Kerro minulle köyhyydestä. Millaista elämä on, kun on köyhä?

Olen itse melko vaatimattomista oloista, en nyt ehkä ihan köyhistä, mutta vaattet oli käytettyjä tai itse tehtyjä, autoa ei ollut yms. Oikeastaan vasta toisen kaupunginosan lukioon ja sittemmin yliopistoon mennessäni tajusin, miten muissa maailmoissa eräät kultalusikan kummilahjaksi saaneet olivat koko ikänsä eläneet ja aloin tuntea olevani köyhä (ilman opintolainaa töitä tehden opintoajan kituuttamalla toki varmaan kaikilla mittareilla olinkin).



Nyt työelämässä jo vuosia oltua meillä on mieheni kanssa ihan hyvät tulot, mutta johtuen tietyistä meistä johtumattomista syistä (homeloukku ym) taloutemme on tänä vuonna taas heittänyt häränpyllyä ja venytämme penniä kuin joskus ennen. Katto on vuokrattu pään päälle ja vaatteet löytyy, ruokaakin, mutta homeloukku (vuokra + lainat + korjauskulut + tuhoutuneen irtaimiston uusiminen + sairaskulut + pidemmät matkat joka paikkaan vuoka-asunnosta kuin omasta kotoa) nielee kaikki rahamme niin että nettotuloihimme nähden tuntuu kuin olisimme ihan eri planeetalla kuin toiset saman verran tienaavat. Jotenkin näitä ajatuksia pyöritellessäni olen miettinyt sitä, mitä on köyhyys, ja toivoin saavani vähän perspektiiviä noille pohdinnoilleni tällä avauksella. Luin kyllä HS:n jutunkin, mutta jotenkin halusin kuulla niiden kokemuksia köyhyydestä, jotka tuntevat sen jotenkin itseään koskettavan, en niinkään saada aikaan mitään tavanomaista juupas eipäs -väittelyä siitä, kenellä on oikeus kokea olevansa köyhä tai ei.



Ehkä tämä selvensi..?



Ap

Ei voi itse päättää huomisesta ja joutuu seisomaan yhteiskunnan ja oman elämänsä marginaaliin.



Piinaavaa säästöliekillä kituuttamista ja armopalojen kerjäämistä. Huomisessa ei ole mitään odotettavissa eikä seuraavissakaan päivissä.



Kädet on sidottu aina joko kelan, työkkärin tai sossun taholta. Jos jotain haluat yrittää ja pyristellä eroon köyhyydestä niin varmasti viedään kaikki tuet jotta lannistuisit yrityksissäsi ja nääntyisit perheinesi vaikkapa nälkään. Nöyrryt, lopetat yrittämisen ja sossu ottaa takaisin huomaansa ja jakaa taas niukkoja armopalojaan. Taas saa laskut jotenkin maksettua ja vähän ruokaakin.

Parissa viestissä on syytetty köyhyydestä itseä sillä perusteella, että on kouluttauduttu väärälle alalle. Eikös tämä ole vähän kohtuutonta? Alaa valitessa on mahdoton tietää, mikä ala vetää silloin kun valmistuu. Onhan esimerkkejä esim. tietokoneihmisistä, jotka ovat aloittaneet opiskelut teknohuuman aikana mutta päätyneet työttömiksi.



Minusta tässä on kyse tuurista. Olen itse tehnyt pilkulleen samalla tavalla kuin moni tuntemani ihminen, eli lähtenyt opiskelemaan sitä, missä olin hyvä. Nämä pari muuta ovat nyt paremmissa asemissa kuin minä, koska heidän aloillaan kertakaikkiaan on parempi tilanne. Yhtään sen fiksummilla perusteilla he eivät kuitenkaan ole valintojaan tehneet kuin minä, vaan täsmälleen samalla perusteella.

Päivän aikana sain ruuan vain koulussa. Olimme asunnottomia 6kk kun olin 15v. Nyt olen melkein 30v ja aika kultaa muistot, olen vahva ihminen enkä valita ihan pienestä, olen onnellinen kun laskut ja lainat on maksettu, ruokaa kaappi täynnä.



Mitä haluat tietää?

Siinähän oli pitkä juttu köyhyydessä elävästä perheestä.

Kai se sitä on, että täytyy koko ajan laskea mihin rahat riittää.



