Olin paljon onnellisempi siivoojana kuin akateemisena.

Oi niitä aikoja! Silloin sai mennä aamulla kevyin mielin töihin ja työpäivän jälkeen virtaa riitti edelleen. Ei painanut stressi eikä huolet. Se oli elämäni onnellisinta aikaa. Eikä ole provo.

ja olla tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni. Olen kyllä yllättynyt kuinka mukavaa työni on, saa paljon liikuntaa ja työt voi jättää töihin. :)

kerta on kokemustakin.

Niissä vaan tienaa sen verran heikommin kuin tässä koulutusta vastaavassa työssä.

vähän vaatimattomammissa hommissa, eli vain sellaisissa koordinointi-assarityyppisissä hommissa kuin esim. projektipäällikkönä (jota tullut kokeiltua kahdesti). Palkka himpun pienempi, mutta aikaa jää perheellekin eikä jatkuva stressi paina.

Olen koulutustani vastaavassahyväpalkkaisessa työssä, mutta vastuu ja vaatimukset painaa. Pitäisiköhän palata töihin, jossa työt pystyi taatusti jättämään työpaikalle eikä työnteko aiheuttanut stressiä!?

Tuntee itsensä vaan niin epäkiitolliseksi ihmiseksi, mun silloin hanttihommia tehdessä haaveili hyvästä palkasta ja koulutusta vastaavasta työstä. Nyt kun on saanut ne molemmat, ei sekään ole hyvä :(

Senkun vaan tekee hommansa ja lähtee kotiin. Siltikin, tein opiskeluaikana siivojan hommia, ja kyllä ne pari vuotta sitä nannaa riitti!

Itse olin paljon tyytyväinen joskus vuonna x ja y toimiessani kännykkämyyjänä. Se oli helppoa, mukavaa ja hauskaa työtä! Päätin kuitenkin jatkaa opiskeluja. Nyt on taskussa tohtorin tutkinto ja työpaikka, jossa on niin paljon vastuuta ja stressiä, että työstä on hauskuus kaukana! Olen miettinyt useaan otteeseen, että oliko tämä tosiaan sen arvoista...

Nykyään on kyllä kännykkämyyjälläkin aikamoiset tulospaineet..

Meidänkin ketjusta pistettiin pihalle niin pomoja kuin myyjiäkin, jos tavoitteita ei saavutettu. Pahinta oli se, että jälkikäteen selvisi, että alalla oli yleisesti ollut niinä kuukausina huonot myyntilukemat eli irtisanoivat turhaan.

Tuo myyntityö oli kuitenkin mukavaa, eikä siitä tullut tulostavoitteista huolimatta stressiä. Nykyisessä työpaikassa tulostavoitteet ja vastuut ovat paljon suuremmat, eikä ole herkkua olla vetämässä yt-neuvotteluja... Ennen oli "raskaan" työn vastapainona raskaat huvit. Nyt ei voi edes baarissa rentoutua, kun on aina alaisia, asiakkaita tai yhteistyökumppaneita paikalla.

Nykyään on kyllä kännykkämyyjälläkin aikamoiset tulospaineet..

Rakastin esimerkiksi noita töitä nuorena ja tiesin jo silloin, etten saa koskaan niin kivaa työtä akateemiselta alaltani. Työ oli sopivan kevyttä, toiminnallista, yksinkertaista ja kuitenkin vaihtelevaa sekä sosiaalista. Olen tosi hyvä ihmisten kanssa: juttu luistaa niin keski-ikäisen rekkakuskin kuin turkkinaistenkin kanssa.



No, nyt on jäljellä hyvä palkka, kamala ja stressaava työ. Kiitos akateemisen koulutuksen. Jospa tuo mies keksisi jonkun paremman työn, niin voisin mainiosti laskea palkkani tuohon 1/3 osaan ja olla paljon onnellisempi siinä perusduunissani.

mutta kyllä muakin sydäntä lämmittää kun nykyinen paskatyö loppuu perjantaina. Tai siis loppui jo eilen kun poika tuli kipeäksi ja olen sen kanssa loppuviikon kotona. Töissä oli aina yhtä hullun myllyä, kiitosta ei juuri mistään ja pelkkää paskaa niskaan keittiöpäälliköltä jos en nyt ollut sattunut muistamaan tilata parsakaalia kun sitä menee ensi viikolla tilaukseen. Hitto, tekis sitten itse tilaukset valmiiksi niin ei tarvii v***uilla.



Joten kohta minä olen elämääni tyytyväinen kaupankassa, eipä tarvii stressata mistään tilauksista.



Ja jos vielä pohjemmalle haluan niin eiköhän joku tiskarin paikka löydy, siinä hommassa voi ainakin jättää aivot narikkaan ;)