Aiheeton lastensuojeluilmoitus - poliisiasia

kyseessä on anoppi, jolla on omat ongelmansa. Tekee näitä ilmoituksia kiusallaan. Tehnyt siis jo useampia - ja aina aiheettomaksi todettuja.

Eikä niitä aiheellisiksi voidakaan todeta, kun kyseessä on täysin perättömät jutut. Pakko saada jollain konstilla loppumaan ne. Se eukko on ihan .....

ja pyydä tutkinta

Ajatelkaa, useinhan ls-perheet on jopa vaarallisia päihdeongemineeen ja uhkailevat työntekijöitäkin kostolla.

Lastensuojeluilmoituksen teko ei ole rikos, eikä myöskään ole säädetty, että ilmoittajan pitäisi luovuttaa tietojaan.



Mikäli homma olisi osa jotakin isompaa kuviota, häirintää yms. saattaisi olla jotain saumaa, mutta yksittäisenä tekona, en usko.



Lastensuojeluilmoitus on jokaisen oikeus tehdä, silloin kun epäilee olevan siihen ilmeistä tarvetta. Tietyt ammattiryhmät ovat velvoitettuja tekemään ilmoituksen.



Ilmoitusta seuraa pakollinen sosiaalitoimen tutkinta, onko lastensuojelun tarvetta vai ei. Jos todetaan ettei ole, asia raukeaa, mutta ilmoitus jää tietona olemaan kohdeperheen tietoihin.



Jos tutkinta on osoittanut, ettei lastensuojelun tarvetta ole, niin sitten ei ole. Koska ilmoituksen tekeminen on kansalaisoikeus, ei ilmoituksen tekijään kohdistu mitään sanktioita vaikka ilmoitus olisi " turha" .

Onhan toi nyt ihan pähkähullua, että kuka tahansa voi ihan kiusallaan tehdä ilmoituksen lastensuojeluun. Kyllä siitä pitää se saada vastuuseen joka ilmoituksen on tehnyt, jos se on tehty kiusaamismielessä.

Ainakin siis lasten osalta. Ns. lastensuojelun nimissä voi " nimettömät" ihmiset tehdä kiusaa niin paljon kun haluaa - ja lastensuojelu vetoaa ilmoitusten MÄÄRÄÄN, jos ei muuta voi. Ei auta vaikka asiat todetaan olevan kunnossa, mutta jos ilmoituksia on useampia niin aletaan puhumaan huostaanotosta ja mekin " päästään" nyt avohuollon piiriin juuri ilmoitusten määrän perusteella.



Muiden ihmisten velvollisuuksia ym on meille kyllä lueteltu, mutta hei! Missä on perheen oikeudet ???????????????????? Niin, ei missään, kun niitä ei ole.



Ts. jos minä nyt päätän yks kaks että naapurin lapsilla ei ole asiat hyvin. Soitan " nimettömänä" vaikka 5 ilmoitusta esimerkiksi vuoden ajalla, niin naapuri on vähintään avohuollon piirissä pelkästään ilmoitusten MÄÄRÄN vuoksi. Onko reilua?





Ja te jotka vaahtoatte, että on hyvä kun aiheettomia tehdään - te ette varmaan itse ole olleet aiheettomankaan lastensuojeluilmoituksen kohteena. Saattaisitte suhtautua asiaan vähän eri lailla. Ei nimittäin ole ollenkaan kivaa kun " nimetön" ihminen tekee kiusaa, siksi että hänellä on omat ongelmansa omasta elämästään; anoppi ikävä kyllä on katkera sekä elämälleen, kun hänen tätinsä ja äitinsä on pitänyt huushollissa " jöötä" lähes koko anopin iän + minä " vein" häneltä pojan ym ym ym - nyt lähdettiin jo sitten henk. koht linjalle eli mun käytöksestä häntä kohtaan myös valittamaan - joskin se oli verhottu mu käytökseen " joitakin ihmisiä kohtaan" .



Piirit on onneksi niin pienet, että tämäkin asia selvisi alle puolessa päivässä meille - ikävä kyllä tämä omien ongelmiensa kanssa painiva ihminen osaa olla erittäin uskottava; ja kun asiat on aina niin että anopille on tehty pahaa, niin vain mielikuvitus on rajana mitä kaikkea tämä psyykkisten ongelmien kanssa painiva ihminen pystyykään tekemään. Onkohan hän mahtanut kertoa soittaessaan näitä ilmoituksia että hänellä on psyykkeen kanssa ongelmia - veikkaan että on " unhtunut" .