Olen köyhä yksinhuoltaja. Ei ole autoa. En laita rahaa esim. sisustukseen tai remonttiin. Laskut on tärkeintä hoitaa. Jos rahat loppuu eletään kaurapuurolla. Lapsilla ei ole harrastuksia. Meillä ei ole pleikkaria tai vastaavaa. Tavaraa ei osteta turhaa. Lapsilla on vain vähän leluja ja niitä ostetaan kirpparilta, samoin vaatteita. Ei matkustella missään. Ei käydä elokuvissa tai syömässä ulkona.

Pyrin säästämään kaikessa mahdollisessa. Kaupassa ynm. käydään pyörillä tai kävellen. Ei tilata lehtiä ja jne.

kaikkien mittarien mukaan köyhiä, mutta aina on koton alämmintä ruokaa ja vaatteita koon mukaan. Mutta ei matkusteta, ei käydä kylpylässä tai mitään sellaista. Mistäpä minä tiedän.

aina samoissa vaatteissa koulussa? (kun ne ovat pesussa, sinulla ei ole vaatetta päällesi) oletko kokeillut omaa kokoluokkaasi isompia/pienempiä vaatteita? se mitä on päälläsi, on sisaruksiltasi ja/tai kirpparilta, tiedätkö miksi en tullut pianotunneille/balettiin/taitoluisteluun? en ikimaailmassa olisi saanut sellaisia maksuja maksettua (kun eivät saaneet vanhempanikaan, viinaan riitti rahat)meikit ym. kaikki oli sukulaisilta/naapureilta saatua säälikamaa joka olisi mennyt roskiin

mutta silti olen elämäämme tyytyväinen.



Katto on pään päällä,laskut saadaan maksettua (vaikkakin just ja just),lapsilla on aina vuoden aikaan sopivat vaatteet jotka ovat siistejä ja lämmin ruoka on joka päivä.



Samoin kuin tuossa jollain edellisellä: matkustele emme,ei tule lehtiä,lapset eivät harrasta mitään (paitsi kirjoittamista ja lukemista),itse en harrasta,emme käy ulkona syömässä tmv,herkkuja ei meillä ostella eikä paljoa lahjojakaan jne



Kaikki on kuitenkin hyvin ja tuossa kasvaa kaksi perustyytyväistä lasta :) Olen onnellinen.



ps taloyhtiön kautta netti superhalvalla ja kone on veljen vanha hidas romu,lahjaksi saatu... ettei tarvitse ihmetellä :D mies käy töiden ohella koulua joten kone aika välttämättömyys

(enkä koskaan edes ole tajunnut olevani köyhä)



[

i]sen köyhän esimerkkiperheen nettoansiot olivat 3000 euroa kuukaudessa. Ei paha. Mies kun lopettaisi röökinpolton ja lemmikkielämistä kun malttaisivat luopua niin johan säästöä syntyisi...

[/quote]

sen köyhän esimerkkiperheen nettoansiot olivat 3000 euroa kuukaudessa. Ei paha. Mies kun lopettaisi röökinpolton ja lemmikkielämistä kun malttaisivat luopua niin johan säästöä syntyisi...

KÖYHÄ jos tulot 3000e???



Heh,juu... meillä bruttona yhteistulot (kaikkine lapsilisineen) 1900e... (max)



t: olinkohan nro10

Oletko kateellinen ja katkera vai osaatko keskittyä johonkin olennaisempaan elämässäsi? Korreloiko mielestäsi köyhyys ja onnellisuus jollain tavalla? Mistä köyhyytesi johtuu? Mikä köyhyydessä tuntuu pahimmalle? Pystyitkö myöntämään avoimesti olevasi köyhä, vai yritätkö salailla tai peitellä asiaa?



2, missä majailitte, kun olitte asunnottomia?

Siis mehän oltais valtavan rikkaita, jos meidän nettotulot olis noin paljon! Voitais lyhentää lainaa paljon nykyistä enemmän ja matkustella ulkomailla jne...



En oo tainnutkaan tajuta, miten köyhiä me ollaan. :D Miehen nettotulot jotain vähän alle 2000 euroa kuussa ja itse olen vielä opiskelija. Ja aina ollaan jotenkin pärjätty, joskus paremmin ja joskus huonommin.

Ne syö yllättävän paljon ja kissanhiekka kuluu. Lisäksi eläinlääkärikulut.

Totta, säästäisivät paljon jos edes parista kissasta luopuisivat.

Majailimme siellä sun täällä, perhetutuilla jotka eivät välttämättä olleet parhaimpia paikkoja 15v tytölle.



