Mieheni tuntui ainoalta oikealta minulle kunnes

Vuosisadan rakkaustarina on sellainen, missä yhdessä toisen kanssa käydään läpi elämää, ja rakastetaan myötä- ja vastoinkäymisissä.



Ihastumisia tulee ja menee, eikä niillä ole todellisen rakkauden kanssa yhtään mitään tekemistä.

plussat ja miinukset ja jos saldo jää plussan puolelle, niin anna palaa. Onko tuo toinen osapuoli mukana jutussa samalla panostuksella?



Melko heppoisin perustein ei mielestäni kannata rynnätä uuteen suhteeseen. Paljon on huomioon otettavaa, koskeeko asia vain miestäsi ja sinua vai onko osallisena esim. lapsia jne, jne...

tapasin erään miehen. Tuntuu aivan kamalalta!

Tiedän, että kaipaus häviää kun emme ole yhteydessä mutta mitä järkeä olisi antaa tuon miehen kadota elämästäni? Jokaisella meistä on oikeus vuosisadan rakkaustarinaan!

ihastumisia tulee ja menee pitkissä liitoissa, vaatii tosin tiettyä älykkyysosamäärää, että tajuaa olla tekemättä niiden eteen yhtään mitään IRL. Sitähän varten on Luoja meille suonut mielikuvituksen, että ihan voi mielessään kuvitella kaikenlaista ilman että menee tosielämässä sotkemaan oman ja monen muun, varsinkaan lasten elämää...

ilmestyykin jostain taas joku joka on sittekin Se Oikea.



Haloo, niitä oikein on monta, ei yhtä ainoaa. Ihastut niihin kaikkiin, meinaatko joka kerta mennä tuulen mukana?

Kaksi kertaa olen seurustellut. Koskaan en ole tuntenut niin kuin tätä miestä kohtaan. ap

Tiedän, että kaipaus häviää kun emme ole yhteydessä

Minä olen ollut noin kymmenen vuotta järkevä. Ei ole kaipaus hävinnyt. Missä vika?

No ehkä se on toiveajattelua.

Kamalaa jos ei häviä, riudun tähän ikävään.

Eikä ole minun omassa pienessäpäässä keksitty juttu,

kyllä se mies olisi ihan mukana jutussa.

Miltä niistä tuntuisi, kun äiti rikkoisi kodin kun pitää saada kokea se "vuosisadan rakkaustarina"?

Mutta vaakakupit kannattaa punnita tarkkaan ja mieti mitä on 10 vuoden päästä.

Mä tein ratkaisun 4 vuotta sitten, kun lähdin pitkästä suhteesta.

Alku yksinään oli kirvelevää, mutta koko ajan sydämessäni tiesin, että se oli ainoa keino.



Nyt elän tasapainoisessa ja tasa-arvoisessa parisuhteessa loppumetreillä raskaana.

Lapsuuden traumat olen puinut ja pikkuhiljaa voin väittää olevani melko tasapainossa myös itseni kanssa.



Jos tunnet tarvetta muutokseen, lähde.

Mutta älä vaihda lennossa ihastukseen, siitä ei seuraa mitään hyvää.

Tyhjä olo jossain vaiheessa, kun huomaa että revit kaiken rikki vaan kemioiden takia..Sitten onkin myöhäistä.