Mitä ajattelet 47-vuotiaana lapsen saavasta äidistä? Lapsen isä on 50

Nämä tapaukset, jossa lapsi tai nuori häpeää OMIA vanhempiaan, koska ovat liian vanhoja tai muuten "epäsopivia".... miten julmaa ja jotenkin omituista, miksi hävetä tai nolostella omia läheisiään tai rakkaimpiaan, jotka ovat sinulle elämän antaneet? Missä vika?

ymmärrystä ja jaksamista riittää. Ihmetyttää kaikki nämä parikymppisenä vauvojensa kanssa tuskailevat, ei ole rahaa, työtä, ukkokin vaihtuu, ei pääse harrastuksiin, läskit vaivaa... ehkä biologisesti ovat hyvässä iässä synnyttämään, mutta ovat ko fyysiseltä ja psyykkiseltä kunnoltaan? Me kaikki sitten elätämme näitä nuoria äitejä ja heidän lapsiaan.



Millaisia mummoja näistä nyt 20 v. tulee sitten 40+? Kysynpä vaan.

vanhempien häpeäjiä!



Olisikohan häpeän syynä kuitenkin jotain muuta kuin ikä. Itselläni iäkkäät vanhemmat, enkä ole päivääkään hävennyt, kukaan ei ole kiusannut ja iän puolesta en pelännyt, että "kuolisivat käsiin", ehkä jotain onnettomuutta saattaa enemmän pelätä, että sellaisen johdosta menettää vanhempansa.



Ovat 80 ja hoitavat nykyisin lapsiani. Meillä on se aito perinteinen mummola.

En ole itse ajatellut enää hankkiutua raskaaksi eli ajattelisin että vahinkoraskaus.

En kuitenkaan pystyisi tekemään aborttia, isoäitini on aikoinaan saanut kuopuksensa 48v ja ehti kasvattaa "vauvansa" 40-vuotiaaksi. Olisin varmasti paljon rennompi äiti kuin 23v kun sain esikoiseni, luultavasti veisin käärön hoitoon heti äitiysloman loputtua sillä uskoisin jo muidenkin kuin itseni osaavan aarrettani hoitaa.



Mitä tulee ikäloppuuteen koen eläväni elämäni parasta aikaa, siitä huolimatta että vietän perjantai-iltaa av-palstalla. Minua 50v vanhempi isoäitini asuu vielä omassa kotonaan ja tekee itse ruokansa, käy taksilla kaupassa ja pankissa. Luultavasti 50v lapseni olisi jo itsenäinen tai ainakin olisin mahdollisesti vammaisen lapseni jo sijoittanut hoitolaitokseen ehtisin siis vielä nauttia vanhuudesta rauhassa.

hei haloo, ei oo järkevien touhua

Jos taas on hoidoilla alkunsa saanut, niin ei ole sitten enää niin luonnollista tuossa iässä.

rahaa on, työtä on, sama ukko teini-iästä saakka, harrastuksia (no vähän liikaakin), no läskit vähän vaivaa mutta ne kyllä hupenee tasasta tahtia... älä huoli, et elätä meitä :)



ja luulenpa että musta tulee ihana mummo, toivottavasti yhtä ihana kuin nelikymppisestä äidistäni joka tälläkin hetkellä on matkoilla esikoisemme kanssa.

Ihmettelen näitä vanhempien häpeäjiä!

Olisikohan häpeän syynä kuitenkin jotain muuta kuin ikä. Itselläni iäkkäät vanhemmat, enkä ole päivääkään hävennyt, kukaan ei ole kiusannut ja iän puolesta en pelännyt, että "kuolisivat käsiin", ehkä jotain onnettomuutta saattaa enemmän pelätä, että sellaisen johdosta menettää vanhempansa.

Ei ollut häpeän syynä mikään muu kuin ikä. On myös turha ruveta haukkumaan ketään siitä, että on lapsena asiaa hävennyt. Eihän lapsi pysty tunteitaan kontrolloimaan, kuten ei välttämättä aikuinenkaan pysty. Tunnetusti on ylipäätään turhaa yrittää julistaa mitään tunnetta kielletyksi.

