ADHD:n lasten vanhemmille kysymyksiä

Meillä jo murkkuikäinen poika, jolla vahvat ADHD ja aspergeripiirteet, Ongelmien kanssa olemme eläneet jo reilut 10 vuotta. Pojan varhaislapsuuden neljään vuoteen asti elimme ulkomailla ja kun hän on vielä esikoinen, en heti tajunnut, että jotain on vialla. Ensimmäiset hälytyskellot soivat kun puhe oli raskaasti myöhässä. Otin Suomen neuvolan kautta yhteyttä puheterauttiin pojan ollessa 2½v. Sovimme arvioineista Suomen loman ajalle (poika 3v 3kk). Testeissä todettiin puheen joko myöhästymisen myöhästyminen tai vaikea eksperttiivinen dysfasia, lisäksi motorista kömpelyyttä. Saimme puoli vuotta " armon aikaa" ulkomailla oloon ja ohjeita. Koska puhe ei sanottavasti lähtenyt käyntiin, vaikka ensimmäiset sanat tulivatkin, palasimme Suomeen. Jatkotutkimukset ja tiivis terapia alkoi, poika silloin 4v..



Ulkopuoliset kiinittivät tässävaiheessa huomiota puheen puuttumiseen, mutta poika on aina ollut pienikokoinen, joten monet pitivät ikäistään huomattavasti nuorempana.Ylivilkkaus alkoi myös olla huomattava, mutta sekin meni ulkopuolisen silmin uhmaiän piikkiin. Motorinen kömpelyys oli myös nyt selkeää.



Kävimme laajat neurologiset testit eli ainakin: neurologi, foniatri, puh-ter., toim.ter., fys. ter, labrat, magneettikuvaus. Tutkimusten alkaessa poika oli juuri 4 v täyttänyt. Lähete meni alunperin neuvolan kautta.



Terapiana pojalla on ollut puheterapia 5v, toimintaterapia 1v + ns kotiterapiaa koko ikänsä, toimintaterapeutin vetämä ryhmä 1v, keskustelut psykologin ja koulukuraattorin kanssa sekä nyt menossa 2 vuotinen ryhmäpsykoterapia. Lisäksii maksoimme itse ehkä 5v terapialuonteista ratsastusta.



Kotona ja muuallakin on pitänyt olla strukturoitu aikataulu ja ympäristö. Muutoksista on pitänyt ilmoittaa hyvissä ajoin. Tietokoneella pelaamista ja videoiden katsomista on pitänyt rajoittaa huomattavasti, koska pitemmästä pelaamisesta / katsomisesta on levoottomuus lisääntyy. Omantoiminnan ohjaamista ovat helpottaneet toiminnanohjauskortit, jotka kertovat missä järjestyksessä ja milloin mitäkin toimintaa pitää tehdä.



Hyviä vinkkejä ja teoriatietoa on seuraavissa kirjoissa:

- MBD ja ADHD -diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen ( Michelsson, Miettinen, Valkamaa, Virtanen)

- Tahatonta tohellusta - sensoorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä. Kirjoittanut Kranowitz. PS-kustannus, opetus 2000 -sarja





TOivottavasti tästä on sinulle jotain hyötyä. Elämä ADHD lapsen / nuoren kanssa on haastavaa ja me olemme saaneet ulkopuolista keskusteluapua ja tukea tapaamme toimia mm perheneuvolasta ja sopeutumisvalmennuskurrsseilta.

Missä vaiheessa aloitte epäillä jonkun olevan ehkä vialla? Huomasiko ulkopuoliset?



Aloin epäillä oikein tosissani noin 3-vuotiaana.



- Mitkä oli " oireet" eli minkälainen lapsi?



Lapsi kuulosti hyvin kuvaamasi kaltaiselta



- Missä vaiheessa aloititte tutkimukseen menemisen ja missä vaiheessa diagnoosi tuli (ikä)? Kenen kautta aloititte asian eteenpäin viemisen (päiväkoti, neuvola...)?