Kuulostaapas todella epäreilulle!!! Eihän tällaista ajojahtia voi puolustella!

Onhan se hyvä, että lapsia suojellaan, mutta siinä ei ole mitään hyvää, että itse nuo suojelutoimenpiteet aihettavat suojeluntarpeen (eli perhe joutuu kriisiin, vaikka ei ole mitään aikaisempia ongelmia).

Kerrot syyksi nämä aiheettomat ilmoitukset, sain kuvan, että niitä on useampia.

Täyttää kriteerit, jos joudut toistuvasti selvittämään perheen asioita ulkopuolisen tahon (tässä lastensuojelu) kanssa ja tämä häiritsee teidän arkea.

Tuo ap:n tilanne on kyllä painajaismainen. Itse olen ollut töissä lastensuojelussa, ja olen aika monessa kasvatusasiassa eri linjoilla kuin moni lastensuojeluammattilainen. Hehän ovat tekemisissä pääasiassa vaikeasti oireilevien lasten kanssa, jolloin rajat ja kuri ovat todella oleellisia asioita, jotta lapset joskus sopeutuisivat yhteiskuntaan. Normaalissa perheessä voidaan joustaa ja neuvotella ihan toisella tavalla, mutta sitä ei välttämättä keskiverto perhetyöntekijä ymmärrä.



Olisi kyllä todella painajaismaista joutua normaaliperheenä avohuollon tukitoimenpiteiden kohteeksi, jos siis mitään syytä niihin ei ole. Ei se loputtomiin kestä, jos perhe todetaan normaaliksi. Jos taas perheellä on voimakkaita normaalivaihtelun piirissä olevia näkemyseroja perhetyöntekijän kanssa, voi tilanne olla vaikea, kun perhetyöntekijä haluaa perheen kuosiin ennen avohuollon tukitoimenpiteiden päättymistä. Toivottavasti olette, ap, kaikin tavoin keskiverto ja normaali perhe (lukuunottamatta sekopäistä anoppia), jotta tämä vaikeutenne kestää mahdollisimman lyhyen ajan. Suosittelen kyllä yhteydenottoa poliisiin, koska häirintämielessä tehdyt lastensuojeluilmoitukset ovat kiusaamista siinä missä jokin muukin häirintä. Tietysti teidän kohdallanne ongelmaksi voi tulla se, että lastensuojeluviranomaisetkin ovat tulkinneet ilmoitukset todeksi ja olette nyt toimenpiteiden kohteena. Ette ehkä enää vaikuta poliisin silmissä normaalilta perheeltä. Olen tosi pahoillani puolestanne.

Siitä täällä kerroinkin. Meillä asialla oli iäkäs naapurin setä, jolla on näin keväisin aina vähän vaikeaa.



Minustakin oli jotenkin todella nöyryyttävää ja uskomattoman inhottavaa, kun vieraat ihmiset saapuivat ilmoittamatta kyselemään meidän perhe-elämästä. Näin jälkeenpäin ihmettelen reaktiotani, mutta tuntui ikävältä, kun oli epäilyksen alainen ja jotkut tupsahtivat kotiini ennalta arvaamatta.



Jos tuota tapahtuisi usein, suivaantuisin varmasti. Onko mahdollista, että miehesi juttelisi äitinsä kanssa? Uhkaisi vaikka välien katkaisulla tai jotain, mikä herättäisi hänet. Auttaisiko, jos yrittäisitte suhtautua asiaan huumorilla...

En lukenutkaan kunnolla tuota yhtä viestiäsi avohuollosta. Juu, ei taida huumorilla mennä tämä juttu läpi. Sorry edes ehdotukseni. Kylläpäs onkin tosi inhottava juttu.

Ei edes siinä tapauksessa että ilmoituksia on useita samana vuonna tehtyjä, tosin jokainen ilmoitus täytyy tutkia. Mutta siis mihinkään avohuollon tukitoimenpiteisiin ei tarvitse suostua jos ei halua ja jos sillä perusteella uhkaillaan huostaanotolla, suosittelen ottamaan yhteyttä asianajajaan esimerkiksi oikeusaputoimistossa.