Itse olen saanut esikoisen ollessani 24, kaikki ystäväni ovat myös saaneet esikoisen suunnilleen samanikäisinä, moni nuorempanakin.

Rahahuolia ei ole kenelläkään, kaikilla on ollut ammatti ja työpaikka, kuten myös puolisoillaan. Ukko ei ole vaihtunut yhdelläkään, vaikka vuosia on kulunut.

Isät ovat osallistuvia (monet jopa olleet lasten kanssa hoitovapaalla tai vanhempainvapaalla) ja äidit pääsevät harrastuksiinsa ja tapaamaan ystäviään kun haluavat. Läskit, mitä se on? Nuoret taitavat irl toipua synnytyksestä aika nopeasti ja kroppa on aika nopsaan entisessä kunnossa, muotivaatteet mahtuu päälle, eikä kukaan ole millään lailla rupsahtanut.

Olisi vielä kiva tietää, että miksi koet joutuvasi elättämään meitä nuoria äitejä?

Okei, kotihoidontukea mekin saamme, mutta sama oikeus kuuluu myös sinullekin!

Itse henk.koht toivon olevani mummo kun täytän 50, sillä niin ihanaa on saada lapset nuorena ja elinvoimaisen. Toisin kuin sinä, joka olet vajonnut jonnekin katkeruuteen...

ymmärrystä ja jaksamista riittää. Ihmetyttää kaikki nämä parikymppisenä vauvojensa kanssa tuskailevat, ei ole rahaa, työtä, ukkokin vaihtuu, ei pääse harrastuksiin, läskit vaivaa... ehkä biologisesti ovat hyvässä iässä synnyttämään, mutta ovat ko fyysiseltä ja psyykkiseltä kunnoltaan? Me kaikki sitten elätämme näitä nuoria äitejä ja heidän lapsiaan.

Millaisia mummoja näistä nyt 20 v. tulee sitten 40+? Kysynpä vaan.

Kun ovat siis vielä tuossa iässä lapsen saaneet.

Itsekin tiedän muuten 47 vuotiaana lapsen saaneen, isä oli jo 52. Nyt ovat jo yli 70-vuotiaita ja lapsi aikuinen.

Ensimmäinen lapsi tuossa iässä, ei tule olemaan helppoa.

oman biologisen lapsen saaminen on heille ilmeisen tärkeää. Olen onnellinen kolmesta terveestä lapsestani, jotka sain ennen 35-v-synttäreitäni.

sai lapsen juuri tuon ikäisinä. Hyvät vanhemmat, tavallinen koti lapselle. Mitä tuossa nyt pitäisi ihmetellä. Se tietysti on fakta että helposti ei tuossa iässä enää lasta saa, usein pitkät hoidot takana.

Eli tehdä lapsia lapsena tai vanhana ämmänä? Kai siihen väliin nyt muutama vuosi jää aikaa tehdä niitä lapsia?

lapsi saa taatusti rakastavat ja huolehtivaiset vanhemmat. Ajattelen siis ettei taatusti ole "vahinko" tai hetken mielijohde...



Haluaisin kysyä ap:lta, oletteko yrittäneet lasta kauan? Tai onko joku muu syy, miksi saatte lapsen "näin myöhään"?..

luonnollista ja tavoiteltavaa heidän mielestään saada lapsia ikäloppuna. Minusta aika sairasta tehdä tuossa iässä lapsia, kiva kun muiden isovanhemmatkin ovat nuorempia.

Ei kai kukaan tarkoituksella hankkiudu raskaaksi noin vanhana?

lapsi saa taatusti rakastavat ja huolehtivaiset vanhemmat. Ajattelen siis ettei taatusti ole "vahinko" tai hetken mielijohde...

Haluaisin kysyä ap:lta, oletteko yrittäneet lasta kauan? Tai onko joku muu syy, miksi saatte lapsen "näin myöhään"?..

Parempi näin, ilman sitä lippalakkia ja Yön biisejä.

Ajattelin että tuolla iällä ei enää vahingossa tule raskaaksi, luulisin että vaatii oikeen yrittämistä... Voin olla väärässä! =) t.13