minkä ikäiselle lapselle pitää kertoa totuus joulupkista

tyttö uskoi veilä 7-viotiaana, mutta kuuli kai koulukavereilta epäröintiä että onkohan se olemassa vai ei, niinpä kysyin sitten että mitä itse siitä ajattelee, onko joulupukkia olemssa vai ei? Ja sen perusteella sit juteltiin enenmmän.



Hän päätyi päätelmään että joulupukki on olemassa, muttei millään voi olla joka paikassa ja että meillä on kai käyny aina joku muu kuin joulupukki...



kyllä se lapsen usko rapisee omia aikojaan, muistan kuinka pettynyt itse olin kun pukin pumpuliparta jäi kiinni froteepaitaan ja alta paljastui mummolassa usein vieraillu apumies...

Mielestäni heti, kun lapsi kysyy onko joulupukkia oikeasti olemassa. Kouluiässä voisi jo itsekin aloittaa keskustelun aiheesta.

kysyi varmaan eka kerran asiasta 2-vuotiaana, mutta emme raaskineet pilata joulun taikaa. Edelleen sanoo, että joulu on paras juhla kaikista, kun kakki saavat lahjoja eikä kenelläkään kulu siihen yhtän rahaa :) On varmaan uu kuullut meidän vanhempien manaavan kuinka kallista kaikki oikein onkaan.

Kertoo kyllä jotakin mm. lapsen tiedonhalusta ja kiinnostuksesta ympäröivää maailmaa kohtaan, sitä ei nimittäin tuollaisella lapsella juurikaan ole

Kertoo enemmänkin meistä vanhemmista, jotka olemme aina jouluntaikaa hehkuttaneet! En vieläkään raaskisi kertoa totuutta, koska sittenhän se taika menee nuoremmiltakin (ei varmaan jaksa tuo ekaluokkalainen pitää omana tietonaan vaan möläyttää sen jossain vaiheessa)

Ei se läheskään kaikilla ekaluokkalaisilla ole selvää. Olen tuntenut kymmenvuotiaitakin, jotka niiiin haluaisivat uskoa joulupukkiin. Kun vanhemmat puhuvat joulupukista totena, niin vaikea se on lapsen muuta uskoa.

Toisaalta, lapset kasvatetaan aikuisten maailmaan niin pieninä nykyisin, että tuollaisessa satuihin uskomisessa on jotakin herkkää ja katoavaa lapsenmielisyyttä .

lapseni 7v ekaluokkalainen uskoo ainakin vielä joulupukkiin. Siinä suhteessa on lapsenusko vielä voimissaan. Vaikka tuo lapsi uskookin joulupukkiin niin ei häntä tiedonhalun puuttesta voi moittia: tietää asioista huomattavasti ikäisiään enemmän (opettajansa mukaan on tietotasonsa puolesta ainakin 2-3v ikäistään vanhempi) ja on kiinnostunut tietokirjoista, avaruudesta, planeetoista, ilmastonmuutoksesta, muista kulttuureista ja niiden kielistä. Yhtälailla on kiinnostunut dinosauruksista, kaiken maailman örkeistä ja ötököistä.



Eli ei joulupukkiin uskominen tarkoita sitä, ettei lapsi olisi asioista kiinnostunut. Itselläni tosin on se oletus, että kun joulu lähestyy niin kaverit valaisevat asiaa. Lapsi kyllä tietää, että jouluna ihmiset antavat toisilleen lahjoja, ts. kaikki ei tule joulupukilta.

kyllä ne kaverit ja sitten isommat sisarukset vihjaisevat ettei joulupukkia ihan oikeasti ole.



Meillä ainakin uskotaan joulupukkiin, vaikka ihan oikeasti ei pukkiin uskotakaan. Lapsille on ihan pienestä kerrottu, että joulupukki tarvitsee apua lahjojen hankkimisessa ja ekaluokkalaiset jo innoissaan paketoivat pikkulahjojaan ja silmät loistaen katsovat miten lahjan saajat reagoivat heidän antamiinsa lahjoihin.

myös yhden 7-vuotiaan pukkiin uskovan dinosaurus/luontofanin äiti

että joulupukki on satu, johon aikuisetkin uskoo...

Hanen kaverinsa uskovat pukkiin erilailla, mutta meidan tytto on vakuuttunut etta meilla kay se suomalainen pukki joka tuo lahjat. Ja voi kuulemma pyytaa mita vain koska lahjat eivat maksa mitaan. Mulla ei ole sydanta kertoa hanelle viela totuutta... Ja ihan fiksu lapsi muuten on!

Muistan kun oma isani paljasti minulle (olin noin 7-8v) ettei joulupukkia ole olemassa, olin toki niin arvellutkin ja kaverilta kuullut, mutta jotenkin sita elatteli toiveita etta mita jos se sittenkin on olemassa. Tuli hirvean tyhja ja pettynyt olo. Tuntui etta koko joulu oli pilalla ja silti piti leikkia etta pukki on oikea, pikkusiskon vuoksi.

