Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa nyt, miksi yh-äidit ovat monen mielestä pohjasakkaa?
03.10.2008 |
Hei!
En oikeasti voi ymmärtää sitä yleistysten määrää, mikä meihin yh-äiteihin liittyy.
Olen kahden lapsen yh, ollut jo monta vuotta. En saa tukia enkä jakele perääni. Rakastan lapsiani, rajoitan heitä, välitän heidän tekemisistään. Rahasta on tiukkaa, mutta se on vaan tehnyt sen, että lapseni TODELLA arvostavat joskus saadessaan uuden lelun tms.
Nyt lapseni ovat isällään ja minä nautin hiljaisuudesta koneen ja tv:n ääressä. Kertokaa, miksi yh:t ovat niin "pahoja" tai ainakin sellaisen kuvan tältä palstalta saa...
Kommentit (38)
Mun kokemuksen mukaan yksihuoltajat ovat usein tehneet lapsensa "sen ekan vastaantulijan" kanssa. Pari on mennyt liian helposti yhteen ja sitten on usein erottukin liian helposti. Leskit ovat asia erikseen ja tiedän myös fiksuja yksinhuoltajia, mutta vähemmän.
Ja olen ITSE ollut yh. Valitettavasti suurinosa tuntemistan yksinhuoltajista ovat a) nuoria b) tehneet lapsia tuoreeseen suhteeseen c) elämänarvotkin tuntuvat olevan hukassa.
Mistä sitten johtuukaan. Itse aloin odottamaan lasta 15-vuotiaana, vaikka ehkäisynä oli pillerit. Päätin pitää lapsen yksin (poikaystäväni halusi abortin).
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen kahden lapsen äiti ja parisuhteessa olen elänyt 6 vuotta. Jollain tapaa minäkin kuuluin tuohon nukkavieru yh -joukkioon, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi tietää mitä perheessä on tapahtunut, millaiset henkilöhistoriat ihmisillä on ollut, kuinka paljon he ovat kamppailleet asioidensa kanssa.
Mikä sun mielestä sitten on oikea tapa valita puoliso, kun ei se ensimmäinen vastaantulija kelpaa? Mun kokemus on että onnellisimmat parisuhteet on siellä missä on uskallettu heittäytyä ja ne pystyyn kuivuneimmat siellä missä on säädetty ja perustettu ja kontrolloitu ja varmistettu kaikki viimeisen päälle. Elämä voi muuten yllättää tukin,. mies voi vaikka löytää toisen vähän avarakatseisemman. Ihan koska vaan. Tai voi paljastua psykopaatiksi ja sun on pelastettava lapset ja erottava.
Minusta monet yh;t on todellisia arjen sankareita, rohkeita, elämään luottavia naisia joita sietää kadehtia. Yh:n on seistävä omilla jaloillaan ja selvitettävä asiansa ihan eri lailla kuin miestensä selkien takana pipisevien pikkuvaimojen.
No- onhan niitä onnellisia avioliittojakin jokunen tullut vastaan. (useimmat sen yh-ajan jälkeen muuten:D)
Valitettavasti kannanottosi kertoi ennenkaikkea omasta kokemattomuudestasi.
Harmi toki, että ero on tullut, mutta ihailen heidän pärjäämistään. Enkä ole huomannut edes mitenkään negatiivista suhtautumista täällä...
Olen aivan liian väsynyt suurinpiirtein edes ajattelemaan parisuhdetta... ja sekin vielä, ettei ainakaan ystävieni miehet edes miellytä minua "sillä tavalla".
On totta, että olen vahva nainen. Mutta se ei poista sitä surua, mikä minulla on siitä, kun lapseni (etenkin poika) kaipaisi arjessa miehen mallia (tapaa kyllä isäänsä joka toinen vkl, mutta ei se riitä, mielestäni). En vaan ole osannut ottaa ketään uutta eron jälkeen elämääni, meidän elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvemmat yh:t ovat fiksuja...
Itse tunnen yh-äitejä ihan ääripäästä toiseen. On opettajaa jne.
Parisuhteessa elääkin siis tooosi fiksut.
mutta yh:sta uusioperheeksi siirtyneistä on vain negatiivisia kokemuksia...useimmat mitä olen kohdannut, ei muuta näekään kuin sen uuden miehensä, valitettavasti monesti ex-miehen lapsien kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä jotkut pelkäävät yksinhuoltajuuden "tarttumista"?
