"Hanki itsellesi pano"

...mulla ainakin on vaimon lisäksi useita tilapäisiä panoja...silleen kerran pari, kolme kertaa, ja sitten out. Näin ollut ihan alusta asti. Jos vaimo pihtaa, niin ei muuta kuin heitä se pihalle.

Olen naimisissa oleva mies ja saanut vaimolta viimeksi tammikuussa... Olen ehdotellut, kysynyt mikä on ja yrittänyt kaikenlaista. Kysyin onko minussa jokin vikana, mitä voisin tehdä toisin, huomioida vaimon paremmin jne. Joku aika sitten vaimo sanoi ettei vaan ole viimeisen vuoden aikana huvittanut - ei kuulemma minun eikä kenenkään muunkaan kanssa. Sanoin että minullakin on halut ja olisihan se ihan kiva edes silloin tällöin naidakin. Vaimon vastaus yllätti, sillä hän sanoi että hanki itsellesi vakipano, se ei häntä haittaa. Vieraissa en ole koskaan liittomme aikana käynyt, mutta nyt kyllä tietysti rupesin miettimään... Onko tuollainen ehdotus teistä normaalia ja antaisittteko omalle miehellenne luvan hankkia vakipano jos teitä ei seksi huvita?

En tiedä missä kaapissa säkin oot sit kasvanu,jos et ymmärrä sua rakastavn vaimon puhetta.Koska muuten menee teillä sit hyvin kulissit ja kaikki kunnossa.

jaa... no ehkä sitten tyhmä... mutta valista vähän...

Akka hankeen jos ei lohkee ja estää sivusuhteet. Turha siinä on puutteessa vinkua ja toisen nälviä pikku syrjähypyistä. Kunnon kuri olla pitää!

jos itseä ei kuitenkaan huvita muttei tahdo toisen kärsivän puutteesta.



Minäkin olen miehelleni kerran antanut luvan hankkia seksinsä muualta, juuri siksi ettei minua huvittanut pitkään aikaan enkä nähnyt sitä juuri tulevaisuudessakaan mahdollisena (siis sitä, että minua huvittaisi). No, tietääkseni mies ei kuitenkaan tätä tilaisuutta hyväkseen käyttänyt, ja oikeastaan hyvä niin. Minä nimittäin tajusin sitten jälkikäteen syyt haluttomuudelleni, ja sitä myötä tajusin, että jos miehellä olisi sivusuhde ollut, luvalla tai ilman sitä, se olisi loppujen lopuksi vain pidentänyt haluttomuusjaksoani. En tiedä, mahtaako teillä olla näin, mutta puhunkin nyt omasta kokemuksestani.



Mun haluttomuuteni alkoi raskauden myötä. Olin jo ennen raskautta melkoisen epävarma itsestäni, vaikken silloin ollutkaan mitenkään rumimmasta päästä naisia (voi, kun olisin silloin sen tajunnut, enkä vasta nyt, kun se on jo myöhäistä), mutta raskauden aikana, kun raskausarpia alkoi putkahdella kuin sieniä sateella, kiloja tuli lisää, tuntui että leviän joka ilman suuntaan ilman mitään vaikutusmahdollisuutta siihen, epävarmuus itsestäni nousi ihan uusiin sfääreihin. Tätä korosti tietysti se, että aiemmin saamani huomio miespuolisilta katosi samaa tahtia mahan kasvun myötä, sekä se, että omankin mieheni huomiointi hupeni yhtä lailla. Koin itseni rumaksi ja valtavaksi, ja uskallan väittää, ettei se ainakaan auttanut, että mies kohteli minua kuin kämppistä eikä kuten vaimoaan. Synnytyksen jälkeen kilot kyllä karisivat nopeaan tahtiin, olin jopa alittanut entiset mittani puoli vuotta synnytyksen jälkeen, ja imetyksen loppumisen myötä mieskin alkoi jälleen kiinnostua minusta seksuaalisesti. Tässä vaiheessa minä olin kuitenkin ollut 1,5 vuotta ilman minkäänlaista seksuaalista huomiointia, ja yhtäkkiä mies pyörikin ympärillä joka ainoan mahdollisen hetken seksiä vonkaamassa, ja vetosi vähän väliä siihen, että "parisuhteessa normaalisti harrastetaan seksiä" ja "on ne minullakin halut, jotenkin ne minun pitää tyydyttää". Tuntui siltä, että mies piti minua jonakin panopuuna, jonka velvollisuus on tyydyttää miehen tarpeet silloin, kun se miehelle sopii, eikä vaimonaan. Tietysti heräsi myös epäilyt siitä, missä mies oli ne tarpeensa ja himonsa käynyt tyydyttämässä viimeset 1,5 vuotta, kun minun palveluksiani ei silloin kerran tarvittu, ja olin myös aika katkera siitä, että miehellä oli valta määritellä, koska meillä on parisuhde (siinähän harrastetaan seksiä) ja koska ei (jolloin seksiä ei harrasteta). Suututti, että minun kyllä oletettiin ja pitäisi huolehtia miehen tarpeista ja haluista, mutta miehen ei tarvinnut pätkän vertaa minun haluistani ja tarpeistani välittää. Tuolloin en pystynyt yhtään mistään repimään minkäänlaisia positiivisia tunteita miestäni kohtaan, vaikka kai ne siellä jossakin olivat, jäivät vain sen kaiken kiukun, katkeruuden ja vihan alle piiloon.



