Kertokaa nyt, miksi yh-äidit ovat monen mielestä pohjasakkaa?

Omassa tuttavapiirissä on näitä "perän jakajia" (pölhö ilmaisukin...) ja huonoja äitejä, hyviä äitejä ja menestyviä uratykkejäkin. Esimerkiksi tätini heitti lopulta ulos alkoholisoituneen miehensä ja ei missään suhteessa yo-koulutettuna, uraputkessa olevana ja varakkaana sovi siihen muottiin, mikä yh:sta annetaan.

Miksei kukaan lähde jahtaamaan niitä miehiä, jotka hylkäävät jopa syntymättömän lapsensa ja juoksevat karkuun??

15 vuoden avioliiton jälkeen isäni pahenevan väkivaltaisuuden vuoksi...

Mun kokemuksen mukaan yksihuoltajat ovat usein tehneet lapsensa "sen ekan vastaantulijan" kanssa. Pari on mennyt liian helposti yhteen ja sitten on usein erottukin liian helposti. Leskit ovat asia erikseen ja tiedän myös fiksuja yksinhuoltajia, mutta vähemmän.

Suurin osa ei ajattele heistä mitään erikoista, jotkut ihailee ja sitten jotkut harvat halveksii. AV:n kirjoituksista ei kannata vetää johtopäätöksiä.

itsetutkiskelun paikka, kun huomasin etten halua hakea lapselleni ryhmispaikkaa eräästä tietystä ryhmiksestä, vaikka siellä olisi ollut tilaa. Syynä oli se, että ryhmis sijaitsee lähellä kaupungin vuokra-asuntoja ja ryhmiksen lapset ovat enimmäkseen yh-perheistä. Ajattelin, että meillä ei olisi niin paljon yhteistä näiden perheiden kanssa ja ehkä minulla on sellainen mielikuva, että yh-perheiden lapset, varsinkin leikki-ikäiset pojat ovat tavallista levottomampia.



En ollutkaan tajunnut olevani tällä tavalla syrjivä luonne! Hain sitten muualle, mutta luulen, että joudun vielä korjaamaan käsityksiäni yh-perheistä! Kuitenkin toisaalta kunnioitan kovasti, sillä tiedän että arki on todella rankkaa. Mutta ehkä sitten luulenkin, että rankka arki näkyy myös tavalla tai toisella lapsissa.

jotka jakaa persettä.

Ja monta yh:jaa, jotka elää kuin nunnat.

Eli vetäkäämme johtopäätöksemme itse kukin...

Ajattelin aina, että yksinhuoltajien elämä on jotenkin alhaista. Lapset heitteillä, ja äiti hunnigolla. Näin typerästi ajattelin, ennekuin oma ihana ja hyvä parisuhde alkoi rakoilla miehen pettämisten, alkoholinkäytön ja lopulta väkivallan takia. Jouduin oikeusteitse hakea apua, jotta pääsisin eroon miehestä ja yksinhuoltajaksi.

Täytyy sanoa, että kykenen näin antamaan paljon enemmän lapsilleni ja myös oma elämä on paljon mukavampaa. Rahallisesti ei meinaa pärjätä, vaikka töisä käynkin. Mutta silti, olen tyytyväinen ja onnellinen että asiat menivät näin, ja sana olla ihanien lapsieni yksinhuoltaja. Kynsin hampain roikun kiinni talossa, ja teen töitä, jottemme menetä lasten kasnsa omaa kotiamme. Mutta kyllä kaikki tämä kannattaa.:)

Toivotaan, etteivät kovin monet näistä yh-äitejä halveksivista, onnellisessa parisuhteessa elävistä av-mammaliineistä joudu kokemaan samaa...

Ajattelin aina, että yksinhuoltajien elämä on jotenkin alhaista. Lapset heitteillä, ja äiti hunnigolla. Näin typerästi ajattelin, ennekuin oma ihana ja hyvä parisuhde alkoi rakoilla miehen pettämisten, alkoholinkäytön ja lopulta väkivallan takia. Jouduin oikeusteitse hakea apua, jotta pääsisin eroon miehestä ja yksinhuoltajaksi.

Täytyy sanoa, että kykenen näin antamaan paljon enemmän lapsilleni ja myös oma elämä on paljon mukavampaa. Rahallisesti ei meinaa pärjätä, vaikka töisä käynkin. Mutta silti, olen tyytyväinen ja onnellinen että asiat menivät näin, ja sana olla ihanien lapsieni yksinhuoltaja. Kynsin hampain roikun kiinni talossa, ja teen töitä, jottemme menetä lasten kasnsa omaa kotiamme. Mutta kyllä kaikki tämä kannattaa.:)

Minä olen Yh:n kasvattama ja vaikka köyhiä oltiin niin mukava lapsuus mulla oli näin loppupeleissä ajateltuna! Sen olen oppinut että elämässä MIKÄÄN EI OLE KESTÄVÄÄ ja vaikka nyt parisuhteessa olen niin en koe mitenkään maailman pahimpana asiana sitä että ukko lähtisi ja "joutuisin" YH:ksi!

itse asiassa ne yh-äidit ja yh-isät joita itse tunnen ovat ihan mukavia ja itse asiassa ihan normaalisti toimeentulevia tavallisia ihmisiä.



