2-vuotias ei suostu ulkoilemaan kun on lunta!!! Onko ainut laatuaan?

Miettikääs itse: sehän on 2-vuotiaalle aika raju juttu että yhtäkkiä onkin maa jäässä ja jotain LUNTA joka paikassa.

mutta viime talvena oli jo sama meininki...



ap

Pitäisikö minun väkisin pitää lasta ulkona? Eikö kaikkien lasten pitänyt pitää lumesta?!?!?! Miklä nyt eteen, sisarukset haluavat ulkoilla ja nuorimmainen itkee kun on lunta :(

joka on käytännössä vienyt maailmasta kaikki kontrastit eli lapsella on varmaan ollut tunne kun tyhjyyteen pudotettaisiin...



Uskon, että lapsilla on omat syynsä- ne voi liittyä näköön, motoriikkaa, yliherkkyyksiin, kylmyyteen jne. Ei ne huvikseen kiukuttele systemaattisesti.

Seisoi tumput suorana ja kiljui. Ei se vieläkään (7v) kauhean ihastunut lumesta ole.

ja vaikeaa jos koko talvi on tuollaista huutoa ja kiljumista ulkona.



ap

ei nuorempana 1-3 vuotiaana tykännyt ulkoilla talvella. Seisoi vaan ja kitisi jos joutui tarpoon lumessa. No, ulkoiltiin sitten vähemmän, helpoissa, auratuissa paikoissa ja vähän kerrallaan. oltiin pulkkamäessä tai juoksutin vähän tai tehtiin lumiukkoo, eli leikitin "väkisin".

Nyt 4,5 vuotiaana rakastaa lunta ja eilen myrskyssä oli 4 tuntia ihan onnessaan.

muistaakseni istui rattaissa tai pulkassa, ei se koko talvea huutanut. Tottui jollakin lailla. Tosin samainen poika on ollut aina "vinkuja" (kauhean herkkä poka), kiljui pienenä varmaan joka päivä jostakin asiasta. Nykyisin kiljuna on enemmänkin marmatusta ja valitusta, joten olen jotensakin tottunut asiaan.

Ja välillä on avattu ikkunaa ja naurettu sitä, kun tuisku tulee sisään, päin kasvoja.

Onhan lumessa tarpominen paljon raskaampaa kuin kevyissä kesävaatteitteissa nurmikolla juokseminen, voisiko syy olla siinä? Tai jospa lapsella on liian paljon tai liian vähän vaatteita päällä?



Oletko yrittänyt houkutella lasta ikäänkuin huomaamatta lumeen keksimällä kivoja juttuja, vaikka pulkkamäkeä tai vetänyt lasta pulkassa?

jos mentiin pihalle niin se määrätietoisesti ryömi takaisin ovelle ja jäi siihen odottamaan että äiti, älä nyt ole hullu, täällä on kylmää ja märkää, palataan takaisin sisään

enkä tykkää vieläkään :-). Kaikki vaan ei tykkää.



ehkä siedätyshoitoa tosiaan olisi, että saa istua mukana rattaissa ensin, sitten pulkassa, keinussa jne. ... ettei tartte heti sinne märkään kylmään lumeen mennä. Ja onhan ne vaatteetkin ahdistavia - pakko olla tarpeeksi ettei tule kylmä, mutta sitten hankala liikkua.



Mua itteenikin inhottaa se tönkkö vaatemäärä mikä pitää laittaa päälle, sukkahousut ja toppavaatteet ja kaikki, yök. Tulee tosi inhottava fiilis.



Lisäksi mua alkaa kylmässä ilmassa ulkoillessa aina iho ihan hulluna kutisemaan, sisään tullessa saatan raapia itteeni verille puoli tuntia ja iho on ihan punaisena, etenkin reisistä. Ja nenä mulla valuu aina ulkona.

- niin, ei ole kyllä omena kauas pudonnut, en itsekään ole lapsena tykännyt huonossa säässä tai lumessa ulkoilusta. Olin aina enemmän lämpimän ja mukavan sisälläolon kannalla.