Minä tein lopulta erohakemuksen. Mies ei sitä suostunut allekirjoittamaan, mutta minä en siitä välittänyt, pistin sen käräjäoikeudelle joka tapauksessa. Hankin oman asunnon ja muutin pois kotoa yhteisen lapsemme kanssa, enkä olisi pätkääkään välittänyt olla tekemisissä mieheni kanssa. Alkuun suostuin siihen, että sovimme lapsen ja miehen tapaamiset yms. asiat ilman vahvistettua sopimusta, mutta kun kyllästyin miehen jatkuvaan soitteluun (soitti käyttäen lasta tekosyynä päästäkseen puhumaan "parisuhteestamme"), varasin ajan lastenvalvojalle tapaamissopimuksen aikaansaamiseksi ja vahvistamiseksi. Lastenvalvojan pakeilla mies alkoi tilittää, miten minä en suostu edes keskustelemaan hänen kanssaan avioliittomme ongelmista, ja lastenvalvoja suositteli ottamaan yhteyttä perheasiain neuvottelukeskukseen, jossa voisimme käydä selvittelemässä ongelmiamme lapsemme parhaaksi. Koska lastenvalvoja korosti sitä, että lapselleni on parasta, jos isä ja äiti saavat välinsä selvitettyä niin, että pystyvät tulemaan toimeen, vaikka ovatkin eronneet, suostuin tähän. Lähdimme siis pariterapiaan, minä tarkoituksena saattaa avioliitto lopullisesti päätökseen, mies varmaankin toiveenaan saada se jatkumaan.



Pariterapiassa mies nosti esille tämän seksiasian - miten parisuhteessa hänen mielestään harrastetaan seksiä, ja hänelläkin on halut ja tarpeet. Minä totesin tähän, että hankkikoon jonkun vakipanon tai vaikka kymmenen sellaista, minua ei kiinnosta tippaakaan toimia tuollaisen itsekkään paskiaisen spermaämpärinä. Olin vihainen, ja toitotin kaiken vääryydeksi kokemani, kaiken yllä jo kertomani päin niin miehen kuin terapeutin naamaa. Molemmat olivat hyvin hämmästyneen näköisiä, kun lopetin tilitykseni, ja lopulta terapeutti kysyi, oliko mieheni koskaan edes tullut ajatelleeksi, miltä miehen vaatimukset "normaalista seksistä ja parisuhteesta" kuulostivat sen kaiken jälkeen, mitä mies oli minut pistänyt kokemaan raskauden ja imetyksen takia. Mies totesi, että ei ollut.



No, lopulta kuitenkin asiat saatiin selvitettyä sen verran hyvin, että eron harkinta-ajan loppuessa asuimme jo uudessa, yhteisessä kodissa. Toisen raskauden myötä kävimme taas vähän samankaltaisessa notkelmassa kuin tuon ensimmäisen raskauden myötä, muttei onneksi sen syvemmässä. Huomaan kyllä edelleen itsessäni epävarmuutta itseni suhteen, ja olen edelleen ajoittain äkäinen siitä, että miehellä on niin paljon suurempi valta meidän seksielämässämme ja varsinkin sen olemassaolossa kuin minulla, mutta vähitellen ja pikkuhiljaa olemme kai onnistuneet jonkinlaisen suht normaalin parisuhteen luomaan. Jos mies olisi vaki- tai jonkun muun panon itselleen hankkinut, lopputulos olisi varmaankin ollut eri

No ei tunnu että säkään ihan terve oot. Kun pitää käydä kunnallisilla viranomaisilla ekan lapsen takia. Tämän jälkeen mennä yhteen ja hankkia toinen lapsi. Typerää ehdottaa miehelle ulkopuolisgta vakipanoa, kun itsekin on epävarma olemassaolostaan. Mahtaako olla takana rikkonainen perhe jo lapsuudessa?



