Onko miehesi sielunkumppanisi?

ja se on aika huikean ihanaa. Suhde on melko tuore (vajaa 2 v.), joten koettelemuksia varmasti tulee vielä. Me kuitenkin ymmärretään toisiamme, myös niitä huonoja puolia, keskustellaan asiasta kuin asiasta (nykyisin sentään öisin pääasiassa nukutaan), meillä on samat arvot ja tulevaisuuden toiveet.



Molemmilla paljon mukavia kavereita ja seurassa viihdymme kyllä. Lisäksi uskomme, että molemmilla on hyvä olla niitä omiakin juttuja.



Olin jo henkisesti varautunut olemaan sinkku vaikka koko elämäni, mutta siinä 30+ törmättiin sattumalta, ja melko pian tuntui jo Siltä Oikealta. Kokemusta Niistä Vääristä molemmilla jo oli.



Sori siirappi, mutta nyt pitää nauttia, kun on sen aika. Tulevaisuudessa haasteena pitää onnea yllä edes jollain tasolla.



T: Onnellinen rouva, esikoista odottaessa

Elämä on pääosin ihanaa.

Riitoja on, mutta ne ovat lähinnä purkautunutta väsymystä tms.



Arvomaailmamme on samanlainen eikä riitoja tule lastenkasvatuksesta, vapaa-ajan vietosta tai rahasta, tulevaisuuden suunnitelmat ja unelmat ovat samansuuntaiset. Perhe on molemmille tärkein asia.

Keskustelemme ihan kaikesta ja paljon. Ystäväpiiri on pääosin yhteinen.



Rehellisesti sanottuna en usko, että voisin parempaa miestä löytää. Yhdessä jo 15 vuotta ja edelleen uskomme, että olemme koko loppuiän yhdessä.

Mutta tiedän kuka on ja kaipaan häntä koko ajan.

Ei se tarkoita, että jos on kinoja, niin ei voisi olla sielunkumppani :)

ja väännettiin just viimeksi tänään lastenkasvatuksesta.. :)

vuotta ja edelleen vahva vetovoima ja kipunointi meidän välillä.

Tietenkin riidat kuuluvat elämään. Juttelemista vain ei enää ole, onkohan koskaan syvällisempää ollutkaan. Emme pidä samoista ihmisistä, joten meillä ei käy enää ketään. Minun ystävissäni on aina jotain vikaa, eikä mies tunnu olevan kiinnostunut ihmisistä ja yhteisöllisyydestä lainkaan. Meidän parisuhteemme kulkee kaiken minua ympäröivän, koko elämän pinnalla, ei sen pohjavireenä.

Meillä sama homma. 15 vuotta ja erilaisia, niin erilaisia. Pintaa, tuntuu usein. Pohdin ihan samoja kun sä ja viimeksi erityisen tuskaisesti tänään.

ja siksi me juuri täydennetäänkin hyvin toisiamme. Välillä miehen omituisuudet ärsyttää, mutta tiukassa paikassa hänellä on voimia siinä missä minä jo romahtaisin, ja päin vastoin. On hyvin kasvattavaa elää täysin erilaisen ihmisen kanssa.

Paikkakunnalle on muuttanut serkkuni, jonka pyytäisin mielelläni käymään, mutta ärsyttää jo valmiiksi tuppisuu mieheni. Olisi myös niin kiva löytää vielä uusia tuttavapariskuntia, joita lasten kavereista olisi oikein tyrkyllä pari, mutta en tohdi pyytää porstuaa pidemmälle, sillä vastuu kaikesta seurustelusta on minulla. Olen yksinäisempi ollessani kaksin miehen kanssa kuin yksin ollessani. Aikamoista.