Yksinhuoltajuus voi tuntua niin pelottavalta, että sen mahdollisuuden omalla kohdallaan haluaa kieltää - sillä oikeasti, kuka tahansa meistä naisista voi joutua joskus yksinhuoltajaksi - siksi on helppoa leimata yksinhuoltajat jotenkin huonommaksi kuin mitä itse on - sillä tapaa yksinhuoltajuuden uhan voi omalla kohdallaan välttää. Jos yh.t ovat itseä huonompia, niin itse on niin hyvä että on turvassa siltä, sillä "hyvät naiset" elävät ikuisessa paratiisissa, elinikäisessä parisuhteessa?
Ise en ole yksinhuoltaja , suhaudun heihin mielestäni aika kunnioittavasti.
Vastaan 6;lle
Uskomatonta soopaa tämä että yksinhuoltajat ovat tehneet lapsensa liian aikaisin "sen ensimmäisen vastaantulijan kanssa " . Se on kuule aika varmasti niin, että jos liikaa jahkailee ei saa miestä eikä lapsia lainkaan. Lapset kannattaa jo lääketieteellisistä syistä tehdä aikaisin jos vaan on sopiva ja halukas mies. Kokemusta on.
Kuka tahansa lapsen tehnyt voi päätyä tahtomattaan yksinhuoltajaksi. Syitä ja kriisien aihuttajia on paljon.
Mun kokemuksen mukaan yksihuoltajat ovat usein tehneet lapsensa "sen ekan vastaantulijan" kanssa. Pari on mennyt liian helposti yhteen ja sitten on usein erottukin liian helposti. Leskit ovat asia erikseen ja tiedän myös fiksuja yksinhuoltajia, mutta vähemmän.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskostani on tulossa yksinhuoltaja seuraavan vuoden aikana sillä hänen miehensä ja lasten isä sairastaa terminaalivaiheen syöpää.
Sydämeni on revitty rikki tämän koko toivottoman tilanteen vuoksi. Ja vielä pahemmalta tuntuu, että kaikki te tulette väheksymään siskoani, kun hän on yh.
Mun kokemuksen mukaan yksihuoltajat ovat usein tehneet lapsensa "sen ekan vastaantulijan" kanssa. Pari on mennyt liian helposti yhteen ja sitten on usein erottukin liian helposti. Leskit ovat asia erikseen ja tiedän myös fiksuja yksinhuoltajia, mutta vähemmän.
t. yh, jonka lapset tehty 10 yhteisen vuoden jälkeen -erottu, kun mies odottamatta rakastui nuorempaan naiseen (elävät muuten onnellisina edelleen yhdessä), uusia isäehdokkaita ei tähän tilanteeseen ole kuluneiden vuosien aikana sopinut eikä ole tulossa, lapset menevät omien tarpeiden edelle siinä suhteessa. Ja opettajakin vielä olen lukion sellainen eli tulot ja maksetut verot ihan kohtuulliset... Ja juuri tähän 'pitäisi kai sitä vähän elämäänsä hallita' -mentaliteettiin törmään ihan liian usein. Hallitsen kyllä, ihan itse, ilman niitä kuuluisia tukia ja tukiverkostojen apuja, mutta silti nämä kommentit saavat aina välillä raivon valtaan kun sisältävät ajatuksen 'toisen luokan' ihmisestä. Argh! Sainpahan murista kiitos! :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun elämässä ei tapahdu mitään dramaattista.
tämä tosiseikka ei mene jakeluun ihmisille joiden elämä on ollut niin yksinkertaista, että on tullut harha siitä että kaikki on hallittavissa. Mut mä luulen että on suuri rikkaus ihmiselle se että elämä ravistelee ja hallinnan harha putoaa pois. Siitä se todellinen elämä vasta alkaa.
Aborttiin en suostunut, joten mies jätti minut neljännellä kuukaudella.
Kumpiko meistä kantoi vastuunsa? Ainakin mies pääsi kuin koira veräjästä ja minusta tuli se halveksittu yksinhuoltaja joka jäin lapsesta huolehtimaan. Minulle on kuitenkin pääasia, että voin elää omatuntoni kansssa sovussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse jäin leskeksi, ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Kaverini eivät enää edes kutsuneet kylään, koska sanoivat suoraan, että olen uhka heidän parisuhteelleen.
eli kai jokainen ymmärtää, että se tosiaan tarkoittaa sitä, että toinen vanhempi täysin PÄÄTTÄÄ ja HOITAA lapsen asiat.