Oletko kateellinen ja katkera vai osaatko keskittyä johonkin olennaisempaan elämässäsi? Tällä hetkellä elän ihan normaalia elämää, emme siis ole köyhiä, ihan keskituloisia. Kateellinen ja katkera en ole, onnekas sen sijaan.



Korreloiko mielestäsi köyhyys ja onnellisuus jollain tavalla? Olin myös onnellinen lapsena, eihän sitä silloin halua ajatella pahoja.



Mistä köyhyytesi johtuu? Johtui vanhempieni alkoholinkäytöstä



Mikä köyhyydessä tuntuu pahimmalle? Nälkä



Pystyitkö myöntämään avoimesti olevasi köyhä, vai yritätkö salailla tai peitellä asiaa? Köyhä olin, sen nyt tiesi kaikki. Asiasta ei puhuttu koska ketään se ei varmaankaan kiinnostanut oikeasti.

minkälaiset sun tulot on kun noin tiukkaa on? t. opiskeleva yh..

mikä nostaa kustannuksia huomattavasti. Tulot pitivät sisällään kaikki yhteiskunnan avustukset.



Olen itsekin sitä mieltä että 3000 käteen ei kuulosta kauhean pahalta, mutta meillä onkin asumiskustannukset naurettavan pienet eikä tarvita omaa autoa.

paljolta se silti kuulostaa... Miksi se tytär oli pyörätuolissa ja minkä ikäinen? Siitähän se vähän riippuu miten ne kustannukset menevät? Pyörätuolilainen nyt yleensä kuitenkin saa fysiot ilmaiseksi,taksimatkat ilmaiset ja usein lääkekattokin on aikalailla alusta asti vastassa,et en nyt oikein tiedä mikä niitä kustannuksia siihen tuo?? Riippuu tosiaan vammasta jne



Me asumme kunnan vuokra-asunnossa,keskihintainen vuokra kaupunkimme tasoon nähden ja autokin on oltava miehen töiden vuoksi (ajamme mahdollisimman vähän kuitenkin)



Asumistukeen emme kuitenkaan ole oikeutettuja,miehen tulot menivät jonkun n 10e yli "sallitun" + mun äippärahat yms....



t. 10

Kouluttauduin myös alalle josta en nyt saa työtä,olen tehnyt siivousta mutta sitten meni selkä,jouduin sairaslomalle ja siitä suoraan työttömäksi... Kouluttautuminen haaveissa sit kun lapse on isompia,nyt kun pieniä niin ei toivoakaan...



Samoin tyhmyyttä oli naida mies rakkaudesta eikä rahasta ;D Eli mies on täys-duunari joka kyllä hieman koulua käy omalla alallaan,sit on pikkuinen (siis todella pikkuriikkinen) tulojen korotus tulossa kun mies saa lukunsa loppuun...



Myönnän olevani köyhä,mutten toitota sitä ympäriinsä,kirppareiltakin saa kun jaksaa etsiä hyvää halvalla,me emme siis "näytä" köyhiltä sillälailla kun joku tuossa edellä kuvasi,et ois lapsilla liian isot/pienet vaatteet ja äiti 10v vanhoissa...



10

Itse ainakin uskon aina selviytyväni ja tavallaan se on haaste ja tuo hyvää oloa kun selviää vähällä rahalla.

Pahimmalle köyhyydessä tuntuu se kun rahat loppuu ja ei ole lapsille varaa ostaa kunnon ruokaa. Tai kun olisi pakko esim. kengät tai haalari ostaa ja ei tiedä mistä nekin rahat repisi.

Omaa syytähän köyhyys on. Puuttuu kunnianhimoa ja olen väärälle alalle kouluttautunut. Enää ei ole varaa opiskella kun lapset täytyy elättää.

Sairauteni ajoi minut työttömäksi ja nyt on vaikea työtä löytää. Olen karensissa ja tulot on aika vähäiset. Onneksi on tilillä vielä rahaa työstä.

Onneksi en polta, enkä alkoholia juo. Myönnän avoimesti olevani köyhä, vaikka toisaalta ei tunnu köyhältä. Onhan tässä katto pään päällä ja vaatetta ja ruokaakin toistaiseksi. Tuloni on tällä hetkellä lapsilisät ja lasten elatustuki. On sekin parempi kuin ei mitään. Asuntolainaakin lyhennän tuosta summasta.