- lapsilla ei ole ruokaa (kasvavat kuitenkin ihan normaalisti)

- vaatteet ovat rikki ja risaisia (no, jospa joku näyttäis ne sitten mullekin ja ehkä hoito/esikoulukin haluais ne nähdä, kun sielläkään ei ole mitään huomauttamista asioiden suhteen)

- meillä on sotkuista (juu-u, kolmen lapsen kanssa ei aina ole kaikkein siisteintä ja pari koiraa siihen päälle, niin ei meillä tosiaankaan ole yhtä siistiä kun anopilla jonka elämän tehtävä oli siivota kun " kepa-täti käski" )

lisäksi sitten tuo " minun outo käytös joitakin ihmisiä kohtaan" , nämä 2 viimeistä oli " uusia" kun nuo aikaisemmat ei ole aiheuttaneet mitään toimenpiteitä. Tuskin niitä tulee nytkään, muuten kuin ilmoitusten määrän perustella.



Ls sanoi meitä " normaaleiksi" ja yritti kaivamalla kaivaa, että vaatehuolto ei pelaa ja lapsilla ei ole mitään tekemistä ja he vois käyttää lapsia huvipuistossa ym - siis miksi?? 4-10 koneellista pyykkiä pestään meillä viikossa, tuon tahdin vuoksi jopa hankittiin kuivausrumpu ettei tarvii kuivattaa narulla pyykkejä -> nopeampaa pestä enemmän pyykkiä. Kerran kesässä käydään pidemmällä reissulla, lisäksi käydään välillä viikonloppuna läheisessä kaupungissa puistossa leikkimässä (asutaan maalla) tai vaan porukalla kävelemässä tms. Kuinka usein näitä eri " virikkeitä" sitten pitäis olla? Pitäiskö joka viikko olla jossakin linnanmäellä lasten kanssa että niillä olis riittävästi virikkeitä? Lapset on mukana hevosia ajamassa, hoitamassa lehmiä, leikkivät 3-6 h päivässä ulkona omiaan; heikkalaatikolla, ajavat pyörillä tai polkutraktorilla tekevät milloin " peltohommia" milloin mitäkin. Toisinaan katsovat videoita tai lastenohjelmat telkusta. Missä kohtaa me nyt tehdään väärin?



Ls on tulossa käymään vielä (me käytiin vaan tstossa ensin jutustelemassa) meillä, katsomaan onko lapset normaalisti kehityneitä ja minkälaisia ne on! No, meidän lapset ei ole ainakaan ujoja tai muutakaan ja luottavat ihmisiin tosi kovasti, että eipä meillä mitään hätää ole.



Mitään muuta ei olla saatu ls ihmisiltä vielä ulos, kun se että koska ilmoituksia on MÄÄRÄLLISESTI paljon, niin joku täytyy olla vialla. Ja se vika ei tosiaankaan voi olla ihmisessä joka " tosiaan huolestuneena" soittaa näitä ilmoituksia.



Mies ei ikävä kyllä ole halukas juttelemaan äitinsä kanssa. Tai on sanonut, että sanoo kyllä mitä ajattelee - kun anopista seuraavan keran kuuluu. Se ei soittanut edes miehen syntymäpäivänä - varmaan siksi, että mies jo kerran kertoi tietävänsä kuka näiden takana on. Oli vaan anoppi säikähtänyt, että eikös niillä ole vaitiolovelvollisuus ls:ssa =). Eihän sille kukaan edes kertonut, että ei ls ole mitään sanonutkaan, vaan asia on selvinnyt ihan muuta kautta.



Toisaalta mua säälittää tuollainen ihminen, toisaalta tietysti pistää vihaksi tosi paljon. Tuo mun käytökseen puuttuminen on varsin lapsellista; me ei anopin kanssa olla oltu oikein väleissä sen jälkeen, kun se antoi mulle lähtöpassit talostaan- jossa me nyt asutaan - ja lukuisien valehtelemisten jälkeen. Moneen kertaan on sovittu sen kanssa asioita, mutta koskaan sen sanomisiin ei voi luottaa. Ja moneen kertaan on kerrottu ihmislle asioiden oikea laita, kun anoppi on käännellyt asioita omalle kantilleen. Se jostain syystä aina unohtaa mitä se itse on tehnyt/luvannut. Lasten takia olen sietänyt sitä, mun vanhemmat on niin vähän lasten kanssa tekemisissä. Nyt on vaan tilanne, että mies ei enää halua olla missään tekemisissä - toisaalta en kyllä minäkään.



