Oletteko osallistunut vapaaehtoiseen SIKIÖSEULONTAAN joka tullut mahdolliseksi viime vuonna?
Eka raskaus aluillaan ja nyt pitäisi päättää osallistuuko vapaaehtoiseen sikiöseulontaan, jossa katsomaan riskti kromosomipoikkeamiin yms. Ennen tämä seulonta tehtiin kuulemma n. 40-vuotiaille odottajille, mutta viime vuodesta ollut mahdollinen kaikille.
Nyt mietin, että pitäisikö tähän osallistua vai ei? Voikohan sieltä tulla vääriä tuloksia tai turhaa huolen aihetta? Välillä tuntuu, että nykyään saa liikaa tietoa ja mahdollisuuksia joista valita.
Kokemuksia kaipailen!
Kommentit (51)
kaikki oli kunnossa seulonnassa, ja jo syntynyt lapsikin terve.
ja sitä suunniteltiin kunnassamme jokaiselle
Ensimmäisessa raskaudessa v. 2004 ja toisessa v. 2007. Sekä molemmissa np-ultra ja rakenneultra. Lisäksi vielä ultrattiin verenvuodon takia molemmissa raskauksissa muutaman kerran, toisessa alkuraskaudessa, toisessa lopussa. En kuulunut riskiryhmiin, mutta kävin silti, koska halusin. Tosin en miettinyt oikeastaan ollenkaan, että mitä jos tulee hälyyttäviä tuloksia.
virhemarginaali mielestäni liian iso ja en halua huolestua ja stressata sitä...
t.sh/th
Aiheuttavat vaan lisäpaniikkia. jos sikiö on vakavasti sairas, niin se kuolee jossain vaiheessa raskautta.
Ja sitä paitsi, pahaa pelkään, että ihmiset (lue:äidit), jotka niihin menevät, eivät todellakaan ajattele niiden merkitystä. Seulonta = rasismi ja jumalaa leikkiminen.
En usko, että olisin itse valmis tekemään mitään päätöksiä, joten olla menemättä suojelee myös itseäni.
usein löytyy poikkeamia jotka voi pelastaa vain tiukoilla seurannoilla. lapsesi voi kuolla kohtuun jos et viasta tiedä eikä sitä osata hoitaa. Ehdottomasti menet jos haluat elävän terveen lapsen!
kokemusta on!
näissä tutkimuksissa voi myös löytyä vikoja jotka aiheuttavat lapsen kuoleman vaikka onkin periaatteessa terve. esim. jos on kaksisuoninen napanuora niin lapsi voi kuolla vaikka onkin terve ja tätä ei näe kuin ultrissa.
en pelleilisi lapsen hengellä vaan ehdottomasti kannattaa osallistua.
Aiheuttavat vaan lisäpaniikkia. jos sikiö on vakavasti sairas, niin se kuolee jossain vaiheessa raskautta.
Ja sitä paitsi, pahaa pelkään, että ihmiset (lue:äidit), jotka niihin menevät, eivät todellakaan ajattele niiden merkitystä. Seulonta = rasismi ja jumalaa leikkiminen.
En usko, että olisin itse valmis tekemään mitään päätöksiä, joten olla menemättä suojelee myös itseäni.
np- ja rakenneultrissa. Rakenneultrat olen käynyt vielä yksityisellä erikoislääkärillä, että saan parasta palvelua.
Onneksi olen käynyt. Kaksi ekaa lasta terveitä, kolmannelta löytyi rakenneultrassa laajentunut sappirakko. Tätä ei muuten neuvolan yleislääkäri edes huomannut neuvolan puolesta tulleessa rakenneultrassa!
Tilannetta seurattiin raskausaikana ja syntymän jälkeen. Nyt tilanne todettu normaaliksi, mutta onneksi on tiedossa, jos rupeaa oirehtimaan. Silloin saamme heti oikeaa hoitoa.
Ja jos sappirakon laajentuma olisi ollut erittäin suuri olisi lapsi tajuttu leikata heti syntymän jälkeen. Neuvolan lekurin tutkimusten pohjalta ei olisi edes heti tajuttu leikata...
Ei se ultraus pelasta mitään, jos jotain on todella vialla.
Enkä usko, että se jatkuva ultraus on edes hyväksi sille sikiölle.
esim 4D ultrassa nähdään mahdollinen sydänrakennevika, joten vauvalle osataan sairaalassa varautua tekemään leikkaus heti synnyttyä.
Kun ultrassa näkyy terve lapsi, menee loppuraskaus rennommin. Jos taas joku "vika" löytyy, osaa vanhemmat henkisesti valmistautua siihen.
Jos joku näitä vastustaa aborttien takia, niin voin sanoa että abortteihin menee paljon enemmän terveitä lapsia, ihmisten ehkäisyn piittaamattomuudesta johtuen.
(Todella sairaat sikiöt keskeytyvät itsestään!)
Itse ymmärrän abortin ainoastaan insestin tai raiskauksen jälkeen...
kaikissa tutkimuksissa, joista ei ole mitään haittaa vauvalle tai itselleni. Kävin siis np-ultrassa, rakenneultrassa ja tuossa veriseulassa. On mielestäni hyvä osata etukäteen varautua siihen jos on mahdollisesti saamassa erityislapsen. Aborttia en siis olisi missään tapauksessa tehnyt, lähinnä sen henkisen valmistautumisen takia halusin käydä kaikki vaarattomat tutkimukset.
on olemassa rakennevikoja jotka tappavat vauvan ilman hoitoa. eli terve lapsi kuolee turhaan kun ei ole ultrattu. esim. juuri tuo napanuoran kaksisuonisuus, lapsi kuolee turhaan jos ei ole tiedetty viasta. kun vika tiedetään, syntyy terve lapsi. ja näitä vikoja on tosi paljon.
tietty jos ei vauvasta niin välitä voi jättää ultrat väliin. kyllähän jotkut juo ja polttaakin raskausaikana. kaikille terve elävä lapsi ei ole yhtä tärkeä.
Ei se ultraus pelasta mitään, jos jotain on todella vialla.
Enkä usko, että se jatkuva ultraus on edes hyväksi sille sikiölle.
Ei se ultraus pelasta mitään, jos jotain on todella vialla.
Enkä usko, että se jatkuva ultraus on edes hyväksi sille sikiölle.
joten kannattaa miettiä ottaako keskenmenoriskin.
Senkään tulos ei ole sataprosenttinen minkään tutkitun osalta. Muissa seuloissa saadaan vain osviittaa.
Haluan ennalta valmistautua mahdollisen vammaisen lapsen syntymään, jotta ehdin selvitellä adoptio ja laitokseen laittamisasiat etukäteen ja laitoksella vain allekirjoitan tarvittavat suostumukset, ja lapsi adoptioon.
Jos saan terveen lapsen, niin sen otan mukaani kotiin kun lähden synnäriltä
vasta vuosien jälkeen. Annatko lapsen heti adoptioon vai pidätkö kotona niin kauan kuin on terve ja kunnossa? Tosin et tällaisia saa tietää, kun ei niitä jokaiselta tutkita, Mutta jos tutkittaisiin? Antaisitko adoptioon ihan kaikentyyppiset vammaiset? Kuulovammaiset, näkövammaiset? Ja sitten vasta kun vamma selviää? Muuten ihan hienoa, jos kuitenkin aiot synnyttää mahdollisesti vammaisen lapsen, koska parempi kuitenkin elämä jossain muuaalla kuin kuolema.
virhemarginaali mielestäni liian iso ja en halua huolestua ja stressata sitä...
t.sh/th