Tytärpuolen ja isäpuolen nukkumajärjestelyt

kirjoitan nyt asiasta joka oli osittain syy parisuhteeni kariutumiseen ja sen etenemiseen. Erosta on nyt aikaa reilu 2 kuukautta ja toivoisin asiaa neutraalia ulkopuolista näkökulmaa koska kyseinen kuvio on jäänyt päähäni kummittelemaan ja haluaisin äitien näkökulmaa asiaan. Olen itse 40 vuotias nainen ja olin parisuhteessa minua muutamaa vuotta vanhemman miehen kanssa. Suhteeseen toi omat haasteensa se että elimme erillään etäsuhteessa(välimatkaa 350 km) sekä se että miehen erosta on kulunut vain noin vuosi. Halusin reilun vuoden pituisessa suhteessa miesystävälleni tilaa ja aikaa hoitaa itseään eron jäljiltä kuntoon.
Suhteemme oli kaikin puolin kunnossa : rakkautta ja hellyyttä riitti ja tuin miestäni tämän haasteellisessa eroamisprosessissa. Ero aiheutui vaimon uskottomuudesta ja siitä toipuminen on ottanut aikansa. Edellisessä lähes kymmenvuotisessa avioliitossa  miesystäväni oli omaksunut isän roolin vaimonsa edellisestä avioliitosta syntyneelle tyttärelle ja suhde oli eron jälkeen edelleen hyvin läheinen. Yhteyttä pidettiin joka iltaisin puhelinkeskusteluin. Koska tyttö oli jo riittävän vanha- 12 vuotias- tapasivat he toisiaan tytön sitä toivoessa noin pari kertaa kuukaudessa. Tutustuin myös tyttöön ja miehen kertoman mukaan tyttö piti myös minusta. Suhtauduin tyttöön kuten muihinkin elämässäni oleviin ihmisiin kuulumisia kysellen ja jos mahdollista puuhasimme yhdessä jotain mukavaa mahdollisimman luontevasti. Tyttö oli mielestäni fiksu ja vaikutti siltä että suhtautui vanhempiensa eroon ilman suurempia ongelmia.
Jokin aika sitten tapahtui kuitenkin jotain mikä sai minut pohtimaan mikä sai minut ahdistuneena pohtimaan oikea järjestelyä.

Mieheni asui erottuaan vuokra- asunnossa jossa oli vain yksi makuuhuone. Ollessani miehen luona nukuimme miehen kanssa parivuoteessa vierekkäin tytön nukkuessa ns.siskonpedillä isänsä vierellä lattialla. Muutoin kyläillessään tyttö nukkui miehen vieressä ja myös saunoi tämän kanssa. Eräänä yönä tämä ei kuitenkaan riittänyt vaan mies veti tytön viereensä samaan sänkyyn minun nukkuessa toisella puolella. Minä totesin tähän että tilanne on mielestäni todella outo ja poistuin olohuoneen sohvalle nukkumatta silmällistäkään. Seuraavana aamuna nostin ns.kissan pöydälle tytön ja miehen kanssa ruokaillessa ja kerroin että en ole nukkunut koko yönä. Sanoin että mielestäni parisänkyyn ei mahdu kahta aikuista enempää ihmisiä ja kysyin että kuinka tulevaisuudessa toimitaan. Mieheni sanoi että toimitaan kuten ennenkin eli minä ja mies parisängyssä ja tyttö siskonpedillä. Varmistin vielä että asia on tytön kanssa ok ja että tytölle nukkuminen patjalla ei ollut epämukavaa ja asia oli mielestäni käsitelty. Kuitenkin kun tyttö poistui äidilleen mieheni moitti minua asian esiin ottamisesta. Kertoi että se oli nimenomaan hän joka tytön nosti viereensä. Tässä kohtaa minä kyseenalaistin miehen tarpeen saada tyttö samaan vuoteeseen.
Mies perusteli asiaa sillä että ei näe tyttöä niin usein ja sillä että kohta tyttö on sen ikäinen että nukkuminen isäpuolen vieressä ei tunnu enää niin mukavalta. Sovimme asian ja seuraavalla kerralla nukuimme jälleen kuten ennenkin ilman ongelmia.
Miesystäväni lunasti eronsa osituksen myötä vanhan asuntonsa jossa on kaksi makuuhuonetta. Asunnossa on tilaa ja siellä on mahdollista järjestää nukkumapaikka toiseenkin huoneeseen. Mies kuitenkin muutti huonejärjestelyn sellaiseksi että makuuhuone on nyt tytön entisessä huoneessa ja entinen makuuhuone oli työhuoneena. Tyttö alkoi mielestäni olla jo ns.esimurkkuiässä ja käyttäytyminen sen mukaista. Pyysin mieheltä että voisi järjestää tytölle nukkumapaikan muualta kuin vierestään koska mielestäni se että tyttö tottuu nukkumaan isäpuolensa vieressä ei edistä minun ja tytön välistä suhdetta koska tyttö kokee minun tullessa paikalle jotenkin syrjäytetyksi.Asiat eivät kuitenkaan muuttuneet Tytön kyläillessä mies otti edelleen tytön viereensä nukkumaan. Asiaa tiedustellessani se koettiin aivan ylitse pääsemättömän ongelmalliseksi ja seurasi useita ahdistuneita tekstiviestejä asian tiimoilta koska puhuminen oli vaikeaa.
 En jostain syystä vain osannut asiaa hyväksyä koska se tuntui niin oudolta. Osittain tästä syystä päätin suhteen vedoten mm. etäsuhteen tuomiin haasteisiin.

Jostain kumman syystä asia mietityttää edelleen minua parin kuukauden jälkeenkin. 
Olen asiasta keskustellut usean henkilön kanssa mutta kaikilla neuvot vaihtelevat  pedofiiliepäilyksistä minun mustasukkaiseen hallusinointiin.Asia ahdistaa minua enkä saa oikein mistään asiallista vastausta. Asia on minulle uusi vaikka uusioperhettä olen ollut yrittämässä ennenkin. Edellisessä suhteessa asia on ollut selkeä: lasten nukkumapaikka on lastenhuoneessa. Isä voi lapsen nukuttaa mutta kantaa lapsen sitten omaan sänkyynsä. Olen myös yrittänyt etsiä tietoa lapsen seksuaalisesta kehityksestä ja siitä mitä vaikutuksia isähahmon vieressä nukkumisella on. Mieheni ei näe tilanteessa mitään ongelmaa ja asiasta on vaikea puhua.

Sen verran tivasin asiasta että vaadin miehen olevan yhteydessä tytön äitiin niin että hän on varmasti tietoinen asiasta ja hyväksyy sen. Miesystäväni tekikin sen ja sen jälkeen sain kuulla olevani lapsettomuuteni vuoksi mielenterveydellisesti ailahteleva. Hullua minusta ei nyt saa tekemälläkään mutta asia ahdistaa edelleen. Olen keskustellut usean äidin kanssa ja heidän mielestään tilanne ei ole normaali. Miten on asian laita? Tuntuu etten ikinä anna itselleni anteeksi jos jotain tapahtuu eikä tytön äiti välitä?