Menimme ensin naimisiin ja teimme sitten avioehdon - joillekin shokki!(?)

Yleensäkin näistä avioehto- ja varallisuusasioista kannattaa puhua sukulaisten kanssa mahdollisimman vähän.



Avioehdon voi kyllä tehdä valmiiksi jo paljon ennen vihkimistäkin ja se tulee voimaan sitten vihkimisen jälkeen. Joten ei sitä silloin hääpäivänä tarvitse ajatella.

järkevintä olisi tietysti ollut tehdä se avioehto ennen avioliittoa, mutta miehesi varmasti tietää, että sinuun voi luottaa ja teette se nyt myöhemmin. Samoin miehesi varmasti tietää, että jos nyt kieltäytyisit tekemästä sitä ja eroaisitte niin ositus ei menisi normaalikaavan mukaan aviolitton lyhyen keston perusteella (eli kieltäytyisit tekemästä sitä ja mies haluaisi siksi erota kun et olekaan luottamuksen arvoinen).



Miehen serkku taas tuntuu olevan täysi moukka - kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen vaikka mitä ajattelisikin.

Ja yleesäkin, mitä teidän sukulaisille kuuluu teidän avioehdot? Ehkäpä kannattaa opetella elämään siten, ettei välitä muiden ihmisten mielipiteistä, elämä on kuules paljon helpompaa!

On vaan jäänyt tuo vaivaamaan, että pitävätkö jotkut tuttavistamme mua oikeasti sellaisena ihmisenä, että voisin papin aamenen jälkeen perääntyä jo sovitusta avioehdosta ja yrittää näin jotenkin varastaa mieheltäni hänen varallisuuttaan? Masentaa jos musta uskotaan jotain tuollaista. :(

Kyllä valitettavasti aina näitä ihmisiä riittää. Minä tapasin mieheni vasta lähes kolmevitosena, kun olin eronnut yh-äiti. Mies oli kohtalaisen varoissaan, mutta ei mikään upporikas. Itsekin olin aika hyvin toimeentuleva, koska olin perinyt omaisuutta. Kun menimme naimisiin, teimme avioehdon, jossa tuo avioliittoa edeltävä varallisuus suljettiin pois. Emme puhuneet siitä mitään sukulaisille. Tiedän että miehen sukulaiset ajattelivat (ja ehkä ajattelevat edelleen), että minä yritin vain hyötyä miehestä ja hänen rahoistaan ja maksattaa oman ja lasteni elämän hänellä. Alkuun tämä loukkasi minua kovasti, mutta nyt ajan kuluessa olen jotenkin oppinut olemaan välittämättä.

On vaan jäänyt tuo vaivaamaan, että pitävätkö jotkut tuttavistamme mua oikeasti sellaisena ihmisenä, että voisin papin aamenen jälkeen perääntyä jo sovitusta avioehdosta ja yrittää näin jotenkin varastaa mieheltäni hänen varallisuuttaan? Masentaa jos musta uskotaan jotain tuollaista. :(

että minä olen aivan tyhjätasku.

Mentiin niin nopealla tahdilla naimisiin, ettei siinä oikeesti ehtinyt mitään avioehtoja miettimään. Mutta nopeasta tahdista huolimatta meillä oli jo sellainen luottamus, ettei varmaan mieskään epäillyt, että asiassa tulisi mitään ongelmaa.



Eli meillä maatila suojattiin avioehdolla. Ja koska olen itsekin maatilalta kotoisin, niin ymmärrän, että maatilan jakaminen aiheuttaisi vain sen, että sen kehittyminen katkeaisi ja samalla lasten perintö menisi pilalle. Enkä usko, että sukulaisetkaan kovin olisivat epäilleet järkevyyttäni tässä asiassa, eikä siis ainakaan kukaan mitään kommentoinut. En tosin edes tiedä mitä mies on esim. vanhemmilleen asiasta puhunut. Muille sukulaisille tuskin kuitenkaan mitään.

Tyhmää on se, että olette menneet tuollaisista asioista suvulle huutelemaan sekä se, että teette avioehdon vasta häiden jälkeen. Ja sinä etkä näköjään sukulaisesikaan tiedä, ettet sinä pääsisi miehesi rahoista paljoakaan rikastumaan ilman avioehtoakaan, jos nyt heti eroaisitte ja olisitte jättäneet avioehdon tekemättä.

Sukulaisesi toki on moukka, mutta yhtä tyhmää on mennä moisista asioista suvulle puhumaan.



Avioehdossa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, vaan se kuuluu nykyaikaan.

ja tuolla se avioehto laatikossa odottelee. Ollaan puhuttu, että laitetaan maistraattiin, kun keretään ja saadaan aikaiseksi. Luotetaan kyllä tähän liittoon sen verran, että muutama kuukausi sinne tänne ei haittaa mitään.



Mutta ei siitä sukulaiset tiedä tai ehkä osa tietää. Eikä se todellakaan ole niiden asia, luulisi olevan riittävästi pähkäiltävää omien raha-asioiden kanssa.

varsinkaan jos on rahasta ja omaisuudesta kyse. Mammona saa monessa ihan uusia piirteitä esille.



Minä itse pidin avioehdon allekirjoittamista vihkimisen ehtona eli mies ymmärsi hyvin, etta avioehto tehdään ennen. En epäile hänen aikomuksiaan, mutta kaikenlaista on elämässä tapahtunut. Meillä miehen sukulaiset sai slaagin kun jälkeenpäin kuulivat että olin vaatinut avioehdon. Olisivat heti kai tuolossa osingoille ....

moi

Vierailija kirjoitti:

On vaan jäänyt tuo vaivaamaan, että pitävätkö jotkut tuttavistamme mua oikeasti sellaisena ihmisenä, että voisin papin aamenen jälkeen perääntyä jo sovitusta avioehdosta ja yrittää näin jotenkin varastaa mieheltäni hänen varallisuuttaan? Masentaa jos musta uskotaan jotain tuollaista. :(

Sitä sun pitää kysyä heiltä.

Minua ja etenkin miestäni on naurattanut kun hänen siskonsa väitti että MINÄ olin mieheni kanssa vain heidän äitinsä perinnön takia (mieheni peri 25 000€). Olemme olleet yhdessä lähes 30 vuotta että aika halvalla olen sitten itseäni miehelleni myynyt (ei helvetti että ihmiset osaavat olla älykääpiöitä).

Sukulaisille ei kannata kertoa sitten kaikkea teidän avioehdoista, testamenteista ja muista talousasioista.

Todella tyhmä mies. Rakkaus ja seksi sokaisee ja tyhmentää monet fiksutkin ihmiset.