Olen onneton, pieni lapsi koko ajan vastuullani

Olen samassa tilanteessa kuin sinä. Tosin olen nyt valmistunut koulusta ja tällä hetkellä työttömänä kotona lapsen kanssa. Mies syyllistää siitä että olen lorvaillut koko kouluaikani ja nyt en saa mistään koulutustani vastaavaa työtä. Henkilökohtaisesti täytyy myöntää että olen kohta romahtamis pisteessä. Mieheni toimii yrittäjänä ja on paljon pois kotoa. Joten kaikki se arvostus siitä että hoitaisin yhteistä lastamme kotona on pelkkää myrkkyä hänelle, koska minähän vain makaan kotona....

1/53: Kuvaat pikkulapsiaikaa, joka tuntuu yleensä aina jollain tavalla vanhemmista haasteelliselta. Vanhemmuuden vastuuseen ja arkeen ei voi koskaan täysin varautua etukäteen. Sinulla on kuitenkin myös opinnot, joihin haluat suuntautua ja keskittyä. Hienolta kuulostaa, että teillä on tukiverkkoja käytössä! Se on teidän koko perheen ja lapsenne etu! Huomaan pohtivani, että onko teillä ollut miehesi kanssa mahdollisuutta keskustella aidosti siitä, mitä opinnot sinulle merkitsevät? Entä oletteko rauhassa pohtineet sitä, miten paljon ajankäytöllisesti sinun tulee tehdä opintoja ja toisaalta olla lapsen kanssa? Entä miehesi, onko hän työelämässä ja kuinka hän voi ajankäytöllisesti käyttää arjessa aikaa perheeseenne ja lapseenne?

Me Väestöliiton vanhemmuuskeskuksessa kuvaamme pikkulapsiperheen arkea usein Neljän pöydänjalan mallin kautta. Oletko kuullut tästä? Me koetamme kuvata lapsiperheen arkea, että elämä on kuin pöytä, jossa jokaisella vanhemmalla on neljä erillistä pöydän jalkaa omassa elämässään eli pöydässään. Ensimmäinen on minä- pöydänjalka. Kuinka minä voin aikuisena tässä perheessä, voinko hyvin fyysisesti ja psyykkisesti? Meillä jokaisella aikuisella tulisi perheessä olla joka viikko vähintään joku hetki aikaa aivan itselleni. Mieluusti yksi tunti/ viikko. Tämä tulisi käyttää itseen, omaan harrastukseen tms., joka tuo minulle voimia ja virtaa arkeen. Seuraava pöydänjalka on yhteisöllisyys. Jokainen perheen aikuinen tarvitsee jonkun yhteisön johon kuulua, eli muita ihmisiä kuin oma puoliso tai lapset. Useimmille tämä on työ, opiskelu tai harrastus. Tarvitsemme siis kokemuksen että minä osaan, opin, pärjään ja kykenen, myös muussa ympäristössä kuin kotipiiri. Kolmas pöydänjalka on vanhemmuus. Mikäli perheessä on kaksi aikuista, tulisi kaikki perheen vanhemmuuden asiat olla kahden aikuisen vastuulla, ei vaan yhden. Tämä kaikki sisältää niin lapsen hoitamiseen kuin kodinhoitoonkin liittyvät asiat. Neljäs pöydänjalka on sitten kumppanuus. Meidän aikuisten tulisi parisuhteessamme tulla aidosti kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi siten, että olemme yksilöt, mutta toistemme kumppanit.

Pikkulapsiperheessä nimittäin usein käy niin, että vastuu joistain asioista saattaa olla enemmän toisella ja toisista asioista toisella. Tämä kuitenkin voi huomaamattamme kuormittaa meitä liikaa. Jos esimerkiksi vain toinen vanhemmista keskittyy työntekoon, voi tämä aikuinen olettaa, että toinen sitten hoitaa kaikki perheen asiat (vanhemmuuden lapselle, kodinhoidon yms). Kuvaat kysymyksessäsi, että sinä haluat keskittyä lapsen hoidon ohella myös opintoihisi. Tämä on ymmärrettävää, mutta tälle tulee sitten luoda aidosti tilaa. Samoin teidän tulee pystyä luomaan tilaa myös teidän perheen molempien aikuisten omalle hengähdystauolle hetkittäin, jotta te jaksatte pikkulapsiperheen arjen haasteita. Entä oletteko te ehtineet luoda tilaa toisillenne? Tilaa ja aikaa parisuhteelle, yhteisille haaveille tai toiveille elämässä, fyysiselle läheisyydelle? Tai jos haaveet ja toiveet ovat erilaisia, oletteko ehtineet jakaa ajatuksianne ja toiveitanne silti toisillenne? On äärimmäisen tärkeää, että te molemmat perheen aikuiset olette lapsellenne läsnä, samalla tavoin osallistutte perheen asioihin ja uskaltaudutte jakamaan ajatuksianne toisillenne.     

Arki pienen lapsen kanssa voi olla hyvin haasteellista ja aikuisen voimia kuluttavaa. Lapsi kuitenkin koko ajan kasvaa.  Haasteet voivat tätä kautta olla erilaisia. Usein erityisesti isät saattavat kokea, että heidän voi olla helpompi olla hieman isomman lapsen kanssa, kun tämän kanssa voi touhuta erilaisia asioita. Tämän vuoksi on tärkeää, että uskaltaudutte keskustelemaan haastavistakin tilanteista yhdessä ja pyritte tukemaan toisianne arjessa nyt: olemaan molemmat vanhempina lapsellenne, samoin puolisoina toisillenne ja omina yksilöinänne, joilla teillä molemmilla on mahdollisia omia ammatillisiakin päämääriä ja unelmia, joita haluatte toteuttaa ja niihin pyrkiä.