti aikaa opettajalta jolloin toiset jäisivät paitsi.

Ratkaisu olisi jonkin verran pienennetty ryhmä jossa olisi ryhmäavustaja. Mutta kun sellaista on hyvin vaikea saada aikaan.

Pelkään suunnattomasti, että lapseni putoaa byrokratian rattaisiin, joutuu erityisluokalle jossa ei opi muuta kuin v-sanat ja muut törkeydet jne. Lapseni ei ole käytöshäiriöinen eikä kiusaa ketään. Mutta voi aiheuttaa kyllä härdelliä jos riittävää aikuisen ohjausta ei ole saatavilla. Mikä soppa...

Sellaisia ei olekaan kuin erityislapset, on vain vanhempia jotka pitävät omia lapsiaan niin erityisinä! Tästä erityisenä pitämisestä, ne tuppaavat todella erityisiä olemaankin. Syy ja seuraus samassa paketissa. Maailmassa syntyy joku 350000 lasta joka päivä, ja lapsia ne on kaikki, ei mitään uutta tai erityistä auringon alla! Noi ongelmat lasten kanssa syntyy myöskin syy/seuraus ketjun tuloksena, ja kyllä, vaikka et sitä haluaisikaan nähdä, tämän ketjun aiheuttaja löytyy vanhemista. Silloin kun ymmärrys loppuu, on kovin helppoa laittaa asiat erityisyyden piikkiin. Tietoa ja taitoa kun on paljon vaikeampi hankkia, on paljon helpompaa hölöttää onttoja aivopieruja.