en voi ymmärtää sellaisia äitejä, jotka laittaa alle 3v lapsen vieraan ihmisen hoitoon
joillekin ymmärtäminen on helpompaa ja toisille totista työtä, eikä siltikään tuota tulosta.
Voit hakea apua tilanteeseesi, mikäli tilanne tuntuu kovinkin ahdistavalta
Kommentit (75)
Mutta myös terveitä ja reippaita.
Tuntemieni "kotiäitien" (lapsi alle 3 v.) lapset sen sijaan ovat kaikki varsin tasapainoisen tuntuisia, mutta se saattaa johtua siitä, että heidän äidit ovat itsekin sellaisia ja hyvin kiinnostuneita lapsestaan sekä tämän kehityksestä ja turvallisen kiintymyssuhteen rakentamisesta. Tuntemieni "uraäitien" lapset ovat samanmoisia, pääosin tasapainoisia, kuten vanhempansakin. Kaikilla on lisäksi hyvä koulutus.
Miksi täällä jaksetaan jatkuvasti siitä, kuinka kotiäidit ja heidän lapset voivat huonosti ja ovat masentuneita ja uupuneita? En minä tunne ketään sellaista mutta ymmärrän toki, että otokseni on pieni. Minusta on typerää kuitenkin tehdä tuollaisia yleistyksiä mitä täällä alinomaa näyttää olevan.
Jos lapsia on vaikka 3, niin sitten 9 vuotta kotona molemmat? Tämä nyt ei ole mahdollista kuin kouluttamattomille töidenvieroksujille, jotka elää sossun tuilla. Ja onko se nyt sitten muka hyvä elinympäristö lapsille?
Ihan hyvin onnistuu.
Lapset on 6, 5 ja 1 vuotiaita.
Asutaan alueella jossa talot maksaa 300- 400k€ omassa talossamme ja ollaan hiukka yli 30 vuotiaita.
Lapset ei tulu menemään päivähoitoon jos mitään ihmeellistä tapahdu.
Kerhossa ja eskarissa tietenkin käyvät.Minusta se on enempi kiinni tahdosta kuin muusta.
En itse myöskään ymmärrä miksi alle 3 vuotiaita tai edes alle 4 vuotiaita viedään hoitoon.
lapsen saannin jälkeen, ts. kasvaa vastuulliseksi vanhemmaksi. Vastuullista ei ole miettiä omaa itseään vaan koko perheen ja etenkin lapsen parasta. Yhden palkalla pärjää hyvin, jos karsii pois kaikki turhat menot. Esim. lapsi ei tarvitse maksullisia harrastuksia, hänelle riittää vallan hyvin pihaleikit pitkän pitkän aikaa. Sanovat myös psykologit.
Miksi teidän pitäisi ymmärtääkään! Ketä edes kiinnostaa, ymmärrättekö heidän ratkaisunsa vai ette?
Olkaa vaan kotona jos haluatte, ihan rauhassa voitte olla. Muut tekee sitten niin kuin heille sopii. Ihan riippumatta siitä ymmärrättekö vai ette.
Minäkään en ymmärrä kaikkia muiden tekemiä ratkaisuja. On vaikea tajuta, miksi joku katselee telkkua illat pitkät tai miksi joku ei viitsi laihduttaa vaikka mitään terveydellistä syytä olla liikkumatta ei ole. Tai miksi joku pukee lapselleen niin idioottimaiset vehkeet päälle tai miksi joko roikkuu verkossa kaiket päivät eikä viitsi laittaa ruokaa perheelle. Mutten tosiaankaan menisi sitä niille ihmisille itselleen sanomaan. Omapahan on elämänsä. Ei mun tarttekaan ymmärtää, ja mitäpä se oikeastaan mulle kuuluukaan.
myös muiden ihmisten vanhemmuuden vastuullisuuden/vastuuttomuuden. Hormonihuuruissa kirjoitellaan tuomitsevia viestejä ja nyökytellään rytmikkäästi omalle erinomaisuudelle (lue: yksisilmäisyydelle9.
Herää, pahvi! Tässä maassa on ihan oikeitakin ongelmia!
lapsen saannin jälkeen, ts. kasvaa vastuulliseksi vanhemmaksi. Vastuullista ei ole miettiä omaa itseään vaan koko perheen ja etenkin lapsen parasta. Yhden palkalla pärjää hyvin, jos karsii pois kaikki turhat menot. Esim. lapsi ei tarvitse maksullisia harrastuksia, hänelle riittää vallan hyvin pihaleikit pitkän pitkän aikaa. Sanovat myös psykologit.
jotka väkisin roikkuvat kotona lastensa kanssa, koska työnteko ei huvita. Tästä ikuisuuskysymyksestä voidaan kiistellä ikuisesti. Kuitenkin on näin, että koulutetut naiset palaavat työelämään useimmiten nopeammin, kuin vähemmän koulutetut. Ja kuten kaikki tietävät, sosiaaliluokka jollain asteella periytyy. Tietenkään se ei takaa onnellisuutta elämässä, mutta jostain se kertoo.