No, kukin omillaan.

Hyvä kirjoitus ja naurattaa (hyvällä tavalla) se ettei tainnut ukko ajatella muuta kuin omaa napaansa. Mutta ei siinä mitään, vaikea se on muulla ajatella kun munalla kun lantiossa kiertää umpisolmua ja silmissä sumenee päivittäin kun muija vaan pihtaa!

En mä kyllä oikeen tiedä, että jos toinen odottaa puoltoistavuotta et toinen kävis kimppuun, ni mun mielestä silloin ei sen enempää sillä miehellä eikä naisella oo ainakaan kommunikaatiotaidot kohdallaan, ja syypää ongelmiin kummallakin osapuolella löytyy ihan peilistä. Pitää siitä näkemästään sit tai ei. Mut enempi kuin seksi, spermaämpärinä tai spermaämpärin täyttäjänä toimiminen, toimiva parisuhde vaatii toimivia käytännön asioita ja toimivaa kommunikaatiota.



Itellä miehenä oli vähän samanlaisia ongelmia, fyysinen läheisyys liitossa hiipui vaikka asiasta keskusteltiinkin välillä. Mitään vaatimuksia mun mielestä seksin määrän tai laadun suhteen on aika turha esittää, ei kai meistä kukaan pysty seksiin tolla ämpäriperiaatteella enkä ainakaan minä miltään ämpäriltä seksiä haluaiskaan. Ihan yhtä lailla sitten voi sen tyydyttämisen hoitaa omatoimisestikin.



Vaan sitä läheisyyden kaipuuta ja tunnetta se ei korvaa. Ite katoin puolen vuoden seksittömyyden kuluttua, että oon vapaa harrastamaan suhteita muiden kanssa; miten voit "pettää" jotain jonka kanssa et edes ole? Ratkaisu toimi, olin itse tyytyväinen eikä vaimollakaan mitään valittamista kait pitäis olla, koskei itse halunnut? Eihän tarkoituksena ollut vaan kiristää tai kiusata? No, miten hyvänsä, asioista keskusteltiin ja kerroin avoimesti myös sivusuhteista sekä ilmoitin olevani valmis lopettamaan liittomme.Vaikka asioista oli yritetty keskustella aiemminkin, niin vasta tämä laukaisi pattitilanteen, ja sittemmin on myös tuo fyysinen puoli palautunut normaaliksi sekä eroaikeet haudattu. Ainoo kenties jonkun puolelta huono puoli on se, jos sellaista haluaa oikein hakemalla hakea, että noi sivusuhteet kyllä jäi mukaan kuvioihin. =D

No ei tunnu että säkään ihan terve oot. Kun pitää käydä kunnallisilla viranomaisilla ekan lapsen takia. Tämän jälkeen mennä yhteen ja hankkia toinen lapsi. Typerää ehdottaa miehelle ulkopuolisgta vakipanoa, kun itsekin on epävarma olemassaolostaan. Mahtaako olla takana rikkonainen perhe jo lapsuudessa? No, kukin omillaan.

mutta minähän en ole sitä lapsuudenperhettäni itse päässyt valitsemaan. Kommunikaatiopulmistahan meilläkin pohjimmiltaan oli kyse, joskaan niitä ei ole täysin ratkottu edelleenkään. En minä tiedä vieläkään, miten tuolle miehelle pitäisi puhua, jotta hän kuuntelisi. Älkää nyt sentään kuvitelko, etten olisi tuolloin vaikeuksiemme aikaan yrittänyt niistä keskustella ja puhua, yritin kyllä, mutta tuleehan se mitta täyteen varmaan jokaisella joskus, kun vastakaikua ja ymmärtämisen merkkejä ei vastapuolelta tule. Eikä mies edelleenkään osaa katsoa asioita muiden näkökantilta kuin omastaan. Seksin saralla tässä ei kuitenkaan enää ole juuri ollut ongelmia, tai ei ainakaan noin valtavia kuin aikoinaan oli.