Neuvolassa seurailtiin tilannetta 5-vuotisneuvolaan asti. Olin ottanut asian puheeksi mnta kertaa aiemmin. Neuvolan jälkeen psykologille kehitysarviotestiin, (joka meni taidollisesti hyvin) mutta psykologi oli huolissaan levottomuudesta ym. Hankimme neuvolalääkärin kautta lähetteen jatkotutkimuksiin lastenpsykiatrian polille (lastenneurologinen on tälläpäin ihan täynnä ja jonot tosi pitkät.) Nyt tutkimukset siis kesken, mutta diagnoosin tuleminen näyttää selvältä.



- Kun diagnoosi tehty tuliko tukitoimenpiteitä (toimintaterapiaa jne)?



Toimintaterapiaa luvassa jo ennen diagnoosia, muut tukitoimet vielä auki. lääkityksestä puhuttu



- Mitkä asiat helpottaneet esim. kotona adhd lapsen kanssa vuosien varrella?

Asiat eivät ole helpottaneet, nyt meillä on tähän mennessä rankin jakso (ikää vajaat 6v)



- Miten saaneet arjen pyörimään paremmin? Millä keinoin?



AD/HD- liitosta voi tilata ilmaiseksi erittäin hyvän vihkosen, jossa on paljon vinkkejä AD/HD- lasten (ja muuten vaan vilkkaiden) kasvatukseen. Suosittelen!



- ja jos jotin lisättävää, niin mielellään otan vastaan tuen kaikkeen mahdolliseen !



Perheklubin sivuilla on aika paljon AD/HD-asiaa... Kannattaa käydä kurkkaamassa siellä!

Jotkut joutuu vuosia taistelemaan, että saavat lapselleen adhd-diagnoosin,

jotkut lapset saavat sen, vaikka vanhemmat eivät halua asiaa myöntääkään...

Meillä on 8-vuotias poika, jolla neurologin mukaan todennäköisesti tarkkaavaisuushäiriöpainotteinen ad/hd, tarkempia tutkimuksia odotellaan. Itselläni on ad/hd, uskon myös esikoistytölläkin olevan, tosin lievempänä. Veljelläni on, ja äidilläni havaitsen olevan (ei diagnoosia) ja isä jos olisi elossa, niin voisin todeta saman hänessäkin.





Tässäpä vastauksia, toivottavasti on jotain apua:







- Missä vaiheessa aloitte epäillä jonkun olevan ehkä vialla? Huomasiko ulkopuoliset? HIEMAN ENNEN ESIKOULUIKÄÄ



- Mitkä oli " oireet" eli minkälainen lapsi? VAUVANA LEVOTON, HUONO NUKKUMAAN, MYÖHEMMIN TARVITSI PALJON UNTA. ILMAN OHJATTUA TEKEMISTÄ ON OLLUT KUIN VIETERIUKKO. KIUKUTTELEE, SAA RAIVAREITA LÄHES JOKA PÄIVÄ. KOULUSSA EI KESKITY, ON KUITENKIN HYVIN ÄLYKÄS. JATKUVASTI TULEE PALAUTETTA KÄYTÖKSESTÄ.



- Missä vaiheessa aloititte tutkimukseen menemisen ja missä vaiheessa diagnoosi tuli (ikä)? Kenen kautta aloititte asian eteenpäin viemisen (päiväkoti, neuvola...)? EKALLA LUOKALLA, ELI ÄSKETTÄIN LÄHDIMME TUTKIMUKSIIN. KÄVIMME YKSITYISELLÄ NEUROLOGILLA.



- Kun diagnoosi tehty tuliko tukitoimenpiteitä (toimintaterapiaa jne)? ODOTAMME NEUROPSYK. TUTKIMUKSIA.



- Mitkä asiat helpottaneet esim. kotona adhd lapsen kanssa vuosien varrella? VAIKEUTUNEET VAIN...