Itse olen masentuneen kotiäidin kasvatti, joka kadehti päiväkodissa käyviä lapsia, koska itsellä ei päiväsaikaan ollut kavereita. Jokainen valitsee tavallaan. Itsekkyyttä on myös teennäinen uhrautuvuus lapsen vuoksi, joka ei ole aitoa. Töissä käynti ja lastenhoidon yhdistäminen on hankalampaa ja raskaampaa, kuin kotona oleminen.Rahasta kait tässä on useimpien kohdalla kysymys..
en voi ymmärtää sellaisia äitejä, jotka laittaa alle 3v lapsen vieraan ihmisen hoitoon MIKSI on niin kiire pois kotoa ja oman rakkaan(?) lapsen luota, että pitää lähteä töihin niin pian?
eikö se 3v olisi lyhyt aika olla kotona, mutta niin tärkeää lapselle?
Minä taas en voi ymmärtää äitejä, jotka eivät ymmärrä että on erilaisia perheita ja erilaisia tilanteita, mikä toimii ja on mahdollista toiselle, on toiselle mahdotonta jne.
Mutta tuskin sinä sitä ymmärrät ikinä.
Niin... ja minä olen muuten hoitovapaalla.
kasvaa rauhassa. Ja samalla kasvaa vastuulliseksi äidiksi. Äidiksi kasvaminen tapahtuu pikku hiljaa, lapsen kanssa vuorovaikutuksessa ollessa. Lapsen kiinnittymissuhde tietenkin kärsii, jos hän kokee olonsa hylätyksi jo pienenä. Minusta taas naiset, jotka jättävät uransa kakkossijalle, vaikkakin joskus vastahakoisesti, ovat enemmänkin SANKAREITA, sillä he eivät luovuta vaan pyrkivät luomaan perheelleen ja samalla itselleen onnea kiintymyssuhteesta lapseen. He ymmärtävät, että elämässä on kyse loppujen lopuksi rakkudesta, perheestä, ei materiasta. Niin monen uravanhempien lapset voivat henkisesti huonosti, koska vanhemmilla ei ole aikaa eikä voimia panostaa lapsiinsa.
Lapsi oli silloin 2-vuotias ja äiti lähti opiskelemaan, eli rahan perässä ei juossut. Vähän mä ihmettelin että miksi nyt ei voisi sitä vuotta vielä lapsensa kanssa olla?
Ja joskus on tehnyt pahaa kun katsoo pieniä n. vuoden ikäisiä lapsosia päiväkotien pihoilla.
Ja joskus on tehnyt pahaa kun katsoo pieniä n. vuoden ikäisiä lapsosia päiväkotien pihoilla.
MIKSI on niin kiire pois kotoa ja oman rakkaan(?) lapsen luota, että pitää lähteä töihin niin pian?
eikö se 3v olisi lyhyt aika olla kotona, mutta niin tärkeää lapselle?
kun elämän realiteetit nyt ovat vaan niin että ei sillä kotihoidon tuella mitään asuntolainoja pois makseta
Jos kotihoidontuki olis samaa suuruus luokkaa kun äitiyspäviäraha, varmaan useampi äiti jäisi kotiin.
Mutta kun n.300 egellä kuukaudessa ei mitään asuntolainoja ja muita maksella.
tuntuu tosiaan aika ahdistavalta ja käy niin hirveesti sääliks sellaisia pieniä lapsia, jotka joka aamu aikasin retuutetaan nokat räässä päiväkotiin, kun ei omat vanhemmat viitsi hoitaa.
itse ainakin rakastan omia lapsiani niin paljon, että halua olla niiden kanssa kun ei kerran ole mikään pakko lähteä vielä töihin.
niinkin paljon rakastaa lapsiaan, että hoitaa niitä kotona
se ei kuule kerro sun rakkaudestas yhtään mitään
riippuu ihan siitä mitä pidetään tärkeänä
meillä ainakin maksetaan vaikka hoidan lapset kotona ja mies opiskelija!!
Minä en esim. ymmärrä pahansuopia kotiäitejä, jotka lähinnä roikkuu netissä haukkumassa muita ihmisiä hokien "tämäonlapsenparhaaksi, tämäonlapsenparhaaksi"...
kaikki ei halua elää perheensä kanssa misään slummissa :)
on riippuvainen muustakin kuin päivähoidosta. Itse puolestani tunnen ainoastaan akateemisesti koulutettuja, jotka eivät ole kotona viihtyneet puoltatoista vuotta pidempään. Lapset terveitä, reippaita ja hyväkäytöksisiä. Toisenlaisiakin olen nähnyt, niitä kotihoidettuja.