Lue keskustelun säännöt.
Lapsen (vajaa 2v) itkeskely päivähoidossa
10.05.2006 |
Miten kauan mahtaa kestää, että lähtöhetken itkuskelu ja päivittäinen johonkin aikaan itkeminen jäävät pois. Takana vasta n. viikon verran päiväkotiaikaa, ja melkein joka aamu lapsi jää hoitajan syliin vähän itkemään, ja on itkeskellyt välillä vähän päivälläkin. Hoitoajat ovat melko lyhyitä, 4-7 h/pv.
Kommentit (24)
Sen jälkeen alkoi mennä hienosti. Tyttö oli 1v4kk.
Pari kuukautta myöhemmin oli pari viikkoa pois tarhasta vesirokon takia. Senkin jälkeen meni ainakin pari viikkoa totutteluun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin pienen paikka kun olisikin vielä äidin luona...
Mä luulin, että täällä saa sanoa mielipiteensä, mutta olinkin totaalisesti väärässä. Suksi vittuun!
Miten itse käyttäydyt, kun jätät lapsen hoitoon? Jäätkö siihen surkuttelemaan vai vilkutatko reippaasti ja lähdet pois?
Tuollaisessa tilanteessa äidin pitää näyttää, että tämä on positiivinen asia, lapsella ei ole mitään hätää, kun äitikin vain hymyilee. Liian monet jäävät surkuttelemaan ja vielä kotona voivottelevat päivähoitoa.
Mutta kun ei äidin pää kestänyt keskeneräistä gradua takataskussa. Täytyi päästä tekemään se pois alta. Ja miehelläkin opinnot pahassa vaiheessa...
Hienosti on meidän pikkuinen tarhaan loppujen lopuksi sopeutunut, ja on siellä oma iloinen itsensä. Kyllä se tarhan aloittaminen otti koville äidillä, että ei sitä muiden tarvitse enää korostaa, kiitos.
t.3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täsä sen taas näkee...mihin tää nykymaailma meitä vie...Surullista.
Jätin lapsen tarhaan aina iloisella ja reippaalla asenteella, enkä jäänyt surkuttelemaan. Itsekseni sitten vaan surin jos surin.
Niin, ja vielä sivuhuomautus että meilläkin lapsi on suht lyhyitä 6 tunnin päiviä tarhassa, ja monen kuukauden ajan oli vain 4 päivää viikosta.
t. 3 ja 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se lapsi sitten voisi jäädä itkemättä sinne, kun äiti itkee täällä? lapsi kotihoitoon vaan, kyllä ne sinne päiväkotiin vanhempanakin kerkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että äidin käytöksellä on suurta merkitystä. Lapset vain ovat yksilöitä. Tyypillistä lyödään vielä lyötyä -meininkiä, että tästäkin syytetään äitiä.
tai mitä tarkoitat ongelmilla? Lasten kehityskriisit, kuten hoitoon totuttelu, tai vaikkapa uhmaikä, ovat osa elämää. Lapsilla on vaikeita paikkoja, vaikka vanhemmat olisivat ihan täydellisiä. joillekin se vaikea paikka on hoitoon totuttelu, toisille taas ei.
Lapset vasta opettelevat elämää ja käyttäytymistä. Normaali lapsi ei käyttäydy AINA hyvin. Joidenkin lasten kasvattaminen on haastavampaa kuin toisten.
Oikein isot, todelliset ongelmat, kuten vaikka skitsofrenia, eivät ole äidin vika - niihin sairastuu jos on sairastuakseen. Pienemmät ongelmat ovat enemmänkin kasvatushaasteita, ja niitä ratkaistaan ajan kanssa. Ei ole huonon äidin merkki, jos joskus tarvitaan enemmän aikaa kuin naapurin lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opetetaan vanhempia, kuinka täytyy toimia.
...miten ihmiset hanakasti tuomitsevat vanhempia...
Jotkut katsoo kaikki kolhut pahoinpitelyksi...
Jotkut pitävät vanhempia huonoina jos lapsi on herkempi/vilkaampi...
Jotkut syyllistävät äitejä joilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin...
jne...
Aina riittää niitä jotka uskovat tietävänsä paremmin ja haukkuvat vanhempia joka asiasta...
Totta kai on hyvä että ulkopuoliset kertovat mielipiteitä, seuraavat asioita sivusta ja antavat asioihin omat näkökulmansa, Mutta asia on sitten ihan eri kun tuomitaan, pilkataan, mollataan ja syytellään vakavista asioista täysin aiheettomasti! Miettisitte aikuiset ihmiset vähän paremmin mitä suustanne päästätte...
Eikö noita perhe onnettomuuksia tapahdu jo liikaa... Kannattaako täällä lyödä vettä myllyyn että joku pahasti masentunut kilahtaa jne...