- Miten saaneet arjen pyörimään paremmin? Millä keinoin? KTS. ED.



- ja jos jotin lisättävää, niin mielellään otan vastaan tuen kaikkeen mahdolliseen ! TSEMPPIÄ TEILLE... EI OLE HELPPOA. VARSINKIN KUN ITSELLÄ SAMA VIKA!

- Missä vaiheessa aloitte epäillä jonkun olevan ehkä vialla? Huomasiko ulkopuoliset?



*Lapsi on aina ollut vähän erilainen. Ensimmäisen vuoden oli äärettömän tyytyväinen ja rauhallinen, hyvä nukkuja jne. Näin jälkikäteen ajateltuna liian rauhallinen ja tyytyväinen.... " Oireilu" alkoi kun " palautusaika meni umpeen" eli tuolla lähempänä kahta vuotta



- Mitkä oli " oireet" eli minkälainen lapsi?



*Raivostui helposti ja silmittömästi, ei jaksanut odottaa, kielenkehitys oli viivästynyttä, ei jaksa keskittyä leikkeihin, jatkuvassa liikkeessä, kiipeilee aina ja kaikkialle, aisti yli- ja aliherkkyyksiä jne.



- Missä vaiheessa aloititte tutkimukseen menemisen ja missä vaiheessa diagnoosi tuli (ikä)? Kenen kautta aloititte asian eteenpäin viemisen (päiväkoti, neuvola...)?



*Hakeuduimme tutkimuksiin viime keväänä kun lapsi oli 5v Tutkimukset on tehty pääasiallisesti yksityistä kautta (lastenneurologi, neuropsykologi) sekä terveyskeskuksessa (toimintaterapeutti, puheterapeutti). Myös pph kannusti tutkimuksiin.



- Kun diagnoosi tehty tuliko tukitoimenpiteitä (toimintaterapiaa jne)?



*Toimintaterapiaa ja puhterapiaa tarvitsee, paperit sisällä Kelassa nyt. Olemme myös menossa ADHD-keskuksen POP-perhekouluun



- Mitkä asiat helpottaneet esim. kotona adhd lapsen kanssa vuosien varrella?



*Diangoosihan on vasta saatu ;-), mutta ymmärtäminenkin helpottaa hieman...

- Miten saaneet arjen pyörimään paremmin? Millä keinoin?



- ja jos jotin lisättävää, niin mielellään otan vastaan tuen kaikkeen mahdolliseen !



*Kannustan sinuakin hakemaan vertaistukea esim. tuolta Perhiksen palstalta jos et siellä viellä käy. http://perheklubi.net/index.php?act=SC&c=8 Katso myös vastaukseni toiseen ADHD kysymykseen sekä tuohon " onkohan 4-vuotiaani erityislapsi"

- Missä vaiheessa aloitte epäillä jonkun olevan ehkä vialla? Huomasiko ulkopuoliset?



Koulukypsyyskokeen yhteydessä eskarissa.



- Mitkä oli " oireet" eli minkälainen lapsi?



Haaveili ja ei kuullut ohjeita. Eskarissa ei oikeen onnistunut osallistuminen ohjattuun toimintaan, kun pomppi eläimenä pitkin lattioita :-). Syöminen oli myös usein jonkun eläimen matkimista.



Poikaa piti opastaa paljon vaiheittain ihan arkirutiineissakin. Ei pystynyt käsittelemään peräkkäisiä ohjeita vaan piti hokea aina yhtä asiaa, kunnes toimenpide oli suoritettu.



Kun oli menossa tekemään jotain niin näki toisen virikkeen ja jäi siihen kiinni. Jos olisi pitänyt istua jossakin niin oli kuin kirppuja täynnä. Meni sellaiseksi venkoilemiseksi. (tosin on aika tyypillistä ton ikäsille muillekin).



- Missä vaiheessa aloititte tutkimukseen menemisen ja missä vaiheessa diagnoosi tuli (ikä)? Kenen kautta aloititte asian eteenpäin viemisen (päiväkoti, neuvola...)?



