Parisuhdeongelmia

Mieheni ja minun välinen suhde on täysin jumissa. Meillä on kaksi alle 4-vuotiasta lasta. Mies käy töissä ja minä olen kotiäiti. Roolijaot ovat aika perinteiset tosin mies laittaa joskus ruokaa ja välillä touhuaa lastenkin kanssa, mutta vain omaehtoisesti, ei yleensä koskaan lasten tai minun pyynnöstä.



Ongelmana on se että nykyään olemme jotenkin eriytyneet toisistamme. Miehellä on omat menemiset ja tekemiset, yhteisiä menoja varsinkaan kahden kesken meillä ei ole. Tähän vaikuttaa myös lapsenvahdin puuttuminen. Mies kokee että kaikki aika työn ulkopuolella arkisin on hänen aikaansa ladata akkuja eikä siihen sovi vaimon tai lasten tulla häiriköimään, ellei hän satu olemaan sillä tuulella että se sopii ja se sopii harvoin. Minusta ja lapsista on muodostunut oma yksikkö ja touhuamme lähes kaiken yhdessä. Omia menoja mulla ei juuri ole koska kaikki ystävätkin elävät tätä ns. pikkulapsiaikaa joten tapaamisia joihin lapset eivät tule mukaan on vaikea järjestää. Toki näemme välillä lasten kanssa, mutta nämä tapaamiset menevät sitten lasten ehdoilla ja niistä puuttuu esim. rauha keskustella "aikuisten juttuja".



Jos minulla on oma meno tai haluan mennä vain toisen lapsen kanssa johonkin joudun hankkimaan jonkun katsomaan toista lasta. Mieheni ei syyllä tai toisella koskaan hoida yksin lapsia tai edes toista heistä. Kun olemme keskustelleet aiheesta saamme aikaiseksi ison riidan, koska näkemyksemme aisioista ovat niin erilaiset. Mies tekee mielestään täysin oikein koska hän tuo sentään rahaa kotiin joten hänen osuutensa on siinä.



Olen kertonut miehelleni tarvitsevani häntä puolisona ja toisena vanhempana ja mielestään hän sitä onkin vaikka minun mielestäni hän ei huomioi minua ja lapsiamme tarpeeksi. Mieheni myös juhlii viikonloppuisin usein aika railakkaasti joten viikonloputkin menevät sitten kännissä tai krapulassa. Mies ei osaa pyytää väärintekemisisään anteeksi, vaan olettaa että jotenkin nuo asiat unohtuvat. Nyt olen kuitenkin siinä pisteessä että kaikki mikä mieltäni on painanut jo pitkään suhteessamme näkyy jo aivan arkisissa asioissa ja riitaa tulee tosi helposti kun pienetkin asiat paisuvat näiden vanhojen loukkausten painaessa mieltä.



Perheterapiaan en miestäni saa, nauraisi vain päin naamaa. Ehkä kannattaisi mennä yksin?