Itsensä hoitelemisesta:

Alkuaikoina tai ensimmäisten 10 vuoden aikana hyvinkin usein masturboin mieheni nähden ja sama toisinpäin. Totta puhuaksweni en koskaan siitä nauttinut. Tunsin oloni vaivaantuneeksi, vaikka tilanteessa näyttelin osani kiitettävästi. Jossain vaiheessa en sitten enää milloin milläkin verukkeella tuohon hommaan ryhtynyt. Enää ei ole tarvinnut viiteen vuoteen noita sessioita harrastaa.

Minua ei haittaa, jos muut parit tuota tekevät ja se on myös minun mielestäni täysin normaalia. Se ei vaan ole "mun juttu" ja mielestäni minulla on oikeus kieltäytyä. En koskaan ole miehelleni sanonut, että "oikeastaan en ikinä koko jutusta tykännyt" vaan asia on ikäänkuin vaiettu kuoliaaksi. Ihan hyvä juttu näin ja olen nyt todella tyytyväinen. Tosin jos nyt tulisi puheeksi toisen nähden masturboiminen, niin sanoisin kyllä ihan suoraan, etten minä sitä enää halua ja että nuo ajat ovat meidän kesken taaksejäänyttä elämää. Toki jos tämä aiheuttaisi miehelle ylitsepääsemättömän ongelman, niin hän on täysin vapaa hankkimaan mieleisensä kumppanin. Meillä jokaisellahan on vain tämä yksi elämä.



Että tällainenkin ihminen on olemassa, joka ei nauti itsesnä hinkkaamisesta puolison nähden, eikä myöskään halua katsella kenenkään runkkaamista. Ai, niin! En myöskään katso pornoa. =)