mistä miehet unelmoivat?

Kyllä minä aviomiehenä ainakin koen, että kun rakastaa naistaan niin tietenkin haluaa kohdella tätä hyvin. Eli ei se ole mikään välttämätön pakko. Miesten unelmat on nykyään sotkettu kaikella kieroutuneella samoin kuten naistenkin. Pääasiassa yhteiskunnan harjoittaman sukupuoliroolien murentamisen avulla.

Terve mies haluaa olla perheensä johtaja ja ulkoministeri ja sen pää, kunnioitettu ja luotettu. Ryhdikäs ja peräänantamaton vaimonsa ja lastensa puolustaja ja huolehtija pahaa ja arvaamatonta maailmaa vastaan. Nykyinen tasa-arvopelleily on tehnyt tämän unelman avoimen tavoittelemisen epähyväksytyksi.

Terveessä perheessä taas nainen on ikäänkuin sisäministeri ja kodin hoitaja myös henkisessä mielessä. Nainen on onnellinen kun saa luvan kanssa olla heikompi ja herkempi ja turvautua vahvaan ja turvalliseen mieheensä. Mies taas on onnellinen, kun saa tuntea itsensä turvapoukamaksi naiselle.

Seksistä ei kannata tehdä tässä asiassa isompaa asiaa kuin se on. Sitä harrastetaan kun huvittaa ja jos toista ei huvita niin masturboidaan. Niin yksinkertaista se on.

Vaikka feministit mitä haluaisivat, niin ihminen on edelleen biologisesti kivikaudella ja vain sen ymmärtäminen tuo parisuhteisiin perustavanlaatuisen onnen. Miestä ei sytytä romanttisuuteen/hellään erotiikkaan vahva ja itsenäinen nainen - eikä sellainen jolla on miehille kuuluvaa valtaa. Ei ole kysymys siitä onko se oikein vai väärin, vaan se on luonnollista ja on, vaikka feministit toisin haluaisivatkin.

Miesten homma on edelleen viljellä ja metsästää ja taistella ja naisten laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia kotiluolalla - näin siis vertauskuvallisesti, koska teknisesti emme enää ole kivikaudella.

Maailmankuvia on monenlaisia ja äijiä moneen junaan. Itse olen kyllä kasvanut " tasa-arvopelleilyn" keskellä, niin että en osaa millään nostaa itseäni perheen pääksi vaimoni yläpuolelle. Olemme molemmat itsenäisiä yksilöitä, erilaisia mutta tasa-arvoisia, minulla ei ole tarvetta olla macho taistelija tai metsästäjä. Juuri metsästys tai jokin maanpuolustustoiminta ovat niitä vihoviimeisiä harrastuksia mitä voisin itselleni kuvitella :) Meillä ei ole kotona " miesten hommia" tai " naisten hommia" , selviän kaikesta siinä missä vaimokin. Molemmat tienaavat, hoitavat lapsia ja kotia, päättävät asioista yhdessä.



Kyllä romantiikkaa voi olla tasa-arvoisessakin suhteessa. Siihen ei tarvita mitään järisyttävää, se syntyy pienistä jutuista. Joskus voi kumpi tahansa tuoda ruusukimpun kotiin ihan muuten vain. Joskus voidaan illalla avata viinipullo, syödä jotain hyvää, poltella kynttilöitä ja keskustella. Puhuminen on kaiken A ja O. Tuolta pohjalta olemme olleet yhdessä jo yli 15 vuotta. Romantiikka on toki erilaista kuin suhteemme alussa, mutta voisin kyllä väittää, että rakkaus on arjen keskellä syventynyt koko ajan.



Minulla on ollut ehtymätön tiedonjano niin kauan kuin jaksan muistaa. Omiin haaveisiini ovat kuuluneet akateeminen koulutus, työssä menestyminen, se että saisi luoda jotain uutta ja toteuttaa itseään, päästä matkustelemaan, nähdä uusia kiehtovia paikkoja ja tutustua uusiin kulttuureihin. Ja tietysti rakastava kumppani ja myöhemmin myös lapset (lasten hankkiminen ei ollut mitenkään itsestään selvää). Lasten tulon jälkeen elämä ei ole ollut enää niin yksinkertaista ja huoletonta kuin kaksin ollessamme, mutta kyllä lasten myötä olen saanut elää elämän hienoimpia hetkiä. Moni lapsuuden haave on toteutunut, mutta jotain on vielä saavuttamatta: ulkomaille tekisi mieli päästä ehkä pidemmäksikin aikaa asumaan...

Tarkoitin kyllä noita taistelua ja metsästystä vertauskuvallisesti. En itsekään oikeasti metsästä, enkä ole mukana maanpuolustuksellisessa toiminnassa. Itse asiassa sain C-paperit masennuksen sairastamisen takia.

Paeonia:

En keksi mitään muuta syytä tällaiseen kuin sen, että ehkä miehet eivät unelmoikaan mistään, mistä minä olin unelmoinut (anteeksi yleistys). Ehkä siis onni on saavuttamattomissa, jos toiveet ja haaveet elämästä ovat niin erilaiset, että yhteinen onni on mahdoton.

usein yleistetään että miehet ovat käytännönläheisempiä ja heidän unelmansa/tavoitteensa ovat konkreettisempia ja yksinkertaisempia eivätkä he tunne niitä itsekään.

tämä on tietenkin vain yleistys eikä pidä paikkansa, mutta jostain ne yleistyksetkin juontavat juurensa..

kysymyksesi taitaa pohjimmiltaan olla " paraneeko se vaihtamalla" ? voi olla että löydät vaikka mukavan humanistimiehen joka tuntee itsensä sen verran hyvin että tietää mitä haluaa elämästään ja pystyy jakamaan sen kanssasi. ja voi taas käydä niin että kun olet ollut kuukauden sen mukavan humanistin kanssa huomaat että hän on auttamattomasti nössökkä.. mahdotonta mennä sanomaan.

Paeonia:

Unelmoiko mies koskaan kauneudesta (elämän kauneudesta, ei kauniista tisseistä/kasvoista/pyllystä), rakkaudesta, romantiikasta (en tarkoita nyt seksiä)?Onko miehellä koskaan elämänsä vaiheessa halua kohdella naista hyvin? Vai onko se vain välitön pakko, jotta saa (saisi) mitä haluaa?

Kyllä niitäkin miehiä löytyy.

Paeonia:

Saako siis kukaan haluamaansa (kohtuuden rajoissa). Vai ovatko miehen ja naisen haavekuvat toisensa poissulkevia?

eivät ne toisiansa pois sulje, useimpien kohdalla. mielestäni voi sanoa että onnistuneen parisuhteen perusta on se, että ne (+arvot ja asenteet) ovat osin samoja ja muilta osin täydentävät toisiaan tai eivät tule toistensa tielle. näin se meillä toimii. ja olen onnellisempi kuin koskaan uskalsin toivoa.