jäin kotiin-ihanaa!!

Tein todellakin radikaalin ratkaisun monien unettomien öiden jälkeen-jäin kotiin!!Hyppäsin pois oravanpyörästä ja nautin olostani täysin!!

Menin takaisin töihin(,en edes omalle alalleni,vaan rankalle hoitoalalle)kun lapsemme oli vuoden vanha.Mieheni tekee reissuhommia, lasta hoisi äitini.

Itse tein 3-vuorotyötä-saattoi mennä 2 vuorokautta etten edes nähnyt lastani kuin vilaukselta(pakko saada nukkua yövuoron jälkeen..).

Miestäkin näkyi vain harvoin jos olin vkolopun töissä..arvaahan sen että ei tuollainen tee hyvää perhe-elämälle eikä parisuhteelle..

Stressasin olin väsynyt, en jaksanut olla lapsen kanssa edes vapaa-aikanani(joka oli kortilla)huusin pienemmästäkin....



Istahdimme yhtenä iltana mieheni kanssa pöydän ääreen ja puimme asiaa..

Ja totesimme että " jottain tarttis tehrä" ..poikamme täyttää joulukuussa 3-v joten minä päätin sitten jäädä ainakin loppuvuodeksi kotiin!!

ENKÄ ole katunut hetkeäkään(no..pahimman uhman iskiessä ehkä sekunnin tai kaksi...)!

Saan nauttia aamuheräämisistä poika kainalossa ja voimme tehdä kaikkea kivaa yhdessä;)) jaksan paljon paremmin ja parisuhdekin kukoistaa..

tietenkään taloudellinen puoli ei ole yhtä hyvä kuin ennemmin mutta nyt ehtii itse tehdä ruuat(siinä säästää!!)ja ehdin jopa ommella!ja pientä kikkailua käyttäen tullaan toimeen. en tunne luopuneeni kuitenkaan mistään!päinvastoin, ihan kuin olisin saanut uuden MAHTAVAN tilaisuuden..lahjan olla oman lapsen kanssa...lapsuus kun on niin lyhyt...

saattaa olla etten mene vielä ensi vuoden alussakaan töihin..ja jos hyvin käy saadaan perheenlisäystäkin..;))



yhtä ihanaa syksyä kaikille muillekin;))