Inhottaa vaan lasten kannalta asia, anoppi on ollut niille kuitenkin edes jonkunlainen isovanhempi - eli muistanut syntymä- ja nimipäivinä ja joskus jopa vahtinut niitä/käynyt niitä katsomassa (muutaman keran vuodessa, asuu 30 km:n päässä). Lapset kuitenkin tykkäävät ko. ihmisestä, eihän ne sitä tiedä mitä se ihminen on oikeasti - eikä se niille kuulukaan.



Onneksi meillä on mun täti, joka toimii lähes isovanhempana lapsille :-). Ja mun isä on sentään innostunut käymään meillä jo useammin kun pari kertaa vuodessa - ja nyt kun se muuttaa lähemmäs asumaankin niin voidaan kyläillä siellä päiväseltään eli useammin (asuu tällä hetkellä 160 km:n päässä, muuttaa reilun 100 km:n päähän asumaan kun saa talon tehtyä :-D ). Lisäksi on onni, että on ystäviä.



Entäs jos saadaan perusteiksi pelkästään ilmoitusten määrä - niin eikös silloin olla kuitenkin tavallaan vahvoilla, koska silloin ei " oikeaa" syytä ole? Minä kyllä kysyn ls väeltä ne perustelut että millä perusteilla tekevät päätöksiä.

Voit perua sen sitten jos et tarvitsekaan niitä palveluita.

Ja vielä se, että oli myös nyt sanonut että lapset on likaisia.

Kuten sanottua asutaan maalla ja lapset on ulkona tosi paljon. Suihkussa/saunassa käydään 2-3 krt/vko ja lisäksi tarvittaessa vielä pesulla.



" ampuu" kerta kerralta vaan kovemmilla. Anoppi on ilmeisesti aiemminkin tehnyt ilmoituksia appiukon veljestä. Appiukolla ja veljellä kun on yli 20v ikäeroa ja veli oli jäänyt yksinhuoltajaksi 4:n lapsen kanssa. Anoppi oli aina valittanut että kun tämä veli ei siivoa (ts. sielläkin on näkynyt se eläminen enemmän kun talossa jossa on ollut 3 lasta ja 5 aikuista; joista kahden tehtävä on ollut siivoaminen) ja siellä oli sitten kunnan puolesta käynyt siivoojat. Nykyäänhän siivousapua ei enää saa (sitä me kyllä huolittais ihan ilomielin avohuollon tukitoimena ;-D ) lastensuojelunkaan kautta, näin ovat ainakin sanoneet. Voihan se olla, että anoppi yrittää saada meitä siivoamaan useammin, että olis sen kriteereillä siistiä. Kuka tietää, mutta kivaa tämä ei ole.

kerrot avoimesti tilanteen, he siellä sitten arvioivat, onko rikoksen tunnusmerkit täyttyneet. esim. kunnianloukkauksesta (perättömät väitteet joista paljon haittaa).

tullut tapaus, jossa huoltajuuskiistan aikana lapsen äiti syytti lapsen isää insestistä. Myöhemmin tämä sama mamma kaappasi lapsen terapeuttinsa/järjestön edustajan kanssa (tai mikä nyt olikaan) ja jäivät myöhemmin kiinni. Insestiväitteet todettiin perättömiksi ja äiti sai syytteen asiasta. Syytteen persutetta en muista (tahallinen vahingntelo tms).

ei ollut, miksi suutuit, kun jouduit lastensuojelun kanssa tekemisiin? Tylsää toki, jos joku on tahallaan haaskannut lastensuojelun vähiä resursseja, mutta eikai siitä mitään stressiä sinulle pitäisi tulla, että olet lastensuojelun työntekijän kanssa jutellut ja todettu, että asianne ovat ok?

Minusta on hyvä, että lastensuojeluilmoitusten kynnys on matalalla. Silloin jää myös tositapauksia enemmän haaviin. En ymmärrä, miksi sinun pitää asiasta saada korvaus, jos mitään vahinkoa ei ole tullut? Vai tuliko? Mitä?