6v iässä koulukypsyyskokeen yhteydessä. Lähete lastenneurologille ja muihin tutkimuksiin.



- Kun diagnoosi tehty tuliko tukitoimenpiteitä (toimintaterapiaa jne)?



Ei tullut. Suositeltiin eskarin kertaamista jos on avustaja mutta avustajaa ei sitten saatukaan. Ihan typerä homma se eskarin kertaus. Meni sitten mukautettuun opetukseen vuoden myöhässä.



- Mitkä asiat helpottaneet esim. kotona adhd lapsen kanssa vuosien varrella?



No ihan kaikki. Ei ole oikeastaan mitään ongelmia. Kellon oppiminen on ollut takkuista puuhaa ja yleensä kaikki sellainen mikä ei kiinnosta aivan julmetusti. Kun on kiinnostunut jostakin niin oppii ihan mitä vaan tosi nopeasti. Tosi fiksu poika ja luova kuin mikä, kuten monet ADHD -ihmiset. Aivan uskomattoman hyvä piirtämään.



- Miten saaneet arjen pyörimään paremmin? Millä keinoin?



Vaiheittain opastus ja selkeät rutiinit silloin kuin poika oli ihan haahuilija vielä. Vauhti piti säännöllisin väliajoin (n. 4-5 kertaa päivässä) laskea aivan nollaan ennen kuin mopo alkoi taas karkaamaan käsistä. Eli kun meno alkoi kiihtymään niin ennakoitiin ja palautetiin jonkun rauhallisen tekemisen piiriin. Johdonmukaisuus on must adhd lapsen kanssa, vaikka joskus tekisi mieli antaa vaan periksi.

Meillä 3v. tyttö. Tämän ikäisille ei mitään diagnooseja voida vielä tehdä, mutta itse olen aivan varma, että adhd on.



Vauvasta asti on ollut aivan mahdoton suoraan sanottuna! Eli nukkunut yöt pätkissä, päiväunia ei ollenkaan. Muutenkin tyytymätön, ei esim.koskaan ole suostunut istumaan rattaissa, vauvanakin vain huusi suoraa huutoa, niin, että usein vanhemmat ihmiset tulivat kysymään, josko lapsi on kovin nälkäinen...



On lähes mahdotonta esim.käydä kaupassa, tai matkustaa bussilla. Silloin joudun pitämään lasta väkisin paikallaan, koska muuten juoksee bussin käytävää edes takisin, hyppii penkeillä. Eikä auta mikään. Olen esim. ottanut mukaan kirjan ja yrittänyt kiinnittää huomion siihen, tai näyttänyt kuinka muut lapset istuvat paikallaan, yrittänyt houkutella katsomaan maisemia " jos vaikka näkyisi koiria, mopoja..." mutta mikään ei tehoa. Lapsi ei edes välitä, vaikka vieraat ihmiset sanoisivat hänelle!



Lapsi tuntuu myös olevan ylisosiaalinen, mikä voi ensin kuulostaa hyvältä asialta, mutta tarkemmin ajateltuna ei sitä ole! Saattaa esim.huudella vieraille aikuisille, tai vaikka huitaista.



Syöminen on aina ollut aivan mahdotonta. Ja kyllä, olemme kokeilleet kaikkea! Mitään välipaloja ei ole, ei keksejä, piirakoita, jogurttia...vain ruoka joka syödään (mukamas) pöydässä. Mutta lapsi ei vaan pysty istumaan paikallaan. Ruokailu on sitä, että laitan ruoan pöytään, jonka jälkeen lapsi temppuilee vähän aikaa, jonka jälkeen käsken pois pöydästä. Välillä jopa herää yöllä nälkään, ja syökin silloin valtavan annoksen...kai silloin on sopivan rauhallisessa tilassa malttaakseen syödä;)



Muiden lasten kanssa tulee hyvin toimeen, ei lyö tms. mutta aikuisia kohtaan käyttäytyy huonosti.





