Miksi aina verrataan, että pärjäsivät äidit ennenkin lasten kanssa kotona.

Mitä se pärjääminen sitten ylipäänsä tarkoittaa? Sitä, että selvitään hengissä?

Sukulaiset auttoivat lastenhoidossa, jne. Nykyään vanhemmuuden kanssa ollaan tosi yksin. Kelläpä ei välillä olisi raskasta jos istuu päivisin yksin neljän seinän sisällä esim uhmaikäisen taaperon ja vastasyntyneen kanssa?

monet kotiäidit oli ihan hyviä. Musta se oli silloin selkeämpää, kun ei tarvinnut edes revetä miljoonaan paikkaan. Ihmiset oli sitä paitsi tottuneempia raskaaseen työhön ja toisaalta oli aikaa tehdä niitä kotitöitä, kun ei tuijotettu telkkua jne. Mä itse olen huomannut, että tuo televisio on kyllä kauhea aikasyöppö. Jos sitä ei olisi, ehtisin tehdä paljon enemmän kotona, ehtisin nukkua enemmän ja ylipäätään elämä olisi vähemmän kiireistä. Mutta kun mä niin tykkään siitä...:)