Päätimme juuri että esikoinen jää ainoaksi lapseksemme.
Olo tavallaan helpottunut. Nyt voidaan miettiä millaisen asunnon tarvitsemme seuraavaksi 10-15 vuodeksi, en aio säästellä vanhoja lastenvaatteita, voin miettiä työkuvioita ihan eripohjalta ja ajatella enemmän omaa hyvinvointia, kun lapsi alkaa olla jo 5 v. En ole ikinä ollut mikään kotiäiti-tyyppi, vaikka lapsisat hirmuisesti tykkäänkin ja tulen lasten lanssa hyvin toimeen.
Kommentit (12)
Mutta sitten ajattelin, että mitä jos hänelle tapahtuu jotain... Siksi meillä on kaksi.
Ei sen puoleen, kyllä hän niitä voi mennä kaikki viisikin kerralla, jos sikseen tapahtuu.
Miten se, että olisi jäljellä vielä toinen lapsi helpottaisi yhden lapsen menettämistä.
Sanoit siis, että teitte toisenkin lapsen jos toiselle sattuis jotakin. Eikö lapset ole yksilöitä ja rakastettuja omina itsenään, ei miellä kuopus esim. korvaisi millään lailla menetettyä esikoista.
mitä muuta haluaisit meille ilmoittaa? ;)
etteikö siihen kannattaisi orientoitua.
Ihmiset, jotka ovat depressiivisiä, eivät siihen kykene
ei kai mitenkään, mutta onpa joku, johon purkaa kaikki hellyys ja huolehtimisen tarve
rakastettu kuin tämä ensimmäinen. Mutta yrittämällä ei toista tehdä.
ap
Elämä on jumittanut pian 3,5 vuotta lapsihaaveen takia ja esikoinen pian 5. Tuntuu, että asuntoa ja työtä myöten kaikki on auki sen takia, että perheemme ehkä kasvaa. Nyt valintana on jatkaa hedelmöityshoitoja tai antaa periksi. Toisaalta elämä olisi paljon yksinkertaisempaa yksilapsisena perheenä ja tämä ikuinen odotusten ja pettymysten sarja on väsyttävä. Sitä paitsi olen oppinut nauttimaan elämästäni näin.
niin miksi pitäisi kaikki lapsen tavarat säästää mahdollisen ehkäisyn pettämisen varalle, että ovat sitten valmiina. Eikös ne jo ekologisuudenkin nimissä kannata laittaa kiertoon ja saa sitten varmasti vahingon sattuessa jostain taas takaisinkin päin vastaavanlaista tavaraa.
Miksi siis ette vain voi hyväksyä ap:n ratkaisua?
Sitä olen ihmetellyt aina, että miten jotkut kutsuvat ainokaisiaan esikoisiksi. Onko tuo normaalia?
Sinänsä kiva tunne, kun tietää, että "perhe on kasassa". Mullakin oli tilanne joskus noin, mutta nyt on pojat 7 vuoden ikäerolla ;-)
tulevia veronmaksajia todella halutaan lisää tähän maahan. Työttömyydenuhka ja perheasuntojen hintojen nousu alkaa olla jo sitä luokkaa, että syntyvyys laskee takuulla, jos mitään ei tapahdu. Kohta täällä ei ole muita kuin vanhuksia. Kuka ne hoitaa? Ei ainakaan suomalaiset.
niin voi todellakin orientoitua tulevaisuuteen sen mukaan. Onnea!