Tämä on tosi raskasta, kun koko elämä tuntuu olevan yhtä taistelua. Tyttö aloitti päiväkodissa pari päivää viikossa, ja on ollut helpottavaa kuulla, että siellä on aivan samat ongelmat! (en olekaan vaan huono,saamaton äiti) siellä alkaa syksyllä erityisryhmä, johon tyttö pääsee. Jotain hyvääkin, eli päiväkodista on sanottu että tyttö on fiksu, omatoiminen ja erittäin lahjakas liikunnallisesti.

Neuvolapsykologilla on tullut joitain hyviä neuvoja.

Ei sanan merkitys varsinkin, eli ei on ei. Sana menettää tehonsa, jos sitä hokee jatkuvasti, ja monen metrin päästä. Katsekontakti auttaa usein:)



Palkitseminen. Meillä esim.on tehty niin, että vaikeat tilanteet, kuten bussimatkat...niin jos se sujuu hyvin, tyttö saa kotona laittaa yhden helmen purkkiin. Kun helmiä on 10, käydään jätskillä.

Helmien sijaan voi vaikka liimata tarroja vihkoon tms.

Lapset rakastaa tällaisia juttuja:)



Ja muistakaa aina kannustaa ja kehua lasta, kun hän tekee jotain oikein/hyvin. Kunpa itsekin muistaisi...joskus kun lapsi nukkuu ja näyttää niin rauhalliselta, ajattelen kuinka ihana pieni ihminen hän onkaan, niin rakas, vaikka helppoa ei olekaan.

Meidän poika on myös ollut aikaisemmin ylisosiaalinen ja saimme pitkään vahtia häntä ulkona ja olla mukana esim poistossa. Pojan ollessa 1-2 luokalla hän olisi halunnut lähteä yksin poistoon. Pojan tunteneen perheneuvolan kuraattorin kanssa keskusteltuani en päästänyt, koska poika olisi varmaan lähtenyt kenen tahansa mukaan. Kannattaa tosiaankin olla varovainen, jos ylisosiaalisia piirteitä.



Ruokailuongelmat vaikuttavat tosiaankin johtuvan vaikeudesta istua paikoillaan. Meillä paikaillaan pysymiseen auttoi (mm. koulussa, läksyjä tehdessä, ruokailussa jne.) Dyn-air tyyny, se on ilmalla täytetty pyöreä vahvasta kumista tehty tyyny. Samaa tyynyä käytetään myös tasapainoharjoituksiin. Jos olette jo olleet neurologisissa tutkimuksissa tai toimintaterapeutin arvioinnissa, voisit kysyä tyynyä lainaan / kokeiluun ko paikasta. Luusisin joidenkin urheiluliikkeiden sitä myyvän ja ainakin nettikaupoissa näky olevan (googlaa dyn-air). Ideana on, että tyynyllä istuessaan lapsi saa voimakkaita tasapainokokemuksia pienillä liikkeilä, eikä hänen tarvitse heilua niin kovasti.

.. on ihan helvettiä jo vuosikkaan kanssa tai ollut synnäriltä asti. Suvussa kulkee järjestäen ad/hd ja diagnoosia katsotaan vasta vanhemmiten, mutta vilkkautta on todella, aggressiivisuutta, ei ymmärrä, ei puhu jne.. tarkkaan ei tiedetä näin nuorena, että mitä on, mutta tosiaankin ad/hd kulkee ihan vanhemmalta lapselle meidän suvussa kautta aikojen joten eiköhän meidänkin esikoisella se on. Pelkään kuinka käy kun saa toisen lapsen. Todella raskasta nyt jo, tietää ainakin nyt miltä minun vanhemmista tuntui kun olin todella aggressiivinen ylivilkas lapsi, siihen aikaa ei vain tunnettu ad/hd eikä lääkkeistä ollut tietoakaan. Annettiin kyllä terapiaa.