Kannustavat kommentit ja positiivisesti esitetyt asiat ovat aina parempi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te todella niin yksinkertaisia ihmisiä, että ihan vilpittömästi uskotte, että töihin/opiskeluihin palaavalle äidille kyseinen juttu olisi lasta tärkeämpi?!
Minä olisin, rakkaat kotiäityliinit, viestienne perusteella paljon enemmän huolissani TEIDÄN lapsistanne: veikkasin, että heistä kasvaa aika mielenkiintoisia pikkutyranneja, kun äideillänsä ei nähtävästi ole mitään muuta elämää kuin lapsi ja lapsi laitetaan jopa äidin hyvinvoinnin ja mielenterveyden edelle. Viestinne ovat sitä tasoa, että jos todella välitätte lapsillenne samaa ajattelumaailmaa ja he ressukat vielä ovat vaikutuspiirissänne turhautumiene uhreina 24 h/vrk, varautuisin ongelmiin viimeistään kouluiässä..
Ap:lle: meillä aloitti 1 v 5 kk hoidon ja reilu kk meni, että itkeskeli hoitoon jätettäessä, välillä toki ihan alussakin päiviä, että jäi reippaasti.
Jos vanhemmat ovat ison kasvatushaasteen kanssa tekemisissä, on ihanaa, että on tarjolla neuvoja ja vinkkejä ja rakentavia ehdotuksia, miten toimia. Kaikkea ei yksi ihminen välttämättä tule ajatelleeksi, ja esimerkiksi vertaistuki (jota tämän ketjun ap on käsittääkseni hakemassa) voi olla kultaakin arvokkaampi asia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi huono vanhempi, jos neuvoja kysytään ja otetaan vastaan. Sinä tunnut ajattelevan, että hyvää äitiä ei tarvitse kenenkään missään neuvoa. Pelottavaa.
13 & 15
Väitän, että ne mistä sinä ilmeisesti puhut ongelmina ovat osa ihan normaalia kasvamista, eikä niistä kannata ruveta ketään syyttelemään. Esimerkiksi, että hoitoon totuttelu voi kestää. Se ei johdu äidin käytöksestä, se vaan on sellainen homma, joka pistää jotkut lapset itkemään. Ikävä juttu sinänsä, mutta ei äidin vika, ei hoitopaikan vika, ei lapsen vika, ei yhtään kenenkään vika. Äiti voi olla hyvä (ja reipas ja iloinen, jos siitä saa lisäpisteitä), lapsi totaalisen normaali ja hoitopaikka tosi hyvä.
Sitten on vielä tämä muna vai kana -probleema. On helppoa sanoa, että lapsi ei itke, jos äiti on reipas ja iloinen. Mikäs on äidillä ollessa reipas ja iloinen, jos lapsi innoissaan lähtee leikkimään. Mutta jos tietää, että jo kuukauden päivät on pieni itkenyt lohduttomasti, niin voi olla hymy tiukoilla. Vähän sama juttu kuin esimerkiksi se, että koliikkivauvan äidit ovat hermostuneita ja ylihuolehtivaisia. Sellaiseksi tulee, kun yrittää päivät pitkät saada itkua loppumaan.
On vaan niin että on paljon erilaisia lapsia ja luonteita...
On herkkiä, villejä, sosiaalisia, ujoja, iloisia, vakavia, nopeasti oppivia, hitaammin oppivia jne...
JA sitten jotkut kapea katseiset ja ahdasmieliset mollaajat syyttävät vanhempia siitä kun lapset ovat erilaisia. Vaikka erilaisuus ei ole edes välttämättä mikään paha ja haitallinen asia!
Onko joku oikeasti niin tyhmä että jos lapsi on herkempi ja takertuvaisempi, pidetään vanhempia pahoina ja aiheuttajina?? (toki joskus on niinkin, mutta usein kyse on myös lapsen luonteesta)
Toinen on se että oletetaan vanhempien olevan tarkoituksella huonoja vanhempia... Jos lapsi on tempperamenttinen tai erityisen herkkä, vanhemmat eivät välttämättä tee mitään lapselle mitään pahaa, vaan eivät myöskään osaa väsyneinä/tietämättöminä tehdä oikeita juttuja jotta arki sujuisi. Kaikki eivät välttämättä osaa järkeillä kasvatusperiaatteita vaan sortuvat esim. antamaan lapselle ihan kaiken periksi...
terv. 23 :)
Sanoitte sen vielä paremmin...
Tästä on turha työssäkäyvien äitien alkaa räksyttämään, tää on mun mielipide. Jos tulee huono omatunto, niin se näkyy noissa ärsyyntyneissä kommenteissanne.
Kaverin tyttö itkeskeli pari kuukautta (oli kyllä tosi tosi kiintynyt ja symbioosisuhteessa äitiinsä, muut eivät hoitaneet), meillä onneksemme molempien itkut loppuneet nopeasti, esikoinen parissa viikossa ja kuopus viikossa.