Minä luulen, että yksinhuoltajien mollaaminen tietyillä foorumeilla johtuu



- Ensinnäkin siitä, että yksinhuoltajuus sinänsä näyttää oikeuttavan joihinkin etuoikeuksiin joita minä ainakaan en ymmärrä, esim. yksinhuoltajakorotukset lapsilisiin ym. Valtaosalla yksinhuoltjienkin lapsista on kaksi vanhempaa heidän menojaan maksamassa joten en ymmärrä miksi minun verorahoillani pitäisi maksaa lisää. Yleensä kai erillään asuminen on ihan lapsen vanhempien oma päätös. Ja niistä joilla ei ole kahta huoltajaa osalla äiti vain ei ole halunnut isän tunnustavan isyyttään tai ei ole edes kertonut isälle jälkeläisestään, osalla ei tehdä elatusrahojen perimiseksi tarpeeksi töitä ja osalla esim. leskistä on kyllä paremmat tulot kuin monessa kahden huoltajan perheessä (tuttavapiirissä kaksi tällaista). Ymmärrän tarveharkintaiset tuet tietyissä tilanteissa, mutta en sitä että yksinhuoltajuus sinänsä oikeuttaisi ilman muuta tukiin.



- Yksinhuoltajien etujärjestöt ovat kunnostautuneet kaikenlaisessa rummutuksessa ja paasaamisessa niin että vähemmästäkin ärsyyntyy. Joka hemmetin mutkassa korostetaan kuinka kurjaa ja vaikeaa yksinhuoltajilla on ja siksi pitää tukea ja seuraavana päivänä sitten hehkutetaan kuinka tavallisia ja normaaleja ihmisiä yksinhuoltajat ovat - yrittäkää nyt edes itse päättää oletteko surkeita autettavia luusereita vai tavallisia normaaleja veronmaksajia!



- Ylipäänsä en ymmärrä miksi se yksinhuoltajuus pitää edes mainita joka mutkassa. Eivät muutkaan ihmiset rummuta pitkin kyliä yksityiskohtia suhteestaan lastensa toiseen vanhempaan. Minusta tuntuu että joskus yksinhuoltajat ihan tahallisesti itse hakevat näitä ikäviä kommentteja ja nurjaa suhtautumista.

Mutta niin myös osaan ihan "normaali perheellisistäkin"... ;-)



Väittäisin, että suurin osa ihmisistä käyttäytyisi omalla tavallaan, oli sitten yh tai suhteessa. Osa on luonteeltaan reippaita, tekevät töitä... osa taas makaa laakereillaan ja vetää brenkkua päivästä toiseen. Ja ihan täysin perhetaustaan katsomatta.



Ainoa yh-tyyppi, jota en "siedä" on se, jolla alkaa olemaan lapsia jo kolmenkin eri miehen kanssa. Ja kun äiti itse ilmoittaa, että jokainen lapsista on ollut "vahinko", yleensä varattujen miesten kanssa.

* elatusvelvollisella (=yleensä isä) ei ole maksukykyä

* elatusapu on vahvistettu elatustukea pienemmäksi elatusvelvollisen maksukyvyttömyyden vuoksi

* isyyttä avioliiton ulkopuolella syntyneeseen lapseen ei ole vahvistettu.



Yleensä elatustukea ei makseta ja elatusvelvollisen maksama elatusapu on 0€, jos lapset asuvat vuoroviikoin vanhemmillaan. Näin on myös omalla kohdallani.

Siitä en pidä, että jotkut yh-äidit alkavat vähätellä parisuhdetta tai avioliittoa suhteessa elävän kuullen.

Jos on itse saanut nyrkistä tai elänyt alkoholistin kanssa, niin se ei tarkoita sitä, että jokainen joutuisi niin elämään. Todella lapsellisia sellaiset kommentit, että "Odotas vain, kyllä ne nyrkki vielä teidänkin perheessä heilahtaa."

ovat siten tosi kunnollisia....



Monet miehet tekevät useiden naisten kanssa lapsia, mutta ei näitä miehiä kukaan moralisoi. Ne yh-äidit, jotka hotavat yksin näiden miesten lapsia, ovat sitten niitä huoria ja paholaisia. Pilanneet lastensa elämän.

ovat sitä mieltä, koska ovat kateellisia yh:lle. itse viruvat onnettomina puolikkaan kanssa ja tahtoisivat olla kuten sinä =)

TAI sitten ne pelkäävät, että SINÄ tulet ja viet heidän miehet =)

Tsemppiä vaan elämään, lue tätä palstaa JÄRJETTÖMÄLLÄ SUODATTAMISELLA, täällä porukka provoaa, minkä jaksaa.

itse jäin leskeksi, ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Kaverini eivät enää edes kutsuneet kylään, koska sanoivat suoraan, että olen uhka heidän parisuhteelleen.

itse jäin leskeksi, ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Kaverini eivät enää edes kutsuneet kylään, koska sanoivat suoraan, että olen uhka heidän parisuhteelleen.

ei ole omaa kokemusta vastoinkäymisistä, silloin on helppo katsoa pitkin nenänvartta. Monet eivät myöskään tajua, ettei ero ole (aina) siitä äidistä kiinni tai äidin "vika". Jotkut myös ajattelevat, että nainen, joka ei ole onnistunut saamaan miestä tai jolta sellainen on lähtenyt kävelemään, ei ole oikein onnistunut elämässään.



Ylipäätään, kermap*rseillä on varaa arvostella ihan mitä vaan. Eipä niistä kannata suuremmin välittää.



Kyllä se elämä niitäkin, ainakin useimpia, joskus opettaa...