Kun olin 15-v, hyvän ystäväni sisko kuoli kolarissa ja isä loukkaantui pahasti

Kun näin tätä ystävääni, en osannut sanoa mitään siitä asiasta, siis en sanonut siitä _sanaakaan_. Kerroin vain jostakin kesäleiristä, jolla olin ollut:( En oikeasti tiennyt, mitä olisi pitänyt sanoa. Kukaan tuttu ei ollut kuollut aiemmin. Äiti ja isä lähettivät perheelle surunvalitteluksi kukkia ja totta kai siinä oli myös minun nimeni.

Mutta kyllä tunsin itseni silloin typeräksi, epäkohteliaaksi, epäempaattiseksi ihmiseksi, kun en osannut ilmaista osanottoani. Vieläkin tulee paha mieli, kun muistan asian.

Jos silloinen ystäväni näet tämän, haluan nyt sanoa, että olen pahoillani törppöydestäni. Ja todellakin olin järkyttynyt perheesi menetyksestä silloinkin - en vain osannut pukea sitä sanoiksi.