Lue keskustelun säännöt.
Lasten isällä "ongelmia". Voiko kukaan arvioida, aiheutuuko tapaamisista lapsille haittaa?
24.10.2008 |
Pienten lasteni isällä on monia tunne-elämän vaikeuksia, mm. ei kykene missään määrin empatiaan eikä alkeellisenkaan myötätuntoon. On viisas, mutta toimissaan kalsea ja kylmä myös omien lastensa suhteen. Tapaa lapsia säännöllisesti mutta omilla ehdoillaan; lasten hyvinvointi on sivuseikka, eikä hän ymmärrä että lapset ehkä kaipaavat enemmän isäänsä kuin isän vaihtuvia naisystäviä. Tapaamisten aikana myös hoidattaa lapsia usein muilla....
Lapset ovat hyvin herkkiä; reagoivat muutoksiin voimakkaasti ja muun muassa jännittävät paljon isänsä tapaamista. Usein muuttuneet olosuhteet ovat voimistaneet tätä. Isän luona on rauhatonta ja usein vieraita ihmisiä, eikä lapsilla ole omaa tilaa, jossa voisivat olla rauhassa ja "turvassa".
Pystyykö psykologi tai kukaan sosiaali-ihminen missään vaiheessa arvioimaan, onko isän tapaamiset usean päivän kestoisina jaksoina lapsille hyväksi? Itsellä on voimakas pelko siitä, että jos lapset eivät tunne olevansa isän luona turvassa ja rauhassa, aiheutuu siitä heille "jotakin" - mutta mitä?
Olen kertonut lastenpsykologille (jota itse tapaan toisinaan) lasteni tilanteesta, mutta tämä nuori ja ilmeisen kokematon psykologi ei osaa sanoa juuta eikä jaata. Huolehdinko itse aivan turhasta?
Kommentit (2)
mutta joo, erittäin pahasti narsistisesta ihmisestä on siis kyse. On kyllä yhdessäolomme aikana ollut paljon lasten kanssa (hoiti heitä kotona jne.), mutta jotenkin konemaisesti on aina suhtautunut lapsiinsa - moni ulkopuolinenkin havaitsi tämän.
Meillä sylitellään paljon, ollaan yhdessä ja puhutaan, miten paljon rakastetaan toisiamme. Haluan uskoa, että lapset tuntevat kanssani olevansa turvassa ja hyvin rakastettuja. Mutta silti tämä isän osuus mietityttää... tapaamisia kun ei enää pysty muuttamaankaan; lasten isän todellinen luonne paljastui vasta eromme jälkeen, kun sopimukset oli tehty. Ja sopimus on vielä voimassa jonkun aikaa, koulujen alkamiseen asti.
Kertokaa mielipiteitänne, murehdinko turhasta? Onko psykologian taitajia paikalla?
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sata tapaa tappaa sielu -narsismin uhrit kertovat.
Viestisi toi mieleen tuon kirjan, kirjoittajia en nyt yhtäkkiä muista,
mutta kyllä, oon sitä mieltä, että tuollainen vaikuttaa lapsen perusturvallisuuden tunteeseen. Ja ikivanha ajatus on myös se, että jos tyttölapsi ei saa positiivista huomiota isältään, sitä hakee sitten keneltä mieheltä hyvänsä ja keinolla, millä hyvänsä (siis ei pikkutyttönä, mut myöhemmin).
No, vaikea tietysti sanoa, kun en teistä tiedä kirjoitustasi enempää, mut ei kyllä kivalta ja turvalliselta kuulosta. Itse en suosisi päiväkausien vierailuja, soittelisin lapsille isänsä luokse, mutta yrittäisin olla omalla käytökselläni huolestuttamatta lapsia. Ja antaisin kotona hoivaa, huolenpitoa ja läsnäoloa roppakaupalla. :)