Nytkään en ulkoilisi jos ei olisi pakko ;) Mutta kun kaksi vanhempaa lasta menee innoissaan, niin pakko on ollut totutella. Ja aika hyvin mielestäni "teeskentelen" reipasta aikuista lumessa ;)



ap

seisoin sitten vaan siinä hangessa tönkkönä :-), ei mua huvittanut tehdä mitään.



Tosin se ei itse aina tullut mukaan, joten miten sitä 3-4 v. ihan yksin pihalla keksiikään mitään tekemistä. (asuttiin omakotitalossa, ei kavereita, puistoja, ei leikkivälineitä...)



Nyt toki omien lasten kanssa ulkoilen, mutta en mä sitä mitenkään rakasta... etenkään talvella.

Lunta inhoan, paitsi se hyvä puoli siinä on että se tuo enemmän valoa - inhoan myös pimeyttä! INhoan ylipäänsä aikaa marras-maaliskuu. Ärsyttää ihmisten jutut kun ne hehkuttaa luistelua hiihtoa laskettelua.. joten sikäli symppaan ap:n lasta :-)



11

Kaikki lapset tykkäävät lumesta ja talvesta kun niiden kanssa leikkikin siellä pihalla eikä vain vedä kessua ja puhu kännykkään

Ei meidänkään esikoinen tykkää. ollaan nyt kolme kertaa käyty ulkona, itkee, huutaa hysteerisesti. uskomme, että lumi on samanlainen kuin vesi tmv elementit, että joutuu käyttään maalaisjärkeä ja pikkuhiljaa tottuttaa pieni ihmisen alku uusiin asioihin. Eihän me 4-6kk aleta heti syöttää kinkkua vaan soseilla ja muilla aloitellaan.



ei kannata hermostua ja panikoida. pikkuhiljaa hyvä tulee... kärsivällisyyttä vaatii. toistoja. niinhän se on uusien makujenkin kanssa pari-kolme kertaa ei välttämättä riitä vaan parikymmentä-kolmekymmentä kertaa joillakin.



Leikin varjolla meillä ainakin on lähtenyt pikkuhiljaa asiat sujuun. Niin tään lumenkin kanssa.Se vaatii aikuisiltakin myös leikinomaisuutta ja asettumista lapsen tasolle.

En kyllä polta savukkeita, ja kännykkäänkin on lumipyryssä tosi hankala puhua. Olen kyllä usein törmännyt ennenkin täällä "nukkelasten" äiteihin - siis lasten, joiden hoitoon tarvitsee lähinnä pukemista ja ruoanvalmistusta ja siinäpä se. Temperamenttisten ja omaehtoisten, suorastaan jääräpäisten lasten kasvatuksesta monilla ei ole hajuakaan. Ja itsekin sellaiseen lähinnä täällä neuvoja ja kokemuksia kyselen.

ap

Kaikki lapset tykkäävät lumesta ja talvesta kun niiden kanssa leikkikin siellä pihalla eikä vain vedä kessua ja puhu kännykkään

joissa näkyy miten lapsilla on kivaa kun voi tehdä lumiukkoja jne. jne.



Meillä ainakin 2,5 v. on siis innoissaan lumesta (vaikka äitinsä salaa inhoaa), osasi jo pyytää heti lumiukkoa.

En tiedä muistaako hän viime vuodesta mitään, mutta osasi heti yhdistää lunta nähtyään, mitä se on ja mitä sillä voi tehdä.

Ja mainitsi että "joulupukki tulee" :-).



Voithan kertoa myös tarinoita, miten joulu lähestyy kun talvi tulee ja porot pääsee tulemaan jne. jne. Keksiä kaikkea myönteistä puhuttavaa lumesta, niin siitä tulee jotain jännää ja kivaa.



ap

sorry että sekoilen täällä ajatuksissani!!!



11, 16

...meidän 5 v veti yöpaidan päälle haalarit ja jalkaan kumisaappaat ilman villasukkia äkkiä ÄKKIÄ ulos kun maa oli aamulla valkoinen...