Ei kai toista lasta kannata tehdä sen takia,

Voipi olla, että sisaruksilla on lapsuudessa ihan eri leikkikaverit, ja ovat sitten aikuisena lähemmissä väleissä. Siksi mielestäni ei ole 10 vuoden ikäerolla siinä mielessä mitään merkitystä. Ja kun on 10 vuoden ikäero, voihan isompi lapsi auttaa vauvaa hoidossa ja siinä muodostaa läheisen siteen kuopukseen. Ei kai niitä lapsia nyt muutenkaan tehdä vain leikkikaveriksi toisilleen. Lapset saadaan sitten kuin ne saadaan.

että onko sinulla itselläsi tuolla ikäerolla sisaruksia?



Minulla on, ja olen aina välittänyt ja pitänyt heistä kovasti. Elämäni olisi ollut paljon köyhempää ilman heitä. Jos heidät olisi jätetty tekemättä sen vuoksi, että se ei olisi minun kannaltani ollut järkevää, olisi tapahtunut suuri virhe.

Emme ole oikeastaan ollenkaan tekemisissä. Toivottavasti joskus, kun hän muuttaa pois kotoa ja on aikuinen.



Ap

Että olisivat samanikäiset ja hyvät tappelukaverit toisilleen vai minkä vuoksi?

että vaikka hänellä olisi minkä ikäinen sisarus suotu, olisi tuon sisaruksen vaikea ap:sta pitää

luulempa että sisaruussuhde syntyy sekä hyvästä vanhemmuudesta että perheen yhteenkuuluvuudentunteesta muutenkin, ei niinkään ikäerosta. ja jos aikuisiällä vielä on tollanen tunne sisaruksestaan, niin vika on kyllä jossain ihan muualla kuin ikäerossa.

eikä niitä lapsia "tehdä"! Ikäero voi tulla jo siitä, ettei sisaruksia syystä tai toisesta kuulu. Elämä kun harvoin menee niin kuin suunnittelee..

ja yksi 18 v nuorempi. Nuorimpaan hänellä ei ole juuri suhdetta, koska eivät ole olleet kotona samaan aikaan. Toiseksi nuorimpaan on suhde, koska on hoitanut tätä, kun sisko oli pieni. Samanikäisiin on sitten erilainen sisaruussuhde, kuin siihen pienempään. Minulle läheisimmät serkut ovat sen 9v nuoremman siskon lapset.

Ikäerot 2v 7 kk, 9 v 7 kk ja 10 v 7 kk.



Omilla lapsilla on esikoisella ja keskimmäisellä 6v ikäeroa ja tulevat hyvin toimeen.

Samoin äidilläni on myös siihen nuorimpaan sisarukseensa hyvä suhde, eno on mua 3 vuotta vanhempi. Anoppi on tekemisissä kaikkein nuorimman sisarensa kanssa läheisesti (20 v ikäeroa), kun taas mieheni ei ole 2 v veljensä kanssa juurikaan tekemisissä.



Se niin riippuu...

Mun mielestä ei saa hankkia vaan yhtä lasta (pois lukien tietysti että ei pysty hankkimaan enempää), koska muuten se ainoa on yksin vastuussa vanhoista ja sairaista vanhemmistaan. Kaksi voi jakaa vastuun ja kolme on vielä parempi, koska yksi voi olla hulttio tai muuttaa ulkomaille.