Neljäs lapsi uskoi vielä 8-vuotiaana, mutta ei enää 9-vuotiaana. Ilmeisesti kaveritkin sitten uskoivat, kun eivät totuutta kertoneet. Mun yksi tytöistä sanoi, ettei hän ainakaan koskaan kokenut tulleensa huijatuksi, vaikka pukkiin uskoikin vielä 10-vuotiaana. Eivätkä isommat lapset aio kertoa meidän 6-vuotiaalle, että pukki on satua. Tyttö sanoi, että pukki on olemassa, koska hän on sen nähnyt. Sen sijaan pääsiäispupua ei ole, kun tyttö ei ole sitä koskaan onnistunut näkemään.

Tuli sitten kotiin ja kysyi asiasta, jolloin katsoin parhaimmaksi kertoa totuuden.



Lapsi oli tosi pettynyt ja manaili itsekseen kun oli tullut kysyneeksi asiasta.



...epäilenpä ettei tule kysymään joulupukista vaikka vihiä asiasta saisikin... =)

jopa vielä 7 vuotias esikoinenkin.

mut ateistina en ole kertonut satuja jumalasta. ja jos lapset ovat jossain raamatun asioihin törmännyt, olen kertonut avoimesti että kyseessä on tosi hyvä satu, josta tosi moni pitää.

Kun on kerran jo koulussa, voit hyvin luottaa siihen, että "kaverit kertoo".



Mun mielestä vaan lapsen pitää voida luottaa siihen, että vanhemmat kertoo totuuden. Miten on myöhemmin teini-iässä? Pystyykö lapsi silloin luottamaan, että vanhemmat kertovat totuuden vai luottaako vain kavereihinsa. (Joo, tiedän. Tämä meni jo tässä aamuvarhaisen keittiöpsykologiassa ehkä vähän liian pitkälle ihan viattomasta aiheesta.)

että joulupukki on satu, johon aikuisetkin uskoo...

Mun vanhemmat opetti näin myös. Voi olla että olen jäänyt jostain paitsi, mutta näin aion opettaa myös omalle lapselleni.

se tuoko se kaikille maapallon lapsille lahjoja on jo toinen juttu.. Mutta kyllä tuolla pohjosessa on ihan tyyppi jonka työ on joulupukki sillä on myös tonttuja. ja eiköhän he veroilmoitukseen ihan kirjoita työnimikkeeksi joulupukki/tonttu.



hihihih... Ja juu meillä lapset tietää että joulupukki on satuhahmo ja olemassa oleva työ jollakin ihmisellä..

Miten te päivittelette miten ala-asteella lapset uskoo vielä Joulupukkiin?



Kysyn teiltä: Minkä ikäsenä vielä itse uskoit?



Kyllä minä uskoin Joulupukkiin aika isoksi lapseksi. Elin semmosessa epäilyksessä että mahtaako olla oikeesti, ties miten kauan.. :D



Juuri eilen kuulin radiosta miten semmonen kirja kun Pelastakaa pojat on tulossa myyntiin (muutamalta lasten psykologilta tms.) että lapsen mielikuvitukselle ja omalla minälle on hyvä jos lapsi saa uskoa "virheellisesti" satuolentoihin. On hirviöitä, Joulupukkeja, keijuja, prinsessoja.. Tämä tekee lapsesta ajallaan semmosen jonka ei itse tartte olla kaiken napa.



Minusta fantasiamaailmoissa ei ole mitään pahaa. Lohikäärmeet voidaan voittaa ja ne voi olla kavereita.

Ettei vanhemmalta itseltään puutu mielikuvitus? Ja yritä tehdä lapsesta semmosta pikkuaikuista?

Eikö se ole turhauttavaa ostaa lapselle lahjaa Jouluna ja sanoa: "Tässä Harri on lahja mummolta ja tässä minulta ja isältä".



Muistan ihan hyvin miten meidän luokalla oli paitsi jako Ilveksen ja Tapparan kannattajiin (Tampereella kun ollaan) ja jako niihin jokka uskoo Joulupukkiin ja jokka ei usko. Ei sitä toisten "tietoa" ettei Joulupukkia ole niin vaan uskottu vaikka osa porukasta niin väitti: Me kato väitettiin takasin. :D



Itse kerron Joulupukista lapsilleni. Se vähän niinkun kuuluu asiaan, lapsuuteen.

Kyllä lapsi joskus tekee sen päätelmän ettei sitä olekaan, mutta kivaa se on kun uskoo hyvyyteen. Että lapselle joku tuo lahjan koska tämä on niin ihana; vaikka joskus olisikin tuhma.

Itse olen ajatellut tälläsiä lapsena ja hyvä niin.



MInua ei ainakaan haittaa että uskoin joulupukkiin. Ei se ollut mikään iso asia. Siihen joku uskoi tai ei uskonut. Tappara on parempi kun Ilves. Eikä kukaan voi tykätä makaroonilaatikosta (ja taas joku väittää vastaan).