Ammattipohdintoja
Olen valmistunut aineenopettajaksi, mutta työkokemusta on muutamia hassuja sijaisuuspätkiä. ja tuskin virkaa löytyy. Olen miettinyt kannattaisiko kouluttautua erityisopettajaksi. Kertokaapa te joilla on kokemusta alasta; löytyykö töitä hyvin, onko liian stressaavaa, miten pärjäätte kaikkien niitten aineitten kanssa (itselleni esim matematiikka on hepreaa...)
Kommentit (3)
Ei ole mitään syytä, koska miehen tulojen takia rahaa ei kuitenkaan tipu mistään (en kuulu mihinkään liittoonkaan). Käyhän se elämä näinkin, ehtii laiskotella ja käydä kuntosalilla. Mutta toisaalta vähän nolottaa, kun en jaksa enää lapsianikaan hoitaa, vaan pidän nuorimman päivähoidossa (muut 6 jo koulussa) selittäen että töitä voi tulla koska vaan. Ja niinhän se sijaisuudet tuleekin :) Vakituinen työ olisi vähän "sosiaalisesti arvostetumpaa". Voisin tietysti lukea jonkun muun aineen, koska minulla on tosiaan vain yksi opetettava aine. jossa on kaiken lisäksi aika vähän tunteja. Mutta nyt on vaan ruvennut tuo erityisopetus kiinnostamaan, kun olen vähän tehnyt sijaisuuksia niillekin... siellä saa niitä onnistumisen elämäyksiä kun saa jonkun tekemään jotakin. Toisaalta voi kaikki mennä poskelleenkin. Siksi kaipaisin kommetteja pidempään alalla toimineilta...
ap
Jos työllisyystilanne näyttää todella huonolta niin onhan kouluttautuminen aina parempi vaihtoehto kuin kortisto.