Kumma kun aina opettajia syytellään kiusaamisesta, eiköhän se ole pitkälti

Josta voi haastaa oikeuteen.



Samaten kun se että opettaja tai oppilas kiusaa. Tai ettei koulu reagoi kiusaamiseen.



Tottakai vanhemmilla on kasvatusvastuu, mutta kyllä koulukin on vastuussa koulussa ja koulumatkalla tapahtuvasta kiusaamisesta.

Opettaja ei paljon mitään mahda kun näkee oppilaita muutaman tunnin viikossa. Ei siinä syvääluotaavia analyysejä ehdi tekemään. Ja kaikki kiusaaminen ei ole näkyvää. Mitäs teet kun et mitään näe? Toki selviin kiusaamisiin on puututtava.



t. ope

vähättelee, naureskelee, osoittelee? nimimerkillä liikunnan tunteja vihannut, jos osasin jotain, kuului open suusta äänekäs OHO, jos en, toki kuulin "kunniani"...

Ap kirjoittaa että kiusaajat huomaa porukasta, ketjun opettaja sanoo ettei mitään "analyysiä" ehdi tekemään.



Minä ainakin vedän poliisille jokasesta kerrasta kun opettaja jättää hoitamatta velvollisuutensa niin koulurauhan rikkomisesta ja väkivallasta/kiusaamisesta.



Vakava asia: johon opettajien pitää puuttua. Vaikka soittamalla poliisit paikalle.

luokanope.

yleensä kilttejä tyttöjä, jotka eivät ole koskaan sanoneet kellekään Ei, ja joiden opetustyössä tuntuu olevan vaikeinta kommunikointi joko oppilaiden ja/tai heidän vanhempiensa kanssa

sanomiset auta.

piipitystä luokan edessä ja laissez-faire -meininkiä, sama se, kunhan palkka juoksee

jATKOA...



Lapset kyllä tietävät luokkansa "outolinnut" tarkasti, joten vanhempien pitäisi jutella lasten kanssa JATKUVASTI JA SÄÄNNÖLLISESTI siitä, miten näiden yksinäisten ja "erilaisten" lasten kanssa voi kuitenkin tulla juttuun ja saada yhteiset leikit aikaiseksi. Turha sysätä vastuuta pelkästään koululle, kun oman naperon jututtamiseen on vanhemmilla

paljon enemmän aikaa, lapsentuntemusta ja velvollisuuttakin. Voiko olla mahdotonta kysellä, että onko luokassa yksinäisiä lapsia, joiden kanssa ei olla ym. sosiaalisia asioita.

Samalla voisivat miettiä myös aikuiset seuraavaa: miten tulla itse juttuun sen työpaikan oudon kollegan kanssa, jonka seläntakana yleensä nauretaan makeasti ja joka pyritään pienillä, epäsuorilla toimilla eristämään muusta ryhmästä.



Jos haluaisimme yhteiskunnassa oikeasti tehdä jotain tämän kiusaamisilmiön kitkemiseksi, ei tällaisia "opettajat vs. vanhemmat" keskusteluja tarvitsisi jankuttaen käydä, vaan siirtyisimme tarkastelemaan koko "ajan henkeä" jossa sairailla valtasuhteilla yritetään alistaa ja alentaa toinen.



Tästä (nuorten parissa tehtävästä) valtahierakiatoiminnasta tehdään mm. Oulun yliopistossa todella mielenkiintoista tutkimusta. (Huuki Taija & Manninen Sari "Väkivallasta välittämiseen.) Luokka on kuin lauma, jossa aina johtavat yksilöt saavat "respektiä", joka heikoilta puuttuu. Johtajan tekemänä jokin asia on hauska, heikon yksilön tekemänä se ei naurata ketään. Opettajan olisi oltava perillä tästä "laumahierarkiasta" pystyäkseen erottamaan "samanarvoisten laumajäsenten" välinen läpänheitto (=harmiton huumori) kiusaamisesta. Ala-asteella, jossa ope tuntee luokan tämä voi PERIAATTEESSA onnistua, mutta entäs yläasteella, jossa opet vaihtuu, sijaisia on koko ajan paikalla ja ryhmähierarkiat ovat sekaisia?



Koulukiusaaminen on ihmisen sisäsyntyisten hierarkiapyrkimysten yksi ilmenemismuoto, joka on aina läsnä taaperoikäisitä lapsista vanhainkodin kiikkustuolirinkiin asti. Ihminen hakee aina paikkaansa suhteessa muihin.

Kun nämä sisäsyntyiset tarpeet saavat ilmetä vapaasti ja JOKAIKISEN aikuisen niihin puuttumatta, on ihan varmaa ettei kiusaaminen ei Suomen koulusta eikä yhteiskunnasta mihinkään vähene.