Enkä kokenut mielestäni väheksyntää tai ikävää kohtelua, mikä johtuisi perhemallista. Tai sitten en sitä vain huomannut?
En usko, että meidän "nuorten" sukupolvien edustajista löytyy enää kovin runsaasti yh-äitien väheksyjiä. Oletan että esim. monet täälläkin ovat 70-80-luvuilla syntyneitä, jotka ovat kasvaneet aika moniarvoisen yhteiskunnan jäseniksi. Nykyaikana erilaiset perhemallit ja avioerot ovat aivan tavallisia asioita, joita ei tarvitse katsoa nenänvartta pitkin. Ydinperhe tuskin on enää mikään yksi ainoa auvoinen ideaali. Mutta ymmärrän, että stereotypioiden poiskuluminen (tai muuttuminen?) kestää, etenkin kun vanhanaikainen au-ajattelu kummittelee jossain taustalla, omien vanhempien ikäpolven asenteissa.
No joo. Tästäkin keskustelusta voi havaita kaksi asennetyyppiä. Joko yh on tavallinen ihminen, joka on itse asiassa miltei arjen sankari nro 1, tai sitten hän on kouluttamaton teiniäiti, jolle on käynyt se "vanhanaikainen". Mutta mitä halveksuttavaa itse tässä lähtökohdassa on. Toivottavaa on, ettei yh-vanhempi ainakaan itse itseään halveksuisi...
Sen ymmärtäminen tuntuu olevan monelle vaikeaa. Törmään usein ihmettelyyn siitä, että miten lapseni voivat kulkea kalliissa merkkivaatteissa ja matkustella usein, vaikka olen yh. Ärsyttää.
Sukulaiset raahaavat käytettyjä/jostain halpahallista ostettuja vaatteita ja tuovat pullatkin mukanaan. Jotkut jopa kysyvät, että tarvitsenko rahaa! Hyvää he tietenkin tarkoittavat, mutta minä ihan oikeasti saan kyllä ostettua ne itsekin! Olen sanonut, että pärjään oikein hyvin, mutta ilmeisesti pitäisi sanoa suoraan, että palkkani on suurempi kuin useimmilla sukulaisperheiden vanhemmilla yhteensä... Minun rahatilannettani ei siis tarvitse surkutella ja pohtia, että olenko hakenut kaikkia mahdollisia tukia: minä en saa mitään muuta kuin lapsilisän yh-korotuksen kanssa. En saa edes elatusapua exältä tai elatustukea kunnalta!
Sorry, ärsyttää vaan kaikki säälittely! Yksinhuoltajana on minun tapauksessani paljon parempi olla, kuin minua ja lapsia pilkkaavam narsistimiehen kanssa. Uutta miestä en elämääni kaipaa ja ärsyynnyn huomautuksista tyyliin "eikö olisi jo aika etsiä lapsille uusi isä".
Argh.
Yh:t saa yleensa sen joka toinen viikonloppu vähintää aikaa täysin itselleen. Varatut usein myös pelkäävät että ne yh:t vie heidän miehensä, kun ovat tottuneet vastaamaan kodista yksin niin eivät nalkuta miehille kaikista pienistä aisoista ym.
niistä omistakin kokemuksista yh-äideistä. Mä en ajattele yh-äitiä mitenkään uhkana parisuhteellemme, yhtä lailla se uhka voi olla vaikka perheellinen toinen äiti!!
MUTTA on sitten tietty joukko yh-äitejä jotka ovat halunneet lapsensa "keinolla millä hyvänsä" - vaikka ukkomiehen kanssa - sellaiset äidit puistattaa.
Enimmäkseen ajattelen että monilla yh-äideille on tosi raskasta etenkin jos on kovin pieniä lapsia. Itse saan jakaa rankkuuden mieheni kanssa.
Siitä en pidä, että jotkut yh-äidit alkavat vähätellä parisuhdetta tai avioliittoa suhteessa elävän kuullen.
Mun kokemuksen mukaan yksihuoltajat ovat usein tehneet lapsensa "sen ekan vastaantulijan" kanssa. Pari on mennyt liian helposti yhteen ja sitten on usein erottukin liian helposti. Leskit ovat asia erikseen ja tiedän myös fiksuja yksinhuoltajia, mutta vähemmän.