Pahin lentomatkasi?

oli pakko matkustaa työmatkalta takaisin kotiin - korva meni lukkoon kahdeksi viikoksi ja mulla todettiin elämäni eka korvatulehdus. Ikää oli 38v!

Mä lensin kerran Rio de Janeirosta Madridin kautta Helsinkiin jossain trooppisessa vatsataudissa. Karsea ripuli alkoi noin tunti nousun jälkeen ja kesti noin viikon. Yölento Madridiin ja mä olin jumbon vessassa melkein koko lennon. Mulla ei ole mitään mielikuvia siitä Madridista, onneksi olin miehen kanssa. Mies kantoi kaikki kamat ja mulla oli suurin piirtein passi hampaiden välissä ja hoipuin siellä. Meillä oli tosi pitkä vaihtokin siellä vielä.





Toisen kerran tulin niinkin eksoottisesta paikasta kuin Kokkola 8 tuntia lentäen kotiin. Lento peruttu, minä siellä Pännäisissä. Me mentiin kai lopulta jollain sellaisella ratkaisulla, että Kemin kone koukkasi ja lennettiin sillä Helsinkiin. Tuossa ei muuten ollut mitään vikaan, mutta siellä Kokkolan kentällä ei ollut mitään palveluita vessaa lukuunottamatta. Siellä oli joku kahvila, mutta se oli suljettu.



Kerran olin menossa työmatkalla Belfastiin. Toimistolla katsoin vielä netistä, että Irlantiin lumisadetta. Mulla oli vaihto kai Köpiksessä tai Amsterdamissa. Ei jaksa muistaa. Joka tapauksessa Helsingissä jo sanottiin, että saatat jäädä jumiin vaihtokentälle ja niinpä mä en tsekannut matkatavaroita koko matkaksi. Kun sitten tulin vaihtokentälle, niin kaikki Irlannin lennot peruttu. Sain sitten seuraavaksi aamuksi lennot kai Heathrow'n kautta Belfastiin. Kun sitten olin Heathrow'lla niin kävi ilmi, että Belfastin kone oli hajalla. Siinä sitä selviteltiin pari tuntia. Sitten oli vaihtoehdot että joko lento Dubliniin ja autolla Belfastiin tai sitten myöhäisempi kone Belfastiin. Jos otti sen myöhäisemmän koneen ja oli halukas downgreidaamaan (se oli siis jo täynnä), niin sai 200 puntaa shoppailurahaa. Mä laskin, että en ehdi siksi päiväksi missään tapauksessa asiakkaalle, joten otin shoppailurahan ja kyydin Lontooseen. Matka siis kesti toista vuorokautta, joka oli sinänsä ankeaa, mutta hyvä mieli jäi hyvistä kompensaatioista.

Isompi oli 3v ja pienempi 8 viikkoinen. 3v. alkoi valittaa kakkahataa heti kun kone lahti ja sitten kaytiin vessassa 4 krt ja aina valilla istumaan, vyot kiinni, vauva syliin, ja ei kun taas uudestaan vessaan, kunnes vihdoin kakka tuli!!



Toinen oli aivan kamala ilmakuoppalento, ajattelin etta siita en kylla selvia hengissa, vieressa istuva mieskin laittoi pillit pussiin, paa alas ja piti kaksin kasin kiinni edellisen selkanojasta. Selvittiin ja vannoin etta ikina en enaa lenna! Joo ja monen monta lentoa on sen jalkeen tullut lennettya...

pahaa muistoa ole, mutat olen kerran pyörtynyt lentokoneessa.



Helsingistä Pekingiin oli matka ja muutaman rauhoitatvat viinin ja iltapalan jälkeen alkoi luonnollisesti unettamaan, onneksi. Olisihan se tylsä pyöriä hereillä tuo matka.



Jossain vaiheessa (oli nukuttu ehkä tunti pari) heräsin huonoon oloon. Hetken ihmeteltyäni olo vain huononi ja alkoi oksettamaan ja pyörryttämään. Viimein oli pakko lähteä liikenteeseen, jos vaikka auttaisi. Harpoin käytävälle ja muutaman askeleen jälkee olo entisestään heikkeni. Etsin koneen keskiosasta miehistöä, mutta juuri päästyäni keskiosaa oli pakko tuupertua lattialle. onneksi miehistö huomasi tuon ja ohjasi siihen patjalle. Siinä sitten pötköttelin parikymmentä minuuttia ja olo parani sen ja parin vesilasin jälkeen.



Kuulemma kohtuu normaalia, eli veri oli vain pakkautunut jalkoihin ja alkoholi pahentaa asiaa entisestään. Tiedänpä ensikerralla jaloitella paremmin ja koitan nostaa jalkoja ylemmäs.

..lennettiin kauko-idän suuntaan. Kohteeseen oli myös tulossa kovimman luokan eli 5-tason taifuuni. Vaikka etäisyyttä oli muutaman sataa kilsaa, kone hyppi ja pomppi aika lailla..Kyl pääsi helpotuksen huokaus, kun kone oli maan pinnalla! Luulin jo meinaan, et kohta rymisee ja kovaa alaspäin..Onneksi taifuuni viime hetkellä käänsi suuntaa ja ohitti kohteemme. aikamoinen voima noissa pyörremyrskyissä..