Tällä hetkellä mulle on kuitenkin kaikkein tärkeintä se, että asiat on saatu selvitettyä, eikä omien lasteni perhe ole enää rikkonainen. Olen oikeasti kiitollinen siitä, että mieheni oli ja on niin sinnikäs - helpommallahan hänkin olisi päässyt, kun olisi vain antanut olla ja lähtenyt muualle seksin perään, joten miehen ansioksihan tuo pitää lukea, että perheemme on edelleen koossa.

Voisin kuvitella sanovani noin vaikka en sitä tarkoittaisikaan.... väsyneenä ja stessaantuneena saattaisin sanoa miehelleni noin vaik tarkottasin ihan jotain muuta....

Toteutuessaan olis sitte kenellä? Sillä joka noudatti kehoitusta, vai sillä joka ei tarkoittanut mitä sanoi?

Naispuolinen tuttavani kertoi antaneensa aikanaan miehelleen luvan käydä vieraissa, koska häntä itseään ei haluttanut. Yhtäältä ymmärrän asian, toisaalta en.



Meillä on ollut tuo sama juttu. Vaimo ei halua, asiasta on puhuttu kauniisti ja kumpikin on myös näyttänyt tunteitaan äksyin ilmauksin. Asiantuntijan puheillakin on käyty, mutta mikään ei muutu. Tällä hetkellä minä olen hyväksynyt sen, että vaimoni haluaa vain muutaman kerran vuodessa. Kun tilanne alkoi, minulle olisi maittanut useinkin. Nyt omat haluni ovat hiukan vähentyneet, syy on juuri tuo, etten minäkään halua naida "spermaämpäriä".



Olen ajatellut, miltä tuntuisi, jos vaimoni antaisin moisen luvan. Asia ei minusta ole mitenkään helppo: en minä tunne ketään, jonka kanssa voisin naida. Enkä halua ketään ventovierasta ja yhdentekevää. Toisaalta pelkään että jos naisin jonkun tutun kanssa, rakastuisin häneen. Sitäkään en halua, koska se olisi väärin sekä vaimoani että tuota toista naista kohtaan. Viimeksi olen nainut jonkun muun kanssa 7 vuotta sitten, ja tuntuu etten enää edes osaisi olla kenenkään muun kanssa. Ja ettei asia vain olisi helppo, kuitenkin minun tekisi mieleni harrastaa seksiä jonkun muun kanssa ja etenkin tuntea itseni halutuksi.



Lisäksi on vielä sekin ajatus, että seksin pitäisi lähentää pariskuntaa. Seksi jonkun muun kanssa ei taatusti tee sitä, ei vaikka lupakin olisi.

Mikä oikeus vaimollasi on estää sinua saamasta tyydytystä, kokea läheisyyttä ja intohimoa jos itse koet sen tärkeäksi ja sen puute haittaa ja heikentää elämänlaatuasi? Mitä varten juuri hänen halunsa ovat ne joihin pitää sopeutua, onks se kenties sit sitä tasa-arvoo? Tietty ihmisiä on erilaisia, mut irtosuhteet joita olen itser harrastanut avioliiton ohella ovat olleet erittäin intohimoisia ja kiihkeitä, hyvin kaukana siitä "etkö vois ny tulla jo" spermaämpäristä joka kotona toisinaan suo seksiä.

Kyllä se on ihan niin, että kun nainen on epävarmana ihmetellyt omaa olemistaan, mies on yrittänyt edes haluamalla vaimoaan seksuaalisesti osoittanut halunsa olla sekä aviomies, että mies perheessä, on naiselle tullut itsekkyydestä tutut jutut.



Luuletteko te arvon naiset, että arvostus ja rakkaus syntyy ja pysyy tyhjästä ? Onko se aina vain ja pelkästään se mies, jonka täytyy ymmärtää, antaa, olla ja pelkästään pyyteettömästi ja nöyrästi palvoa sitä naista oli tämä kuinka vittuimainen pihtari kuin vaan voi olla ?



Kyllä kuulkaa se mieskin arvostaa arvostusta. Eikä ole pelkästään vittumaisten akkojen palvoja.

Kyllä se 12 v ilman pillua saman katon alla alkaa kilttiäkin miestä aikuisen oikeesti vituttaan ,niin paljon että sitä ei ymmärrä kuin sellainen joka on sen kokenut .Kun otat 11v nuoremman vaimon voit näköjään varautua tähänkin .

.