luulen, että olen ymmärtänyt jotain todella tärkeää!

olen tyytyväinen siihen mitä minulla on juuri nyt: olen raskaana, esikoinen nukkuu sängyssämme kuin pikkuinen tukki ja mies näpertää sohvalla läppärinsä sisuksia. asumme pienessä kodissa, sisustuksemme ei ole kallis mutta viihdymme silti loistavasti. naapurimme ovat todella mukavia, melkein kaikki.



oikeasti, raha voi helpottaa elämistä mutta onnea se ei tuo!

meillä myös asiat mallillaan- pieni koti, 3 lasta samassa huoneessa - nukkuvat kuin ihanat karhunpenikat.. :) Mies soitti pikkujouluista äsken, että lähtee kotiin.. :)

Suuri osa kotona tavaroita joten itse remontoitu.. jne..

Mulla on elämässä kaikki tosi hyvin (jopa taloudellisesti oikein hyvä tilanne). Välillä lasten touhuja seuratessa olen oikein pysähtynyt ajattelemaan miten onnellinen olen niistä kahdesta sekä miehestäni. Tuntuu, että vaikka yhteistä aikaa miehen kanssa on todella todella vähän, niin silti parisuhteessa menee oikein hyvin. Mä todellakin nautin elämästäni. Ainahan rahaa ja kaikkea materiaa voisi olla enemmän ja enemmän, mutta se ei sitä onnea tuo. Onni tulee pienistä hetkistä perheen ja ystävien kanssa.

Meillä asunnossa paljastui homevaurio, jonka korjaus maksoi järjettömästi. Oikeusprosessi meneillään, sitä ei olisi haluttu mutta pakko oli jotta selvittäisiin edes jotenkin tästä velasta. Mielenterveys uhattuna, avioliitto natisee liitoksissan, lapset onnettomia kun vanhemmat onnettomia. Tiedättekö että tässä tapauksessa raha toisi onnen. Voisimme maksaa velat pois, jättää oikeusprosessin, minä voisin jäädä taas pois töistä ja olla pienten lasten kanssa jälleen, jouduttiin laittamaan pienempi lapsi päiväkotiin alle vuoden ikäisenä, koska oli pakko mennä töihin.

tämä tunne on tullut minulle vasta, kun meistä tuli pieni perhe. aiemmin tunsin onnea tietyissä tilanteissa, mutten varsinaisesti ollut tyytävinen siihen mitä minulla oli. halusin vain enemmän, mitä enmmän sain.

toivon teille lottovoittoa jolla maksatte korjausremontin... :)

välit miehesi kanssa? toisiko se hymyn lastesi kasvoille? pelastaisiko se mielenterveytesi?

Jos teillä on liikaa rahaa, voitte kyllä lähettää tänne. Minun onneani se ei vähennä, lisää vain.

Rakastan edelleen miestä ja toisinpäin. olemme vaan todella hermostuneita, stressaantuneita ja katkeroituneita ja asiallinen kommunikointi, saati läheisyys ei mitenkään nyt onnistu. Mutta jos ei olisi tätä valtavaa henkistä tuskaa kummallakaan, olisimme taas kuin ennen. Oltaisiin erottu aikapäiviä sitten, jos näin ei olisi. Lapsille tulisi annettua enemmän aikaa, tulisi kuunneltua aidosti, lapset ei näkisi kuinka äiti ja isi tiuskii toisilleen. Vaikka kyllä he hymyilevät nytkin paljon, onneksi. Mielenterveys pelastuisi kun pääsisin tästä ahdistuksesta ja epävarmuudesta, voi miten kaipaan tavallista, säännöllistä ja tylsää arkea.

välit miehesi kanssa? toisiko se hymyn lastesi kasvoille? pelastaisiko se mielenterveytesi?