Luulen lisäksi, että valtaosa vanhemmista on salaa vain tyytyväinen kun oma jälkikasvu osoittaa laumanjohtajan merkkejä (ts. alistaa, alentaa ym. käsivarsitaktikoi omaa etuaan) sillä se nähdään elämässä menestymisen merkkinä, jota ei oikeasti edes haluta kitkeä pois... mutta uskaltaako kukaan myöntää oman mielensä tätä mustaa puolta?



Kommentoikaa, olenko ihan väärässä?

piipitystä luokan edessä ja laissez-faire -meininkiä, sama se, kunhan palkka juoksee

Alalle opiskelevana (luokanopettaja) voin kyllä todeta, että valtaosa opettajista ei todellakaan ole mitään luokan edessä piipittäjiä, epävarmoja tai työhönsä samantekevästi suhtautuvia hiirulaisia. Kommentillasi annatkin oikein osuvan kuvan siitä, mikä tässä mättää.

Mielestäni koko kiusaamiskeskustelu on ajautunut omituisille urille kun vain KOULUkiusaaminen on nostettu syntipukiksi kaikella pahalle mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Samaan aikaan oppilaiden vanhemmat kokevat ja syyllistyvät kiusaamiseen ja syrjimiseen työpaikalla ja omissa yhteisöissään antaen jälkikasvulle mallia siitä, että kyllä ihmisiä saa kohdella eri tavalla tilanteesta riippuen.

Huumorintaju tuntuu muuttuneen Stand-up komiikkamaisemmaksi kaikkialla: pitää vähätellä, naureskella ja arvostella itseä, kaikkia ja kaikkia ilmiöitä.

Hyväksyvä ja suvaitseva henki tuntuu oikeasti olevan kadoksissa, vaikka kuinka kaikki hokevat olevansa "niin suvaitsevaisia". Rivien välistä kuitenkin paistaa oma tiukkapipoisuus ja räikeä suvaitsemattomuus.

Kyllä opettajat ovat kovan paikan edessä joutuessaan selvittelemään oppilaiden sosiaalisia suhteita. Omassa työssäni tulen kyllä vaatimaan, että KOULUKAVEREIDEN kanssa pitää pystyä tekemään yhteistyötä ja olemaan kaveri koulussa, eikä kiusaamista sallita. Yritän tukea lasten sosiaalista kanssakäymistä parien sekoittamisella, ryhmäyttämisellä ja luokkahengen nostattamisella. Joskus ryhmässä kuitenkin erottuu selkeästi "outolintu", jonka kanssa oppilaiden on vaikea löytää yhteisiä leikkejä ja "kieltä". Totta kai silloin opettajan tehtävä on seurata, että kukaan ei kiusaa ja syrji lasta mutta lopulta MITEN VOI PAKOTTAA kenellekään KAVEREITA? Ei pysty tähän kukaan vanhemmista, ei opettaja, ei rehtori eikä kukaan. Luokassa voin vaikuttaa siihen, ettei ketään syrjitä ja jätetä yksin mutta vapaa-ajalla, koulumatkoilla ym. tilanteissa joissa en ole paikalla, en todellakaan voi vaikuttaa. Lapset peittävät ja peittelevät, vääristelevät ja juoruilevat myös usein. Miettikääpä perheelliset miten puuttuisitte 25 samanikäistä sisarusta käsittävän lapsilauman välienselvittelyyn kun kaikilla on oma versionsa??

Fyysistä väkivaltaa useammin vakava kiusaaminen on henkistä yksinjättämistä, kaverittomuutta, vähättelyä. Tämänkin kukin yksilö kokee omalla tavallaan, ja jotkut ovat todella herkkiä. (En edes mene siihen miten vaikeaa on täysin yksiselitteinen määritelmä asettaa sanalle "kiusaaminen" Kiusaako opettaja esim. oppilastaan, kun antaa tiukkoja ohjeita ja vaatii tekemään sovitut asiat?)

(JATKUU SEURAAVASSA VIESTISSÄ...)

kiinni saako kiusaamisen loppumaan. Meillä lapsen aikaisempi ope nosti täysin kädet pystyyn kiusaajien edessä, kun taas uusi ope hoiti parissa kuukaudessa asiat kuntoon. Open VELVOLLISUUS on järjestää jokaiselle oppilaalle turvallinen koulupäivä, jos ei siihen kykene pitää vaihtaa ammattia. Sanomattakin on selvää, että mitkään lässyttäjät ei open ammatissa tänä päivänä pärjää.

kirjoitus!



Minä näen asian juurikin noin. Useimmiten ne vanhemmat joilla olisi eniten tehtävää omien lastensa kasvatuksessa (etteivät he kiusaisi/tulisi kiusatuksi) ovat äänekkäimmin kääntämässä kaiken koulun syyksi. Koulu tekee paljon enemmän kuin monessa kodissa yhteensä!